Se tulee hiljaa, niin kuin varkain, nostaa öisin usvan päälle peltosarkain.
Nuokkuu vielä tähkät ohrapellon, vaimeana jostain, kuuluu ääni kirkonkellon.
Yön usvaan peittyy ruohikkoinen ranta, kosteana jalkaan tarttuu, pihapolun santa.
Ikkunasta sisään katsoo, kiertolainen kuu, kysyvänä katsoo, "Tiedätkö,nyt on elokuu."
Arvi Nykänen
Porkkana-spelttisämpylät ovat maistuneet kotiväelle. Olen sekoittanut taikinan illalla, pudottaen hiivan määrän 10 grammaan - ja taikina on ollut valmista aamulla.
Lomalaiset matkustivat Sulo-Suomeen maanantaina ... Pojat laskivat päiviä ja vihdoin koitti se reissupäivä! Vilkutin miesväelle lentokentällä ... Kotiin palatessa hiljaisuus melusi niin etten oikein mitään osannut tehdä aluksi. Kuullessani että matkan oli mennyt hyvin, ja että yatzy-pelit oli jo käynnissä, valtasi lämmin ja hyvä olo sydänalan ... Kaikki rakkaat siellä yhdessä ja hyvinvoivina!
Sitten oli helpompaa laskeutua tähän yltiömäiseen yksinäisyyteen ... Olen lueskellut, ollut luonnossa ja tavannut sekä ystäviä että miehen siskoja (eli miniöitä?), sekä maistanut aivan upeaa avokado-kylmäkeittoa!
Muutama kyynel tipahti lopettaessani Lina Olssonin kirjan - surumielisen kaihoisa mutta myös onnentäytteinen päätös ... Jahka tässä on kulunut jokin aika, luen kirjaan uudelleen.
Semmoisia tännepäin ... Maanantaina alkaa se uusi työ - mukavalla tavalla kutkuttaa vatsanpohjassa :)
Seesteistä elokuuta toivotellen,
Nina
PS. Tässäpä katsaus heinäkuisiin maisemiin:
