Lumiset terveiset

Täällä satoi lunta viime viikolla - voi sitä riemua! Pulkkamäessä lapset iloisina laskivat mäkeä. 

Täällä on lockdown 17. tammikuuta saakka, kaikki oppilaitokset ja koulut ovat kiinni (erityiskouluja lukuunottanatta).

Samoin kaikki kirjastot ja kulttuurilaitokset, uimahallit ja kahvilat / ravintolat ja treenipaikat sekä ostoskeskukset ovat suljettu. Ruokakaupat ja apteekit ovat auki.

Kunnan ja valtion työtekijät ovat kotona etätöissä, sairaala - ja kuljetusaloja lukuunottanatta.

Minulla on töissä maski päällä kun olen konttorini ulkopuolella - siis kun käyn kahvikupposen täyttämässä keittiössä, taikka wc:ssä. Kanttiini on suljettu ja jokainen syö omassa konttorissa Corona suojausohjeiden myötä. 

Kokoukset ovat netissä, erityiskoulujen kokouksia lukuunottanatta - siellä on kokoukset suurissa tiloissa jossa voi olla 2 metrin etäisyys (siitä huolimatta visiiri päällä). Kotona työskentelyä suositellaan kun se on mahdollista.

Ja on rajoitus myös että vain 5 henkilöä voi kokoontua, myös yksityisesti ja vapaa-ajalla. 

Saa nähdä kauanko tämä lockdown kestää. Onneksi rokotukset ovat alkaneet, jospa se kevättä kohti hellittäisi.

Lumi maassa piristi - oli mukava kävellä ulkosalla, kuulla lumen narina jalkojen alla. Eilen satoi isoja hiutaleita, tänään on leudompaa jälleen.

...

Minulla on passi vanhentunut, ja huomenna on aika suurlähetystössä jonne jätän hakemuksen uuteen passiin. 

Kävin rautatieaseman valokuva-automaatista passikuvat, kun kaikki valokuvaliikkeetkin ovat kiinni. Se oli jännä kokemus... Minulla oli silmät kiinni eka kuvassa, mutta toinen kuva oli ihan ok. Onneksi on näitä automaatteja. 

Pian on minullakin jälleen voimassa oleva passi, ja haaveena on Suomen matka kesällä... Siihen mennessä on toivottavasti viruksen leviäminen lieventynyt, ja monet ovat jo saaneet rokotuksen. 

Muuten on kaikki hyvin, olosuhteet huomioonottaen. 

...

Joulukoristeet saimme viimein pakattua (nautimme joulukuusesta ja valoista ihan tähän päivään saakka) - huomenna viedään ne kellariin, ensi joulua odottamaan. 

"Olisihan se aivan mahtavaa

kulkea maailman poluilla

jättäen ilojälkiä jälkeensä

ja voisi kuvitella että

ainakin jokin pieni lapsi

joka tulisi jäljessä

niin ne huomaisi

pomppisi

hyppisi yhdellä jalalla

tavoitellen

että osuisi noihin

pulppuaviin ilolähteisiin

minun jättämiini jälkiin

ja saisi siitä hymyn kasvoilleen

saisi siitä ilon sydämeensä

saisi siitä naurun poluilleen

saisi siitä niin paljon

kaikkiin soluihinsa

että kasvaisi

iloiseksi

viisaaksi

valoisaksi

vahvaksi ihmiseksi

joka voisi auttaa tätä maailmaa."

@Runotalon Sari / runotalo. fi

... Hyvää alkavaa viikkoa sinulle! 

Hyvää uutta vuotta 2021

Vuoden ensimmäinen päivä on kääntyy pian iltaan. Rauhaisan vuodenvaihteen jälkeen on ollut leppoisa päivä - nukuttiin aika pitkään, kävelin lenkin - ja olen katsastellut viime vuoteen ja hieman myös ajatellut tätä tulevaa vuotta... Toiveita ja unelmia.

Vuoden 2020 kohokohdat minulle olivat mm. 

- Poikamme ylioppilaaksi valmistuminen. Hän opiskeli Jyllannin puolella lukion, ja oli ihana saada hänet takaisin kotiin asumaan (ainakin välivuodeksi).

- Uusi työpaikka, jossa työtehtävät ovat konsulenttityyppisiä. Viihdyn hyvin tämänlaisessa työssä, jossa matkustuspäiviä on ajoittain usein, ympäri Tanskanmaata. Työilmapiiri on miellyttävä, asiantuntemuksen taso on korkea ja ryhmän sisäinen huumori kollegojen kesken mukavasti piristää.

Allaoleva kuva on pienestä kalastajakaupungista, jossa työn puolesta muutaman kerran olen käynyt, ja syyskuussa kokousten jälkeen jaloittelin pikkusatamassa nauttien kupposen kahvia ennen ajomatkaa kotiin. 

- Kesällä vanhempani olivat luonamme viikon verran, se oli todella vuoden kohokohta olla yhdessä 💚. Ja yhdessä juhlimme pojan lakkiaisia, paljon mukavia muistoja yhdessäolosta.

Olen hieman ruokavaliota muokannut, syöden ketogeenisen ruokavalion mukaan, joka on ollut hyvä vatsalle, 3 päivittäistä ateriaa on pitänyt kylläisenä, ja ne 6 kiloa, jotka vuosien varrelta ovat tulleet, ovat sulaneet pois. 

Olen laittanut valokuvia Instagramiin ruokamontin yhteydessä luomaani @my_keto_365 profiiliin. 

- Meillä oli hopeahääpäivä elokuussa ~ Ajatella kuinka aika vierii!

- Elokuussa oli 3 päivän retriitti-osa 'Compassion Focused Therapy"-kurssista Fynin saarella. Me 9 kurssilaista olimme oppineen tuntemaan toisemme aiempien kurssipäivien aikana, joten harjoitukset ja tehtävät oli hyvä tehdä tuttujen ja turvallisten kurssilaisten kanssa.

Marraskuussa täytin 50 vuotta, niitä juhlistimme ystävien ja oman pikkuperheen kera. 

... Pandemia on sanomattakin vaikuttanut todella paljon elämäämme vuonna 2020 - ja vaikuttaa vieläkin.  Päivä kerrallaan, yhteen hiileen puhaltaen, ajatellen yhteistä hyvää ja kaikkien terveyttä, menemme eteenpäin... Kohti huomista ja terveempää vuotta 2021 toivoen. 

Vuodelle 2021 toiveeni on juuri että asettuisi se Corona-virus, ja että rokotteet voisivat suojata aluksi riskiryhmiä ja lopulta kaikkia. 

Sen lisäksi ihan pieniä toiveita ja aikomuksia on mm. paneutua valokuvaukseen ja tehdä päivittäin kävelylenkki. 

Sekä silloin tällöin päivittää tätä blogia. 

Lopuksi tähän toivotus Jørg Zinkin mietelauseen myötä:

"En toivo sinulle,
että jossakin
metsäpolulla
kohtaisit valkean kauriin
tai kuninkaanpojan
tai haltijattaren, joka
tekisi sinut rikkaaksi.

Vaan että sinulla olisi
silmät joilla huomaat,
kun sinua vastaan
tulee tiellä ihme.

Sillä ihmeisiin
ei tarvita satuja,
vaan näkevät silmät
ja sydän joka ymmärtää
kiittää ihmeestä."

- Jörg Zink

Grease-elokuva 40 v.

40 vuotta sitten oli Grease-elokuvan ensi-ilta ... John Travoltan ja Olivia Newton-Johnin laulut ovat tänään ikivihreitä kappaleita, ainakin minun ja minua vanhempien sukupolville.

Elokuvateatteri Imperial Kööpenhaminassa juhlisti Greasen 40 v. päivää näyttävästi - ystävän kutsui minut mukaan tapahtumaan. Jo ovien aukeamista odotellessa tunnelma kohosi: Monet olivat pukeutuneet  1950-luvun tyylisiin vaateisiin, kampaukset, laukut ja kengät myös Grease-tyyliin. Elokuvateatterin työntekijöillä oli niin ikään 1950-lukuun sopivat hameet ja esiliinat.

Elokuvateatterin suuressa aulassa odotti ensimmäinen yllätys: Filmistä tuttu suuri valkea Cadillac-auto, jonka edessä 4 tarjoilijaa, aivan kuin elokuvan jäätelöbaarista poimittuna, valmista jäätelömaistiaisia. 

Jäätelön päälle siroitettiin koristusta päälle - luulin sen olevan sokeria, mutta se olikin sitä valkoista jauhoa, joka alkaa poksahdella, kun sen laittaa suuhun ... Samaa karkkia jota 1980-luvulla sai tikkarin kanssa (tikkari siihen jauhoon kasteltiin)!

Jäätelöä syödessä alkoi kuulua Grease musiikkii, ja yläportaille tuli 20 tyttöä tanssiesitystä pitämään - hulmuavat hameet ja pastellisävyt sekä ponihännät - Tunnelma senkuin tiivistyi.

Ylä-aulassa odotti kylmät "Jolly-Cola" tölkit kaikille (Tanskassa myytiin Jolly Colaa 80-luvulla) - ja kun pääsimme elokuvateatterisaliin, ennen näytöksen lakua oli vielä tanssiesitys, sekä pieni muisto-syntymäpäiväpuhe 40 v. kunniaksi!

Yleisö lauloi mukana musiikkikappaleet taputusten kera ... Aivan ihastuttava ilta kerrassan!

Tässä yksi ikivihreistä kappaleista - You're the one that I want:

Kesäterveisin,

 Nina

Lomanalkustressiä-kö?

Touko- kesäkuu oli hurjaa hulinaa töissä - viimeisten raporttien kirjoitusta, kaikenlaisten hommien viimeistelyä ... "Pian se loma alkaa, kunhan vaan nämä vielä ehdin saada valmiiksi ...".

Ja kyllähän se onnistui - ihana tunne sulkea tietokone, järjestää työpöytä ja vastaanottaa ja antaa Hyvän Loman -toivotuksia.

Keho reagoi tuttuun tapaan loman alkaessa tarpeella nukkua ja levätä ... mutta mieli ja ajatukset laukkaavat, ne kaikki kivat asiat, joita erityisesti lomalla olisi aikaa tehdä:

• valokuvata 
• pelata uusia lautapelejä, nyt kun pian koko perhe on kasassa
• lukea kirjoja, jotka jo kirjastosta olen varannut lomaa varten
• kokeilla uusia reseptejä
• viettää aikaa ystävien kanssa
• olisi mukava kokeilla Hiljaisuuden retriittiä suhteellisen läheisessä luostarissa
• ottaa akvarellivärit esille ja virittää eloon kauan sitten kuihtunut harrastus
• kuntoilla, ne kettle bellsit ovat jo pölyn peitossa
• löytää uusia pyöräreittejä
• Kalligraphy - kirjanen odottaa sitä rauhaisaa hetkeä, jolloin kauniita kirjaimia voisi kirjoitella musteen kanssa
• jospa tänä kesänä muutaman päivän vaellusretki?
• katsoa jonkun niistä monista elokuvista ja sarjoista, joiden nimiä olen kirjoitellut ylös ystävien suosittelemina
• järjestää keittiönkaapit ja eritellä vaatteet 

Niin se vaan hissukseen laskeutuu kuitenkin rauha niihin laukkaaviin ajatuksiin ja kaikenlaisiin aikomuksiin ... ensimmäinen viikko on, ihan kliseemäisestikin ehkä, "lomalle laskeutumista" varten tyhjää täynnä. 

Ja näin on hyvä. 

Kivojen juttujen aloitetta ja energiaa tuntuu kuplivan ilman suunnitelmia taikka suorituspaineita ... Aivan itsestään, arjen rutiineiden ohessa. Olen tehnyt sitä omaa kalenteria, Bullet Journalia - sitä täyttäessä tuli mieleen että ne viikottaiset kuvat voisin nyt kehittää - ja kun aikaa on, niin sain ne valittua ja tilattua (myös muutamia lisäkuvia perheelle ja ystäville).

Tekeillä oleva neulejuttu ja äänikirja on myös rentouttava yhdistelmä: Kuuntelen Paul Austerin kirjaa "4 3 2 1". Olen aika alkuvaiheissa vielä, mutta päähenkilön ihmiskuvaukset ja perheen ja yhteiskunnan kuvaus on tempaissut minut mukaansa.

Muutaman valokuvan myös siirsin kännykästä koneelle ... ja siinä yhteydessä ajattelin myös kirjoittaa muutaman rivin tänne blogiin myös.

Ehkä se lomalle laskeutuminen jo on luonnollisesti tapahtumassa, ilman sen kummenpaa stressiä taikka loman-alkamis-rituaalia. 

Joskus ne ajatukset ja odotukset taitavat tehdä omat tepposensa - luoden ylimääräisiä kiemuroita muuteen suhteellisen selkeään ja itsestään avautuvaan maisemaan. 

... Leppoisia (ja vähä-stressisiä ) kesäpäivä toivotellen, 

Nina

Kalenterijuttuja

Olen ottanut muutaman valokuvan silloin tälliön kalenteria tehdessä - pari ystävää ovat olleet kiinnostuneita joten olen näyttänyt kuvia ja kertonut kuinka sen teen.

YouTubesta löytyy paljon erilaista inspiraatiota, jos hakee hakusanalla "bulletjournal". Bulletjournalin aloittajan filosofia on että kalenteri olisi mahdollisimman yksinkertainen ja toimiva - minulla kalenterini enemmän päiväkirjamainen ja luova juttu.

Olen kokeillut erilaisia tapoja viikottaiselle aukemalle - tykkään tällä hetkellä eniten tuosta ylläolevasta, jossa jokaiselle päivälle on oma "lokeronsa". Muuttelen hieman, tarpeen mukaan, viikottain tuota kalenterin sisältöä, mutta se joka viikon valokuva on aina mukana. (Jätän tilaa valokuvalla, jonka sitten jälkeenpäin valitsen ja tulostan tai kehitän).

On mukava että pienet jutut, kuten elokuvaliput, ja muut mukavat, voi liimata kalenteriin muistoiksi - aivan niin kuin teiniaikana liimailin kalentereihin kaikenlaista.

Kalenterista saa omantuntuisen - kirjoittelen myös kirjavinkkejä, sekä lukemani kirjat, kalenteriin - samoin ajatuksia sekä inspiroivia juttuja ... se toimii vähän niinkuin "muisti-inspiraatio-pankkina".

Kalenteri on persoonallinen - päiväkirjamainen, työkalenteri on ihan eri (elektroninen). Tämä luova kalenteri kun on se oma juttu, sitä voi tehdä taikka olla tekemättä ... Nämä ekat 2 kuukautta olen kyllä kovasti tykännyt sitä rustailla.

Sunnuntai iltapäivällä tai illalla teen seuraavan viikon aukeaman - niin ne pidemmät tekstit ja muut jutut saa kirjoittaa aina sen kuluneen viikon jälkeisille sivuille.

Kalenterin alussa on koko vuoden kaikki kuukaudet, joiden yhteydessä tärkeät tapahtumat, suunnitelmat ym. Ja siellä tilaa lisätä niitä tarpeen mukaan - ja joka kuukauden alussa / viikon alussa, sieltä näkee ja muistaa mitä on suunnitteilla taikka sovittu.

... Hyvää alkavaa viikkoa toivotellen,

Nina

Helmikuuta - Katsaus kalenteriin

Uusi vuosi - ja uusi kalenteri ... Kalenterin ja päiväkirjan risteytys tavallaan, inspiroiduin Bulletjournaleista. 

Viime vuosi, ja etenkin syksy, oli aika hulinan kiireistä töissä, joten vastapainoksi "vedin töpselin" seinästä kotona ... puhelin äänettömäksi, tietokone kiinni ym. Kävelylenkit, pienet puuhailut kuten neulominen, sekä uinto ja sauna viikonloppuisin, rentoutti kivasti töiden jälkeen.

Nyt on töissä tahti hiljentynyt, ja juten alussa mainitsin, kalenterin tekeminen harrastuksena, viikko kerrallaan, on mukavaa puuhaa. Istuutua hetkeksi ja rustailla ajatuksia, piirustellen hieman, jos siltä tuntuu, ihan tavan kalenterimerkintöjen lisäksi.

Tänä vuonna aion kehittää valokuvia enemmän kuin viime ... joten kalenterissani on myös paikka viikoittaiselle valokuvalle. 

Löysin kivan älypuhelinsovelluksen, nimeltään Lalalab, jonka avulla voi suoraan tilata valokuvia, joissa on mukava Vintage-reunus.

Valokuvaus on mieluisa harrastus, mutta olen viime vuosien aikana huomannut, että ne kuvat jäävä helposti digikuviksi - lukuunottamatta niitä, jotka koristavat seinäkalenteria.

Kuluneen vuoden valokuvista olen jo usean vuoden ajan tehnyt seinäkalenterin tulevalle vuodelle - alhaalla tämän vuoden kalenteri, viimevuoden kuvista. Kalenterin olen tehnyt cewe.dk sivulla - hyvä laatu, ja hyvä palvelu, sekä ihan kohtuuhinta.

Hiihtolomaviikko on pian ohi - se tulee aina oikeaan paikkaan tässä helmikuussa. Lunta satoi viime sunnuntaina - aivan isoja hiutaleita ... Se oli ihana kokea!

Nyt on lumi sulanut, mutta ulkosalla on aika viileää, +3 astetta ja tuulista - voi olla että vielä saamme lunta ennen kevään saapumista.

                          Auringonpaistetta viikkoosi,

        

                          Nina

Luontokahvilassa

Ystäväni vei minut ja yhteisen ystävämme yllätysretkelle Ninaan Luontokahvilaan. Kahvila sijaitsee peltojen keskellä ja metsän vieressä ... semmoisessa pikkiriikkisessä kylässä, joka ei ole valtateiden varrella, vaan jonne tulee löytää karttojen kanssa. Meillä oli kunnon kartat, mutta silti tuli käännyttyä vikasuuntiin risteyksistä - mutta ilman eksymistä, kahvilaan ajeleen noin puolisen tuntia Kööpenhaminan keskustasta.

Tämä charmikas paikka on tullut aika suosituksi - ehkä juuri tämän rauhallisuuden ja hieman etäisen sijainnin vuoksi, sekä varmasti myös seisovan kakkupöydän ansiosta. Omistaja Nina leipoo 7 erilaista kakkua joka päivä: Voit valita yhden palasen, taikka maksaa hiemen enemmän kakkupuhvetista, jolloin voi ottaa palasen vaikka kaikista kakusita. Nina tarjoaa myös kevyen ruisleipä - sämpulä lounaan, sekä vohveleita hillolla ja kermavaahdolla.

Kun Dalai Lama vieraili Tanskassa, Ninan luontokahvila oli yksi harvoista kohteista, joissa hän vieraili - tässä linkki valokuviin vierailusta.

Nina on julkaissut myös pienen kakku-ohje-vihkosen, josta löytyy reseptit hänen herkkuihinsa. Kahvilassa myydään myös paikallisia tuotteita, kuten hilloja, yrttisuolaa ym.

Kahvila on rakennettu vanhaan maataloon, jossa on alkuperäinen olkikatto. Kahvit, teet ja leivonnaiset voi nauttia joko sisällä, taikka lasiseinäisessä kauniissa ulkohuoneessa, jossa viinirypäleet kypsyvät katon varjossa - taikka ulkosalla puutarhassa.

Puutarhasta lähtee pieniä polkuja niityn halki metsään, jossa voi kävellä lyhyen taikka hieman pidemmänkin lenkin.

Herkullisen kahvihetken ja metsäkävelyn jälkeen lähdimme paluumatkalle - ja kuinka ollakkaan - jälleen kävi niin että käännyimme vikasuuntaan yhdessä risteyksessä. Mutta tämä harharetki veikin meidät paikallisen maanviljelijän myyntikojulle, josta sai ostaa marjoja ja vihanneksia. 

Ostin mansikoita ja raparperipuntin - ja maksun jätin maissipalhon vieressäolevaan kassalippaaseen, joka ei ollut ollenkaan lukittu - jotta setelit saivat vaihtaa kolikoiksi, jos ei sattunut olemaan sopivaa rahaa. Vaihtoehtoisesti pystyi maksamaan kännykän mobilepay'llä. On hienoa  että vielä tänä päivänä löytyy luottamusta kanssaihmisiin, sekä että käteisrahaa jätetään maksuksi - luottaen että kaikki maksavat, sen minkä ottavat. 

Mukavan päivän päätteksi tein raparperisosetta, joka maistui hyvin perheen miesväelle ...

Kesän herkkuja - kiitos kuuluu kuljettajalle, joka kääntyi "väärään" suuntaan, 

sekä maanviljelijälle, jonka myyntikojussa saimme käydä ostoksilla.

Mukavaa alkavaa viikkoa toivotellen,

Nina