Lomaan siirtyessä

Viikonloppu saapui ja pääsiäisloma on aluillaan - keväisin mielin kirjoittelen, nauttien auringonsäteiden lämmöstä kasvoilla.


Viikko on vierähtänyt hyvin, ja päivä kerrallaan olen kokenut, että voimavarat, päätoksenteot ja viisaus - ja niiden mahdollinen puute - on yhteistyökumppaneiden, perheen ja ystävien kanssa mennyt plussan puolelle ;-)  


Tämän viikon verkostokokouksissa sain olla mukana ihailemassa vanhempien ja luokanopettajan kuvauksia lapsen positiivisen kehityksen kulusta - kun lapsen tärkeissä konteksteissa (sekä koulussa että kotona) puhalletaan samaan suuntaan, sekä luonnollisella tavalla huomioidaan lapsen yrittäminen ja onnistuminen, kun sekä vanhemmat että opettajat asettavat yhdessä pieniä ja saavutettavissa olevia tavoitteita, sekä saavat tukea jokainen tahollaan, niin tapahtuu "pieniä ihmeitä"!


Vanhempien hätä ja avuttomuuden tunne lapsen voidessa huonosti on suuri - usein saattaa epäillä oman roolin osaa lapsen hätään - saattaa tuntea syyllisyyttä sekä suurta epävarmuutta oman vanhemmuuden suhteen ("Olenko ollut liian vaativa / liian löysä, olenko suojellut liikaa / antanut liian laajat raamit, olisiko tilanne toinen , jos ..." ym.) Jos vanhempien hädälle ja avuttomuuden tunteelle antaa tilaa - kuunnellen ja peilaten, sekä tunnustaen tilanteen vaativuuden sekä vanhempien epävarmuuden - voi siten olla tukemassa. Ymmärtäväinen ja tunnustava kohtaaminen keventää epävarmuuden tunnetta, sekä siten voi myös hieman antaa voimia matkalle.


Nyt voinkin laittaa työpainotteiset mietteet hyllylle!


Perheen kanssa suuntaamme luonnon äärelle, nuuhkimaan meri-ilmaa ja katsastamaan lampaita ja myös pieniä lampaanpoikasia! Pojilla toiveena kokeilla surffausta, mutta luvassa on +5-10 astetta ja yöpakkasia ... saa nähdä! Pikkutapaamisia perheen kanssa - Pääsiäissunnuntaina urkukonsertti kirkossa ... ei suurempia ohjelmia ;-)


Pääsiäisterveisin Nina

Vihreästä teestä, vatsanväänteistä ja vuosikokouksesta

Loppuviikosta iski hurjanlainen vatsavirus, joka vei sängynpohjalle pariksi vuorokaudeksi. Olin iltapäivällä kurssilla muutaman työkaverin kanssa, kun vatsastani alkoi kuulua aikamoista kuplintaa, murinaa ja pulppausta - ja melko pian alkoi kiertää ja poltella vatsassa. Mietin, uskallanko ajaa pyörällä kotiin - kollegani asustaa lähistöllä jotta ei onneksi tarvinnut yksin polkea kotiin. Kotona join Colaa, keitettyä vettä ja teetä - vatsassa porisi, pulisi ja poltti - huh huh - pari päivää siinä meni, kunnes olo hieman koheni - onneksi muu perhe on ollut terveenä.


Lauantaina oli jo olo suhteellisen normaali, jotta pystyin osallistumaan ammattiliiton vuosikokoukseen. Olimme työnohjaajani kanssa sopineet, että menemme yhdessä. Työnohjaajani yllätti minut pakkauksella vihreää teellä, joka on maustettu sitruunalla ja inkiväärillä - se on kuulemma hyvää vatsalle! Hän oli ennen konferenssin alkua käynyt A.C. Perchin teekaupassa, joka on vanhin teepuoti kaupungissa (se avattiin huhtikuussa1835). Perchin teesekoitukset ovat laadukkaita ja aromikkaita - saamani vihreä tee on miedon raikas, ja siinä on hieman inkiväärinen jälkimaku.


Vuosikokouksessa oli useampi mielenkiitoinen debatti - etenkin psykologin vaitiolovelvollisuudesta. Eräs psykologi on kahden vuoden oikeudenkäyntien seurauksena tuomittu 45.000 kr päiväsakkoihin, sillä hän ei suostunut todistamaan oikeudessa, koska hän siten olisi rikkonut vaitiolovelvollisuutensa. Hänen asiakkaansa, jonka terapeuttina hän on toiminut, on ollut sotilastulkki Afganistanissa, ja kysymyksessä on monimutkainen sotilasoikeusasia.

Kyseinen asia on ollut julkisuudessa ja mediassa viimeiset kaksi vuotta - ammatillinen sekä henkilökohtainen perspektiivi valoittui aivan eri tavalla, kun ko. psykologi kertoi asian etenemisen itse. Useat yksittäiset jäsenet, sekä liitonhallitus että -etiikkaneuvosto kommentoi asiaa. Oikeus päätti että ko. psykologin tulee todistaa oikeudessa, vaikka se merkitsisi että hänen täytyy rikkoa vaitiolovelvollisuus. Ammattiliitto ei voi kannustaa jäseniään toimimaan siviilikuuliaisuutta vastaan, ja nykyinen lainsäädäntö vapauttaa vain lääkäri- ja asianajaja-ammatissa toimivat oikeudessa todistamisesta.

Liiton etiikkaosaston vuosikertomuksen yhteydessä äänestimme vuosikokoukseen referaattiin liitteen, joka sai kannatusta sekä kaikilta läsnäolevilta jäseniltä että liiiton hallitukselta. Liite sisältää lausunnon, jossa käy ilmi, että vuosikokouksen jäsenet ilmaisevat syvän kunnioituksen sekä tunnustuksen kyseiselle psykologille siitä tavasta, jolla hän on käsitellyt vaitiolovelvollisuuteen liittyvän ammatillisen ongelman. Lähitulevaisuudessa järjestetään myös vapaaehtoinen keräys, jolla jäsenet voivat tukea kyseistä psykologia.
Eduskunnan lakiasiainvaliokunnassa pohditaan kyseisen lain uudistamista.


Mielenkiintoinen, haastava ja mukava päivä päättyi herkulliseen illalliseen - kello läheni puolta yötä kun hyvästelin työnohjaajani ja pyöräilin hissukseen sumuisen kaupungin läpi kotiin.


Tulossa on haastava viikko - on haasteita hieman sekä töissä että töiden ulkopuolella - päivä ja hetki kerrallaan kun jaksaa, niin se on tarpeeksi. Tähän päätteeksi sopiikin Suomalaisten lempivirren (virsi 338) ensimmäinen säe:

"Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan. 

Isä huolen pitää lapsistansa, miksi turhaan murehtisinkaan?

Armossaan hän joka päivä kantaa, suoden kaiken mitä tarvitsen.

Päivän kuormat, levon hetket antaa, murheen niin kuin ilon seesteisen."

Suomi-infoa koululaisille

Koulussa, joka kuuluu alueeseeni, on ollut Euroopan Yhteisö-teemaviikko. Koululaiset on jaettu ryhmiin, jokaisessa ryhmässä on oppilaita esikouluiästä 8. luokkalaisiin, ja joka ryhmä työskentelee yhden Euroopan Yhteisön maan parissa koko viikon. 


Eräällä ryhmällä on teemana Suomi, ja minua pyydettiin jo hyvissä ajoin olemaan mukana kahtena oppituntina. Mielelläni lähdin mukaan "Suomi-asiantuntijaksi", ja kysyin opettajilta, millä tavoin voin olla avuksi. Opettajat kyselivät helppoa, suomalaista ruokalajia, jonka voisi nopeasti valmistaa - ja minulle tuli heti mieleen vaniljapullat! Miehen perhe ja tuttavat kysyvät usein, että paistaisinko vaniljapullia sitten kun he tulevat käymään - joten sillä tavoin vaniljapullat ovat jotain "hieman ulkomaalaista", ja maistuvat kaikille. 


Viittasin suomalaisiin kirjailijoihin, ja vein kasan kuvakirjoja koululle: Monta Mauri Kunnaksen kuvakirjaa, joista yksi oli norjankielellä, ja yksi englannin kiellä. Mukana oli myös muutama Elina Karjalaisen Uppo-Nalle-kirja, sekä Nopolan sisarusten kirja.


Oppilaat olivat piirtäneet suuren Suomen kartan seinälle, jossa suurimmat kaupungit oli merkitty punaisilla täplillä. Metsästyksestä, kalastuksesta, ja vesistöitä oli myös tehty erilaisia julisteita, sekä seinälle oli ommeltu Suomen lippu.


Kirjoitin etukäteen myös "Aaluette"-partiojoikun suomenkiellä, sekä myös "Hämä-hämähäkki"-laulun - jotka lauloimme ryhmän kanssa. Ryhmä oppi sanomaan "Mun nimi on ___", sekä myös "Moi", ja "Hei, hei!", sekä laskemaan 1-10:een. 


Tein power point-esityksen nappaamistani luontokuvista, ja kerroin kokemuksia veneilystä, kalastuksesta, unohtamatta sitä kertaa, kun isäni tapasi karhun eräällä purjehdusretkellä. Oppilailla oli myös monta kysymystä Suomesta.


Oli oikein mukava olla mukana hieman erilaisessa roolissa kuin tavallisesti - "Suomi asiantuntijana" ;-)  Sain kauniin ja tuoksuvan Jasmiini-kukan kiitokseksi, joka koristaa nyt konttoriani koulussa.

Naistenpäivänä

"Elämä

on tarkoitettu

elettäväksi

ja nautittavaksi.

Vapauta itsesi

suorituksista

ja säännöistä.

Iloitse itsestäsi

ja muista.

Ole kiitollinen

elämänlahjan

antajallesi."

- Marleena Ansion kirjasta "Elämä on ihanaa!" -

Kukkainen naistenpäivätoivotus kaikille nuorille ja iäkkäille, suurille ja pienille, pirteille ja väsyneille & ainutlaatuisille ja arvokkaille kanssasisarille!



Sininen hetki

"Jaksaakseen on opittava katsomaan,

kuuntelemaan tarkkaan,

josko jossain helähtäisi 

pieni sävel,

lämmin  sana,

hymyn häivä,

ruskojuova pilvenraossa.

Ja on, on se siellä.

Aina se kuitenkin on."

- Maaria Leinonen -

Sinisenä hetkenä auringon viimeinen säde on häipynyt jo taivaanrannan taakse, hämärä on laskeutunut - kuunkajastus tuo tullessaan eteerisen ja herkän tähtipeitteen kaupungin ylle. Lämmin kevättuuli puhaltaa lounaasta, mustarastaiden kujerrus on jo vaiennut, levollinen hiljaisuus ympäröi meidät.


En mieti arjen haasteita enkä huolehdi huomisesta - juuri nyt nautin märän kevätmullan tuoksusta, annan silmien levätä tummenevan taivaan tähtituikkeessa - kuulen poikien naurunpyrähdykset heidän kirmatessaan torin portaita ylös ja alas.


Sinisen hetken lumous pysäyttää, ja antaa voimia eteenpäin - vaikka välillä arkinen vaellus sisältää ajoittain taipaleita aavikon paahtavassa auringossa taikka vuoriston kapeilla kivikkopoluilla, vaikka tienhaarassa saattaakin olla hankala valita kumpaanko suuntaan kääntyisi, voin askeltaa luottavaisin mielin koska en ole yksin, sillä "Herra, sinun jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin". (Joosuan kirja 1:9).