Tänään oli ensimmäinen aamu koululaisilla. Koulujen alku symbolisoi minulle kesäloman loppumista - joka tuo alakuloisen tunnelman. Tänä vuonna minun kesälomani jatkuu vielä tämän viikon, josta olen todella iloinen - mutta tuo kesän viimeisten päivien saapuminen jollain tapaa tuo todella kaihean olon.
Sattumoisin ystäväni on myös lomalla, joten hän lähti kanssani lenkille - heti aamutuimaan. Kiersimme läheisen järven ympäri - ja aurinkokin paistoi hieman pilvien varjosta. Kävely se kyllä kohottaa mieltä, ja myös ystävän kanssa jutteleminen. Tunnin kävelylenkin jälkeen huomasimme, että tuttu ja soma kahvila oli auennut jälleen (kesäloman jälkeen), joten poikkesimme sinne kahville. Siinä kävellessä ja turistessa se aamun niin tumma tunnelma keveni jo hiukan ...
Ja sitten on päivä edennyt ihan omalla painollaan - arkipäivän pienet rutiinit luovat tutun ja turvallisen raamin päivälle - jonka merkitystä ei aina osaa arvostaa.
Nuorin poika tuli juuri iloisena kotiin - oli ollut ihan hyvä eka koulupäivä ...
Ulkona paistaa aurinko - jospa menisin pihalle nyt lukemaan kirjaa, teekupposen kera ... Viime viikolla tuli kuuroja yllättäen, että ulkona lukeminen ei oikein onnistunut.
Hyvät ystävät ovat kuin lyhtyjä tiellä
– he eivät lyhennä matkaa,
mutta tekevät sen turvallisemmaksi kulkea.
mutta tekevät sen turvallisemmaksi kulkea.
Hyvää alkavaa viikkoa toivotellen,
Nina


