Focaccia- leipä

Tämä focaccia-leivän ohje on maukas, helppotekoinen ja terveellinen. Taikinaan voi laittaa speltti- ja kokojyväjauhojen lisäksi myös erilaisia siemeniä, sekä lisätä leivän päälle ennen uuniin laittoa vaikka fetajuustoa ja aurinkokuivattuja tomaatteja. Ohjeen taikinassa on vain 10 gr hiivaa, jonka vuoksi leipä kohoaa jääkaapissa yön yli (10-12 t.), ja sen jälkeen vuoassa noin 1½-2 tuntia. Jos sinulla ei ole aikaa pitkäaikaiseen kohotukseen, voit lisätä hiivan määrää 50 grammaan, jolloin kohotusaika on noin puoli tuntia kulhossa, ja 20. min. pellillä tai vuoassa.

Valmistusaineet:
5 dl vettä
10 gr tuorehiivaa
1 tl suolaa
1 tl öljyä (oliivi/rypsi)
1 dl kauraryynejä
1-1½ dl erilaisia siemeniä, ryynejä tai suurimoita (käytin valmista sekoitusta, jossa on vehnä- ja ruisryynejä, seesamin-, auringonkukan- ja pellavansiemeniä)
5 dl hienoa speltti / vehnäjauhoja
3-4 dl karkeaa speltti / vehnäjauhoja

Kohotetun leivän päälle:
1 dl öljyä
karkeaa suolaa
tuoreita tai kuivattuja yrttejä - tuoreet yrtit antavat enemmän maukua (laitoin kuvan leipään  hyppysellisen kuivattua rosmariinia)

Halutessasi voit sekoittaa öljyn, yrtit ja suolan - valkosipulin ystävät voivat silputa 2 valkosipulinkynttä sekoitukseen. Lämmitä öljyä puolisentuntia, noin 50 asteessa, jolloin yrttien ja valkosipulin aromit uuttuvat öljyyn.

Valmistusohje:

• Liota hiiva haaleaan veteen.
• Lisää suola, kautaryynit, siemensekoitus, öljy sekä jauhot, ja sekoita hyvin. Taikinasta tulee suhteellisen puuromainen mössö - ei siis ollenkaan tavanmukainen leipätaikina, joka irtoaisi käsistä. Itse sekoitin taikinan tukevalla, pienellä puukauhalla.
• Peitä taikinakulho kannella tai kelmulla, ja laita se kohoamaan jääkaappiin yön yli (10-12 t.).
• Aamulla kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille taikka matalaan vuokaan (30 x 40 cm), ja anna kohota liinan alla noin 1½ - 2 tuntia.
• Painele sormilla "reikiä" taikinaa, ja voitele / kaada öljy leivän päälle. Ripottele suola ja yrtit, sekä halutessasi voi lisätä fetajuustoa, oliiveja ja aurinkokuivattuja tomaatteja.
• Paista uunissa  25-30 minuuttia, lämminkiertouunissa n. 200 asteessa, tavallisessa uunissa 250 asteessa - kunnes leipä on kauniin kullanruskea.

Focaccia on maukas leipä ruoan kera, mutta myös aivan mainio esimerkiksi eväsleiväksi. Leipä on helppo leikata pelliltä haluamasi suuruisiksi kuutioiksi. Eväsleivän täyte-inspiraatioksi suosittelen:
- pestoa, hummusta, grillattuja paprikoita, mozzarella-siivu, salaattia ja tomaatinsiivuja
- pestoa, parmakinkkua, mozzarella-siivu, salaattia ja tomaattia.

Tein juuri näillä täytteillä sandwichit eväskorin, kun tapasimme ystäväperheen Tivolissa: Focaccia-sandwichit tekivät kaupaansa viimeistä murua myöten, antaen pitkäaikaisen kylläisyyden tunteen ;-)

Mustikoita, mansikoita, piirakoita ...

Viimeisenä lomapäivänä ...

... Leivoin aamupäivästä feta-pinaattipiirakan, ja tein pizzataikinan kohoamaan - ystäväperheen tultua lapset saivat täyttää omat pizzansa - siinä oli mukavata puuhaa yhdessä, ja jokaiselle tuli mieleinen pizza!

...  Yhdessäoloa kaukaa tulleiden ystävien kanssa - juttelimme mm.  Englannin ja Tanskan koulusysteemien samankaltaisuudesta ja eroavaisuuksista, sekä keskeneräisistä käsitöistä ... projekteja on työn alla useita - nyt ei uusia aloiteta ennen kuin yksi työn alla oleva on saatu valmiiksi ;-)

... Iltapäivällä reissu Jordbærgårdenin-tilalle, josta ostimme raparperia, mustikoita, mansikoita sekä mustaviinimarjoja! Mies tekee hilloa, ja minä taidan leipoa huomenissa mustikkapiiraan.

... Leivoin Veikeän Verson ja La Tartine Gourmanden inspiroimana pieniä nektariini-kirsikka-piiraita. Makean piiraspohjan tein manteli- ja riisijauhoista sekä maitojauhopulverista voin ja sokerin kera (ohjeen kirjoitan ensiviikolla) - maistuivat aivan kesälle!

... Illansuussa sitten kokeilin uutta bloggausnäyttöä - taisin olla liian nopea hyväksyessäni uudet asetukset, koska en huomannutkaan että ulkoasu muuttui aika kovasti - nyt onkin blogilista ja muut jutut tuossa sivupalkissa oikealla. Onneksi voi näytön muuttaa entiselleen jos tämä tuntuu liian modernilta ;-)

... Ja nyt on hieman haikea olo ... Huomenissa soi herätyskello aikaisin, ja arkeen laskeutuminen alkaa. On ollut ihana viettää lomalaisen huoletonta rytmiä, olemme syöneet aamupalaa lounasaikaan, ja muutenkin hieman rennommin ja hitaampaan tahtiin ovat päivät soljuneet.

Poikien loma jatkuu vielä kaksi viikkoa, ja myös minulla on töissä hieman hiljaisempaa ensi- ja seuraava viikko.

... Siitä se arki lähtee taasen pyörimään, omalla painollaan :-)

Lomalauantaita

Lämmin sää ja auringonpaiste ovat kruunanneet viimeisen lomaviikon! Olemme reissanneet hieman, tavanneet tuttavia, ja jokainen on rentoutunut mieleisellä tavallaan - minä olen lueskellut hieman auringossa, kävellyt pikku lenkkejä ja kokkaillut kaikenlaista kivaa.

Ystävien luona maistoimme foccacia-sandwichejä, jotka olivat voideltu pestolla, ja täytetty parmakinkulla ja tomaateilla. Sain leivänohjeen, ja leivoin tänään itse foccaciaa - se onnistui hyvin ja maistui maukkaalle! Kirjoittelen helppotekoisen foccasia ohjeen piakkoin blogiin.

Ystäväperhe Englannista on vierailulla tämän viikonlopun, joten leivoin eväskoriin sitä hyvää foccaciaa, nakkisämpylöitä ja vaniljapullia. Tein kahdenlaisia sandwichejä: toisissa oli pestoa, parmakinkkua, mozzarellajuustoa ja salaattia, toisissa pestoa, hummusta, grillattua paprikaa ja salaattia - molemmat maistuivat! Lisäksi luumutomaatteja omena-minttumehun ja päärynäsiiderin kera, jälkkäriksi mehukkaita kirsikoita.

Tapasimme Tivolissa, jossa söimme eväät piknik-pöytien ääressä. Oli niin mukava nähdä ystäväperhettä, joiden kanssa vietimme paljon aikaa heidän asuessaan täällä. Heidän muutettuaan tapaamme usein näin elokuussa heidän vieraillessaan Tanskassa.

Miesväki ja lapset kiirehtivät pian syötyämme kokeilemaan huvituksia, minun ja ystäväni jäädessä juttelemaan: Oikea keidas-hetki:-)

Yhtäkkiä kuulimme rumpujen äänen, ja komia orkesteri tulikin kulman takaa - kulkueen keskellä oli kultaiset vaunut, joissa istui pieni "prinsessa ja prinssi" - herttaista!

Tapasimme miehet ja pojat hieman myöhemmin, ja kuljimme nauttien kauniista kukka-asetelmista ja toistemme seurasta, lasten kokeillessa kaikenlaisia vempaimia.

Mukavan iltapäivän jälkeen hyvästelimme, mutta ei surumielinen eikä ikävöiden... Sillä huomenissa tapaamme jälkeen, kun he tulevat pistäytymään aamupäivällä :-)

- Ja minä pääsen leipomaan, ajattelin tehdä feta-pinaatti-piirakan ... Loma alkoi ja päättyy leipoen :-)

Runoja ja kukkasia kesästä

"Tuuli hiuksia hyväilee, 

lämpö syleilee.

Suuni hiljaa hymyilee,

se mansikoita maistelee.

Kesä on tullut, tiedän sen,

kun jalalleni lentää perhonen."

-Anonyymi oppilas-

Kalevakankaankoulu, Mikkeli

"Varpaat painuvat kuumaan hiekkaan, meren kohina kaikuu korvissa. Auringon viimeiset säteet lämmittävät ihoa, horisontissa siintää vapaus." -Anonyymi oppilas - Kalevakankaankoulu, Mikkeli

"Hiekka on kuumaa Varvastossut kevyet Sudenkorento lentää korvan vierestä Aurinko hymyilee On kesä." -Assi Toivakka -

"On kauniita kukkia maa täynnä,

huolia on vain haavi täynnä.

Lasten nauravat suut vain näkyy,

kun he iloisina hyppäävät järveen tuohon.

Kaukana tuolla kuusien takaa

äiti ja isä hymyilevät salaa.

Aurinko paistaa ja porottaa,

iloisena se hymyilee.

Jäätelökin uppoaa

noihin pienten ihmisten suihin.

Kesä päivää nyt vietetään

siispä kaikki porukalla pyörimään

tuonne niitylle upealle

nauramaan ja iloitsemaan

oi, oispa kesä ainainen!"

-Emma Helenius-

"Paljaat varpaat

kuumalla asvaltilla.

Ilmassa hellettä,

aurinko hehkuu.
Mansikkajätskisulaa
 ja sotkee farkut."


- Anonyymi oppilas -

Kalevakankaankoulu, Mikkeli

"Jos kesällä katsoisit taivasta koko aurinkoisen päivän, niin erottaisit hahmoja pilvistä, ehkä sateenkaaren häivän. Kun sitten saapuisi ilta, piirtyisi veteen kuunsilta. Ja kun viimein nukkumaan lähdet, näet unissasi taivaan tähdet." -Netta Korhonen -

Oppilaiden kesärunot välittävät elävästi kesään ja lomaan liittyviä tunnelmia! 

Hienoa että runot on jaettu netin kautta meidän muiden iloksi - on upeaa kuinka oppilaiden luovuus on saanut saa kipinää sekä raamit runo-teeman myötä!

Olen näpsytellut kesän mittaan valokuvia kukkasista siellä sun täällä - valitsin muutaman näiden runojen kumppaneiksi. 

... Nyt se aurinkoinen sää on saapunut tänne - jippii - jopa muutamaksi päiväksi kerrallaan ;-)

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa,

nautitaan kesän kukkasista ja auringonsäteistä,

Nina

Aamuhetki kullan kallis

Tuoreet ja rapeat sämpylät leipurilta aamiaiseksi lomasunnuntaina - mmm! Auringonpaiste ja poutasää kruunaavat alkaneen päivän - lisää aurinkoa on luvassa lähipäiviksi.

Reissumme luonnonhelmaan oli lievästi sanottuna kostea - suhteellisen tasainen kaatosade piti meidät sisätiloissa. Pelasimme korttia ja muita pelejä, ja katsoimme vanhoja ja veikeitä Olsen Banden-filmejä. Nukahdimme ja heräsimme sateen monotoniseen rummutukseen.

Onneksi oli parin tunnin tauko sateessa - kiiruhdimme rannalle kahlaamaan ja kokeilemaan vesipumppu-vempainta, joka toimi moitteettomasti ... ja odottelee aurinkoisia hellepäiviä ja elokuun viikonloppuja ;-)

Virkkausprojektini isoäidin neliöistä lähestyy loppusuoraa. Yhdistettyäni kaksi pitkää kaistaletta puuttuu enää koristereuna - ja sitten värikäs retro-huivi on valmis!

Sadepäivien inspiroimana löysin myös kaksi viittä vaille valmista virkkuu-laukkua, jotka otan seuraavaksi työn alle ... Kostean kesän sisäpuhteet ovat herättäneet minussa Ruususen unta-nukkuvan käsityöläisen!

Kokkaillen & pyöräillen

Eilinen ja tämä päivä on pyörähtänyt suurin piirtein keittiössä hyöriessä. Pojat toivoivat eilen "sitä hyvää keittoa" iltaruoaksi - se hyvä keitto on muunnelma Italialaisesta maalaiskeitoista. Keitinkin ison kattilallisen poikien lempparikeittoa, ja sen lisäksi hieman pienemmän keiton, jossa oli erilaisia juureksia ja kasviksia, sekä kuivattua mustaa torvisientä että kik/kahviherneitä. Keiton kyytipojaksi leivoin ruisleipäsiä - taikina koostuu ruisjyvistä ja ruisjauhoista, se hapattuu ja kohoaa itsekseen jääkaapissa, ja siitä on helppo lusikoida leipäset pellille.

Mies laittoi marjoista mansikkakiisseliä & raparperikiisseliä - huumaava marjojentuoksu veikin minut mielessä Etelä-Savoon äitini keittiöön - ja koti-ikävä lieveni jo aika kivasti! Minä leivoin makeita marjoista :-)

Tänään pyöräilin keskustaan Rigshospitaliin, olin pari tuntia seuralaisena ystäväni 8 v:aan pojan herätessä nukutuksesta. Samassa huoneessa heräsi eräs pieni 3 v:as tyttönen - voi sitä elinvoimaa jota sain olla todistamassa! Molemmat lapsoset ihmettelivät aikansa, sen jälkeen oli jo hirmuinen nälkä - välillä tullut kuvotuksen tunne onneksi haihtui lääkkeen avulla. Aika meni jutellessa, legoja kokoillessa, ja kelloa seuratessa:"Milloin mä pääsen kotiin?!"

Hyvästeltyäni ystävän ja hänen poikansa ajelin Pohjois-Kööpenhaminan kautta kotiin. Etnisten liikkeiden väriloisto ja tuoksut huumasivat, vastaantulijoiden hymyt tarttuivat.

Hemottelin itseäni mango-limetti-smoothiella - jäisen juoman kevyt hapanimelä kirpeys virvoitti ja antoi energiaa paluumatkalle.

Tein löydön lelukaupassa. Fysioterapeuttini on suositellut pehmeää treenauspalloa niskalihasten vahvistamiselle. Hänen vinkkinsä mukaan sopivan vaahtomuovipallon saattaa löytää lelukaupasta näin kesällä - ja sieltähän minä löysin itselleni neonvihreän treenipallon - varmaan minimaalisella hinnalla verrattuna urheilukaupan vastaavaan.

Kiehuvien viinimarjojen tuoksu toivotti minut tervetulleeksi kotiin - mies oli tekemässä punaviinimarjahyytelöä! Ja puolillaan oleva keittokattila, jonka olin ajatellut tarjota iltaruoaksi, ammotti tyhjyyttään - pojille oli maistunut keitto iltapäivän hiukupalaksi. No, hyvä kun tykkäävät ;-) Keittelin siis toisen kattilallisen tässä iltaruoaksi - ja huomiseksi lounaaksi. Eipä jää kasviksia eikä perunoita jääkaapinpohjalle nahjistumaan.

Pojat odottelevat jo rantaelämää - pehmytlentopallo ja muut mukavat odottavat. Minulle sekä kokkailu että pyöräily ja puuhailu on ollut kuin toimintaterapiaa kotimaan ikävään - olen tässä järkeillyt että onneksi Skypen välityksellä voi turista kaivattujen kanssa pitkiä puheluita, ja meren aaltojen kohina käy järviaaltojen liplatuksesta ;-)

Kaipuuta & Jordbærgårdenia

Tämän kesän vietämme Tanskassa -

ja ajoittain valtaa aivan hurja ikävä Suomeen!

Tänään on yksi sellainen päivä.

Ajoimme miehen lapsuudenmaisemiin.

Kävelimme järven rannalla,

jossa tankkasin 

järviveden tuoksua, 

apiloissa pörräävien mehiläisten ääniä 

- luonnon keskellä on vaan niin hyvä olla!

Kävimme Jordbærgårdissa - mansikoiden itsepoiminta-aika on ohi, mutta saimme ostaa tuoreita mansikosta, punaviinimarjoja, raparperia ja punasipulia ... ja tulimme "aarteiden" kanssa kotiin.

Nyt leipomaan ja raparperi-mansikkakiisselin tekoon  - marjaiset tuoksut pian täyttävät koko keittiön!

Ylihuomenna pääsemme luonnonkeskelle - meriveden ääreen 

... Laineiden liplatus

... Lintujen sirkutus

...Kärpästen pörinä 

Iltaisin vain meren kohina ja jokunen pöllön huuhailu

... ja ehkä vielä Radio-Savon murteinen lähetys Kuopion Torilta 

harmonikkamusiikilla maustettuna ;-)

Kuvaus elämästä Alzheimer-sairauden kanssa

Olen säästänyt äidiltä saamani Lisa Genovan "Edelleen Alice"-kirjan lomalukemiseksi. Avasin kirjan lauantai-aamuna, ja en melkein malttanut sitä käsistäni laskea .... ja olinkin jo lukenut sen sunnuntai-iltapäivänä. Kirjan lukeminen on ollut koskettava, avartava sekä ajatuksia herättävä kokemus.

"Edelleen Alice" kertoo minä-muodossa 50-vuotisen Alicen muistisairaudesta - muistivaikeuksien alkamisesta, sairauden diagnosoinnista ja sen etenemisestä - Alicen reaktioista ja tunnelmista:

Epäilystä- hämmentymisestä - kieltämisestä - epätoivosta- hyväksymisestä - surusta - kaipuusta ...

... sekä Alicen että läheisten ajatukset ja tunteet tulevat ilmi - sekä itse kunkin tapa selviytyä Alzheimerin tuomien muutosten kanssa:

"Âiti, miltä se tuntuu?"
"Miltä mikä tuntuu?"
"Sairastaa Alzheimeria. Tunnetko sinä juuri nyt että sinulla on se?"
"No, tiedän että en ole sekaisin enkä toista itseäni juuri nyt, mutta vasta muutama minuutti sitten en löytänyt 'tuorejuustoa' ja minun oli vaikea osallistua sinun ja isäsi väliseen keskusteluun. Tiedän että on ajan kysymys, milloin sellaista tapahtuu taas, ja niiden tapahtumien väliset ajat lyhenevät. Ja tapahtumat suurenevat. Ei se ole ohi, se pitää vain taukoa. En luota itseeni!"

Heti kaiken sanottuaan hän huolestui, että oli myöntänyt liikaa. Hän ei halunnut pelästyttää tytärtään. Mutta Lydia ei kavahtanut ja oli edelleen kiinnostunut, ja Alice rentoutui.

"Sinä siis tiedät, kun sellaista tapahtuu?"
"Useimmiten."
"Niin kuin mitä tapahtui silloin kun et keksinyt tuorejuuston nimeä?"
"Minä tiedän mitä etsin, aivoni eivät vain tavoita sitä. Tuntuu samalta kuin jos haluaisin tuon vesilasin, mutta käsi ei suostu ottamaan sitä. Sitä pyytää kauniisti, sitä uhkailee, mutta se ei vain hievahda. Sen saisi ehkä lopulta liikkumaan, mutta sitten tarttuukin suolasirottimeen tai tönäisee lasia ja vesi läikkyy ympäri pöytää. Tai kun käsi vihdoin suostuu pitelemään lasia ja nostamaan sen huulille, kutina kurkussa on helpottanut eikä juomista enää tarvitse. Tarpeen hetki on ohitse."

Genova, Lisa (2010): Edelleen Alice. Helsinki: WSOY., s. 182, 183

Ympäristön ja tuttavien suhtautuminen Alicen sairauteen kuvastaa sen tabumaisuuden, jonka vakavasti sairastuneet ihmiset usein kohtaavat. Sekä verkosto- että omaisryhmien merkityksen sekä henkilölle itselleen että hänen omaisilleen.


Suosittelen lämpimästi!

Kakkuja ja yllätyskestejä

Esikoisen synttärikakkupohjasta tulikin kaksi kakkua: 

Vadelma-suklaa hänen juhlapäivänään ja mustikka-vadelma-kakku tänään.

Meidän kakku-nälkämme oli jo tyydytetty, mutta ratkaisu löytyi ...

Ystäväperhe kaipasi taukoa kellariurakan keskelle, joten pistäydyimme heillä iltapäiväteen aikaan 

- ja otimme kakun mukaan :-)

Pidän kovasti juuri näistä kupeista, joten ystäväni oli juuri sen vuoksi kattanut ne teelle!

Kupeista tulee mieleen lapsuuden hetket mummolassa - mummo leipoi karjalanpiirakoita, koko pöytä oli jauhojen peitossa, ja tämäntyyliseen kupposeen mummo kaatoi kahvia itselleen.

Ystävälläni on silmää sisustukseen - hän arvostaa kierrätystä sekä vanhoja esineitä ja huonekaluja - mielestäni hänen luonaan on todella kaunista!

 Pitkät verhot, joihin on silkkilangalla kirjoiltu lehtiä, 

ovat kauniit joka vuodenaikana, sekä sateella että auringonpaisteella ... 

niiden läpi taittuu valo todella pehmeästi tupaan.

Katselimme kartalta Jyllanninpuolelta mukavia retkikohteita, saimme kivoja vinkkejä paikoista, jossa on luontoa, historiaa - jotain sekä aikuisille että lapsille.

Puutarhassa tuoksui kukkiva jasmiini  ja aurinko paistoi sadepilvien välistä.

Mukavan iltapäivän päätteeksi runo ystävyydestä:

"Älä tule pyhäpuvussa

niin kuin tehdään toisten suvussa.

Avojaloin saavuthan

yli pellon kukkivan,

tallustele ojanlaitaa

tuulen helliessä paitaa.

Laita sivuun hymy suloinen,

jos on mieli alakuloinen.

Älä ikävääsi peitä.

Älä kätke kyyneleitä.

Olen läsnä, olen tässä,

vierelläsi ikävässä.

Tule niin kuin tulit ennenkin,

tule arkipäivän askelin.

Tule tähän tuttuun taloon,

jossa kaikki tuodaan valoon,

mietiskellään aamun koittoon,

noustaan satakielen soittoon."

- Anna-Mari Kaskinen -

Synttäreitä

14 vuotta sitten olin uupuneena mutta hyvin onnellisena synnytysosastolla - katselin miehen kanssa pienen pojan syvänsinisiin ja viisasti ihmetteleviin silmiin ihastellen: "Olemme saaneet poikavauvan - meistä on tullut vanhempia!" Poika on varttumassa nuoreksi mieheksi - pitkäksi sellaiseksi: Nyt on tarve jo kohottaa katsetta hieman ylöspäin häntä katsoessa.

Tätä hetkeä muistellen valmistimme aamupalatarjottimen ja pian laulaen herättelimme esikoisen (nuorimmainen on tämän viikkoa ystävänperheen kanssa mökkeilemässä, joten olemme 3:sin kotosalla).

Suomesta saakka saapuneet suurensuuret Pepe-lakut oli todella mieluinen ylläri ;-)  ... Postipaketti omalla nimellä ilahduttaa kovasti!

Esikoisen toiveena on pidemmän aikaa ollut suurempi tietokone, jota hän on miehen kanssa kevään kuluessa katsellut ja etsiskellyt. Viimeviikon loppupuolella he kävivät tilatun koneen hakemassa - he katsoivat paikan päällä kun kone koottiin, ja tuunailivat yhden illan sitä asetellessa kotosalla...

Nyt kutsuu keittiössä mukava puuha: Vadelma-suklaa-täytekakun valmistaminen :-)