Ystävänpäivänä

 

Hyvää Ystävänpäivää!

:   :   :

 

 

 

 

 

Meillä on hiihtolomaviikko, ja kauan odotettu jälleennäkeminen - matka mummolaan  on nyt totta! 

Olemme hiihdelleet jäällä sekä myös lasketelleet ~ iltaisin on Monopoli-turnaus ja eilen myös pappa teki tulen ulkogrilliin.

Nyt paistaa aurinko :) 

Lomaterveisin 

Nina

 



Frisbee Golf [Kesämuistoja]

Kanavan Frisbee Golf-rata Joroisen kauniissa harjumaisemassa luo upeat puitteet reippaalle yhdessäololle ulkoilmassa. Frisbee Golf on aika kiva juttu - frisbeetä heitetään "reikää" (noin metrin korkealla oleva metallikori) kohti, pyrkimyksenä on saada vähin määrä heittoja / kori. Reitti koostuu 18 väylästä, kulkien kumpuisevassa mäntymaisemassa.

Reitin varrella on näköalapaikka, jossa voit istahtaa penkille ja huilata hetken verran - nousut ja laskut saavat pulssin koholle, jos tahti on reipas. 
Minulla tämä frisbeen heittotyyli ei oikein metsäiseen maastoon soveltunut - heittoni oli niin kaarevia, että vietin aikaa enemmän frisbeetä metsästä ehtien kuin sitä heittäen - jotta radan puolessa välin päätin pakata frisbeen reppuun, keräillä ja syödä mustikoita ja näpsiä valokuvia - ja tietysti tsempata perheen miesväkeä, joilta heitot luonnistuivat suuremmitta mutkitta.

Oikein positiiivinen kokemus Frisbee Golffista ... Tosi kiva tapa viettää aikaa yhdessä ulkosalla!

Aurinkoisin terveisin,

Nina

Kepeä aamu & Valokuvakortti

Tämä aamu on tuntunut erityisen hyvälle, sillä 

• Aamuteetä säesti esikoisen sävellys
• Nuorimmaisen viikonmittainen leirikoulu Bornholmin saarella on ollut hieno kokemus, hän tuli kotiin reppu täynnä uusia kokemuksia ja mukavia muistoja
• Auringonsäteet lämmittävät ja ilahduttavat
• Sain katsastettua vaatekaapin ja erotin pienen pussin vaatteita, joita en ole käyttänyt viimeiseen vuoteen - ja sovin ystävän kanssa että hän katsastaa ne ja ottaa jotka sopii, ennen kirpputorille lahjoittamista
• On lauantai ja uimahallipäivä - selälläuinti tekee hyvää niskalle, joka hieman on ärjistynyt keväisen kirjoitusrumpsakan myötä

Maanantaina huomasin kauniin kasvin kurkoittavan betoniseinää pitkin ylös valoa kohti - symbolinen kasvun ja mahdollisuuksien huomaaminen - ilahduttaa aina ... Tuo mietelause sopi mielestäni hyvin kuvaan - tässä linkki valokuvakorttiin.

Mukavaa viikonloppua toivotellen,

Nina

Hei hei helmikuu ...

Helmikuun hetkien kohokohtana oli hiihtoloma Suomeen ... sen ilonhippuset tuovat vieläkin hymynkareen suupieliimme. Sen lisäksi arjen hetket täällä kotosalla - se että pysähtyy juuri olemaan ja näkemään pienet ja suuret ilot:

- Hyvänolon-tunne kehossa uimareissun jälkeen, saunanlämpö luissa ja ytimissä - ja vielä sateenjättämä sydämenmuotoinen vesipisara auton ikkunassa!

- Kurpitsansiemenien syvä vihreys, oikea värimeri muodostuu leipoessa - ja tuoreen leivän tuoksu.

- Poikien mielihyvä kun saamme lettuja jälkkäriksi keskellä viikkoa.

- Ystävän kohtaaminen lenkkipolulla juuri kun huokailin ylöspäin rohkaisua ja kuuntelijaa.

- Pienen oppijan lämmin halaus maanantai-aamuna konttorini ovensuussa.

- Ensimmäisten silmujen avautuminen ja kissanpajujen pehmeys.

- Mieskullan hauduttama iltatee.

Tein pienen videon iPhonella Helmikuussa näppäämistäni kuvista CollectPhoto-sovelluksen avulla:

February 2015 in Photos from Nina Jensen on Vimeo.

... Toivottaen kevättä tervetulleeksi,

Nina

Ystävänpäivänä

Lämpöiset ystävänpäivätoivotukset ... Helmikuun keskelle tuomaan iloa ja hymyä!

Vietimme hiihtolomaviikon Suomessa mummolassa - Oi sitä jälleennäkemisen iloa, ja hetkiä ulkona lumimaisemissa. Pojilta alkoi luistaa lumilautailu loppuviikkoa kohden, ja minä löysin ilon murtomaahiihtoon (olin kyllä kahdesti myös slalom-mäessä, mutta metsissä hiihtely vei kyllä voiton).

Herkuttelimme äidin paistamilla herkuilla - karjalanpiirakat olivat poikien suosikkeja, ja niitä saimme myös kotiin ... vielä on muutama jääkaapissa! Neulonta - ja virkkausinpiraatio tarttui myöskin - virkattu hartiahuivi on rympsyjä vaille valmis. Ja saunanlämpö se teki hyvää sekä ruumiille että sielulle :)

Haikeus valtaa vaan mielen kun täytyy sanoa hyvästi ... Paluumatka kulkee lentäen niin nopeasti, ettei mieli seuraa perässä ... "Sielu" jää sinne Suomen rauhaisiin maisemiin ... sen paluuta olen odotellut täällä ... kaupungin äänet tuntuvat aluksi vieraille, mutta tässä niihin pian jällen tottuu.

Ystävänpäivänä jotain kivaa tekee mieli leipoa ... Olisiko se sienipiirakka, banaanikakku vaiko suklaamuffinsit? Se onkin mukava päätös - ja taidan tässä pyöräillä Kiinalaiseen butiikkiin Jasmiini-teetä hakemaan ... siinähän se silmä sitten tottuu kaupunkimaisemiin.

Helmikuisin terveisin,

Nina

PS. Pieni tervehdys laduilta ... suksi luisti oikein hyvin: 

Views from Ski Tracks February 2015 from Nina Jensen on Vimeo.

Raikas talvisää ...

Ilmassa on aamutuimaan jo pakkasen kirpeys, raikas talvisää tuntuu nenässä ... Toissa iltana muutama lumihiutale leijaili maahan, jossa tosin sulivat jo saman tien.

Joulukuu tulla tupsahti, ja nyt adventtisunnuntaina vietimme luovan hetken kuusenoksien, saven, ja kynttilöiden parissa. Pojatkin olivat mukana - muistelimme millaisia kynttiläkoristuksia on tullut tehtyä vuosien varrella.

Viimeksi kirjoittelin tänne Matkanvarrelle lokakuussa - tässä pieni päivitys:

• Âiti tuli piipahtamaan luonamme syyslomalla! Oli todella mukava viettää aikaa yhdessä - suunnittelimme jo Suomeen tuloa, mutta pojan silmähermojen tulehdus kesti yli kuukauden, joten oli hienoa että äiti pääsi tänne tulemaan.

• Pojan silmät ovat onneksi paranemaan päin - ja hän on hyvin jaksanut lääkitä silmiään (kuukauden verran oli 3 erilaista silmätippaa- yhdet laitettava kerran tunnissa, toiset joka 2. tunti ja kolmannet yötä vasten), nyt on vahvempi tablettilääkitys vielä kuukauden verran. Enää ei tarvitse käydä tutkimuksissa joka viikko, seuraava tarkastus on 3. viikon kuluttua.

• Minulla kilpirauhasarvojen epävakaisuus on aiheuttanut väsymystä - ravintoterapeutin neuvosta olen ollut gluteenittomalla ruokavaliolla kuukauden päivät, ja nyt jätän maitotuotteet pois myös. Energiataso on nousemassa, joka kannustaa ruokavalion ylläpitoon.

• Marraskuu on ollut lämmin - vain muutamana päivän on satanut töihin pyöräillessä. Lämmin syksy on pidentänyt aikaa jolloin lehtien väriloistoa on saanut ihailla ... On hienoa että vuodenajat vaihtuvat, jokaisessa on oma charmikkuutensa.

• Aamut, jolloin aurinko on valaissut taivaan vaaleanpunaiseksi, ovat kruunanneet marraskuun työmatkat - kaikenkaikkiaan aurinko on paistanut vain 29 tuntia koko marraskuussa ... Olen onnekas, sillä muutaman auringonlaskun olen onnistunut kameralle ikuistamaan päivittäisiä valokuvia ottaessa.

• Omat synttärit ja nuoremman pojan luokan naamiaiset juhlistivat marraskuun puoliväliä. Pukeuduimme kaikki naamiaisiin - mies aivan innostui, ja laittoi pitkätukkaisen peruukin päähän! Mukavaa oli että 17 oppilasta ja 11 vanhempaa osallistuivat nyyttäri-naamias-kekkereihin (postauksen lopussa olevassa valokuva-videossa on pari naamiaiskuvaa :)

Sukeltaminen gluteenittomaan ruokavalioon on ollut kokemus sinänsä - ravintoterapeutin kivojen ohjeiden, ruokablogien ja luovien keittokirjojen avulla tämä seikkailu on mennyt aika kivasti. Olen löytänyt hyvänmakuisen quinoa-manteli-leivän ohjeen, sekä reseptin suussasulaviin pikkuleipiin (yläkuva). 

Työpaikalla koulun keittiömestari leipoo paleo-leipää ja pasta-päivinä valmistaa raastettua kukkakaali-pöherrystä, joka maistuu hyvin pastakastikkeen kera. Toisaalta en ole ollut vierailuilla, joissa olisi ollut hankalaa kieltäytyä tarjoiluista - ja usein kokouksissa tm. on mahdollista ottaa hedelmä kakun sijaan.

Alhainen energiataso on laittanut minut asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen - töiden jälkeen päiväunet, ja sitten pari tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa. Koko poppoo on terästäytynyt keittiöhommiin, isäntä on huolehtinyt pyykeistä, ja kaikki tärkeä on tullut hoidettua ajallaan. Nuorimmaisen pojan ranskan sanojen treenaaminen on ollut mukavata (tekee aivan mieli itse joskus opiskella sitä kaunista kieltä enemmänkin!) 
Valokuvaaminen (isolla kameralla), käsityöt ja lukeminen ovat jääneet paitsioon, samoin tv - mutta kaikella on aikansa... Jospa se luovuus vaikka sitten oikein kuplisi nyt tulevalla joululomalla, taukojen sanotaan tekevän hyvää.

Kynttilät tuovat valoa, lämpöä ja tunnelmaa - on mukava aloittaa ja lopettaa päivä kynttilän valossa.

Leppoista joulukuuta toivotellen,

Nina

P.S. Tässä katsaus päivittäisiin valokuviin loka- ja marraskuulta:

Photo A Day - October 2014 from Nina Jensen on Vimeo.


November 2014 - Photo a Day from Nina Jensen on Vimeo.

Kori täynnä punaista ja ruskeaa

Valokuvakortti

Kävelin eilen korin kanssa lenkin, keräten kaikkea kaunista lenkkipolun varrelta. Kotiin tullessa asettelin oksia pöydälle, kuvaten syksyisiä sävyjä. Nuo kauniit kiemuraiset lehdet ja punaiset sävyt minua viehättävät eniten. 

Tänään iltapäivällä teen näistä lehdistä ja marjoista syksyisen koristeen semmoiseen tinavatiin, johon laitan kaksi valkoista kynttilää - niiden valo tuo tunnelmaa pimeisiin iltoihin.

Meillä on tämä viikko syyslomaa - koko porukalla! Suunnitteilla oli piipahdus Suomeen, mutta esikoisen yli viikon jatkuneen ärhäkän silmätulehduksen vuoksi olemme kotona. Kahta erilaista lääkettä lääkäri määrännyt, mutte ei meinaa tehota millään ... valoarkuuden ja silmän vuotamisen lisäksi on suurin haitta se kipu. Tänään on aika silmälääkärin luokse, jospa nyt löytyisi apu, jotta poika pääsisi parantumaan.

Suunnitelmien muuttuessa olen sitten varannut aikaa sekä hammaslääkäriin että kampaajalle, sekä myös ravitsemusterapeutin luo. Pitkään jatkunut väsymys ja paleltaminen verikokeiden mukaan alhaisesta aineenvaihdunnasta. Varasin ravintoterapeutille ajan, jos jollain tapaa itse voisin vaikuttaa, vaikka ruokavalion avulla, saaden hieman enemmän energiaa.

Toisaalta tämä väsymys on myös laittanut miettimään, mikä on tärkeää - jos on vaikka "500 gr" energiaa tähteellä, kuinka aion sen käyttää - olen kiitollinen että näinkin voi havahtua ihan käytännössä priorisoimaan mihin ajan ja voimat käyttää. 

Nyt iltojen pimetessä olen alkanut hieman neuloa silloin tällöin, semmoinen putkihuivi on tekeillä. Pyöröpuikoilla se tulee aivain kuin itsekseen neulottua.
Keittiön puolella kokeilen edelleenkin japanilaisia keittoja - hyvä Miso-keiton ohje on löytynyt, joka onnistuu aina ja joka on poikien lemppari ... Ensi kertaa kirjastossa käydessä katselen josko löytyisi muitakin aasialaisia reseptejä.

Mukavia lokakuunpäiviä toivotellen,

Nina

Kesäretki Sejerø-saarelle

Teimme pienen kesäretken ystäväperheen kanssa Sejerø-saarelle, joka sijaitsee Sjellannin-saaresta hieman länteen päin, Kattegatissa. Havnsø-kylästä lähtee lautta Sejerø'lle, matka taittuu noin 40 minuutissa. 

Lautan lähtiessä merelle päin rentoutuu mieli hyvin konkreettisesti - arjesta irrottautuu aivan eri tavalla kun maisemat vaihtuvat. Ystäväperheen kesämökillä on monet kerrat vietetty aikaa yhdessä - nyt muistelimme kommelluksia ja muita mukavia, tuttuja paikkoa katsellessa.

Saari on hyvin pieni, pitkä ja kapea, pinta-ala vain 12,4 km2. Mökki on saaren itäisessä päässä - me teimme myös retken aivan saaren läntiseen niemenkärkeen. Saarella on n. 400 asukasta, mutta kesäisin määrä helposti tuplautuu, kun mökkiläiset, purjehtivat ja muut lomalaiset saapuvat. 

Löysimme kivannäkoisiä kiviä, vedessä uivia meduusoja ja pikkurapuja. Meinasin astua matalikossa olevan kampelan päälle - en edes sitä huomannut - kun se yht'äkkiä lähti uimaan jalkojen välistä!

Rannalla oli myös pieni luuranko - arvelmme sen olevan joko kala, jänis taikka lintu. Pääskysten pesät olivat korkeiden kumpujen seinillä, sinne olivat tehneet pieniä koloja. Pieni metsäkauris myös loikki tien yli.

Mitäpä tämä kivi tuo mieleesi?

Aurinko laski pellon taakse, katselimme sen kajastusta meren rannalla ... Oli mukava grillata ulkona, ja nauttia lintujen konsertista hämärän saapuessa.

Lapsuuden kesämuistot vesillä tuli elävästi mieleen ... Kaunis luonto, vesi ja aurinko! Kirjoitimme sekä purjehdusreissuilla että mökillä päiväkirjaa - missä purjehdimme ja yövyimme / mitä olimme tehneet loman aikana ... Niitä kirjoja olisi mukava lueskella ja muistella yhdessä lapsuuden lomia!

Leppoisaa heinäkuuta toivotellen,

Nina

Aurinkoa ja Afrikkalaisia rytmejä

Lämpöaalto on hellinyt meitä viikon verran. Torstaina mitattiin kesän lämpöennätys, + 30 astetta. Iltaisin on ollut ihanaa kävellä ulkosalla, joko metsässä miesten joustessa, taikka tuossa läheisen järven rannalla.

Aurinko tuo kultaisen kimalteen joka paikkaan, kun se nousee taikka laskee. Ei ihme, että auringon lasku ja nousu on nimetty "kultaiseksi tunniksi" (golden hour). Ylläoleva kuva on otettu Harskov metsässä, alimmainen tuosse meidän lähellä olevalta järveltä.

Torstaina tein "Jäähyväis-aamiaisen" työpaikalla, oli mukava että niin moni oli vielä paikalla. Olen kätkenyt kannustavat sanat ja puheet sydämeeni - kiitollinen kuluneista 5 vuodesta, ja kaikesta, jota olen saanut kokea ja oppia ...
Perjantai-aamuna työtoveri yllätti kauniilla kukkakimpulla, jonka hän itse oli kerännyt ja sitonut! Sain pakattua toimiston paperit ja mapit kuntoon ... Loman jälkeen aloitan uudessa työpaikassa - Odotan innolla uusia haasteita :)

Juhlimme vanhimman pojan 16-v. synttärietä perjantaina. Hän kutsui muutaman ystävän syömään japanilaisia herkkuja. Nyt viikonloppuna olemme perheen parissa viettäneet synttäreitä ... Kiitollinen meidän teini-pojista :)

Kuuntelimme upeita rytmejä ja värikkäitä melodioita eilen Skt. Hans Torilla, jossa ghanalainen Ayisoba & Band soitti Jazz festivaalien yhteydessä:

King Ayisoban perinteinen musiikki perustuu luuttuun nimeltään kologo. Ayisoban veli soittaa yhtyeessä pohjoisghanaisilla metsästyssarvilla- yhdessä Ayisoban luutun kanssa musiikkia kuvataan bluesiksi, jossa on maskuliisisia rytmejä, laulua ja riehakasta kauneutta. 
Jazz.dk 




Sää vaihtui eilen sateiseen ja koleampaan ... Sateella on kiva lukea kirjoja - muutama onkin jo odottamassa ...

Mukavata kesänjatkoa toivotellen,

Nina

Kesäillan Sonetti ...

Aurinko on hellinyt kasveja ja kukkasia tänä viikonloppuna - ja pienet sadekuurot ovat raikastaneet ja rehevöittäneet luontoa. Pikkuruinen etana, aivan pikkurillinpään kokoinen, lepäsi puskanjuuressa.

Nyt iltapäivällä kävimme käheisessä metsässä - miesväki juoksi tavanomaisen lenkin, tälläkertaa sekunttikellon kanssa. Esikoisen ja nuorimmaisen aikaero oli vain 30 sekuntia, isäntäkin tuli minuutin sisällä "maaliin".

Minä nautin raikkaasta ilmasta ja kuljin kameran (iPhonen) kanssa ... Olloclip-linssin läpi pienetkin yksityiskohdat korostuvat. Ohestin yläkuvaa Kim Klassenin "Letter" -tekstuurilla ... semmoinen Kesäillan Sonetti - tuntu oli järven rannalla, pehmeä tuuli puhalsi, ja keltaiset kukannuput uinuivat tuulessa.

Leppoisaa sunnuntailtaa toivotellen, 

Nina

Tuoremehua mehulingolla

Appelsiineista ja omenoista puristettu tuoremehu maistuu pojille heti aamusta. Varsinkin nuorimmainen ei ole kovin nälkäinen aamulla - monenlaista aamupalaa on kokeiltu - nyt on meneillään tuorepuristettu mehu. Parempi sekin kun ei mitään. Eväspaketissa on sitten kurkkua ja porkkanaa, jos tulee pikkunälkä ennen evästaukoa.

Itselleni olen tehnyt mehua lisäten myös juureksia. Tykkään kovasti mehusta, jossa on punajuuri, porkkana, pala inkivääriä, omena ja muutama mintunlehti - voila!

Poikien omena-appelsiinimehusta jää aika paljon sitä "pulppua" taikka tähdettä, jolle tahtoisin löytää jonkinlaista käyttöä. Sen voi nimittäin pakastaa - mutta kohta on pakkanen täynnä omena-appelsiini-tähdettä, jolle en keksi käyttöä? Mielestäni se appelsiini hankaloittaa - sitä ei oikein keittoihin tai sämpylöihin voi laittaa (ehkä karri-keittoon voisikin?)

Työtoveri kertoi herkullisesta Marokkolaisesta appelsiinikakusta, johon tulee appelsiineja ja manteleita ... jos vaikka semmoiseen säästäisi nuo hedelmien "pulpit"? Googlaamalla varmaan löytyy ohje.

No, parasta on mehut maistuu!

Mukavata viikonloppua toivotellen,

 

Nina

Maistuisiko kahvitilkka?

Aamukahvin ääressä

Kukko: Hyvää huomenta punahilkka! Miltäs se maistuu kahvitilkka?

Kana: Ai, se on aivan liian kuumaa, kieltäni polttaa, päätäni huumaa.

Kukko: Kahvi on hyvää----mitä mä kuulen? Huonolla tuulella rouvani, 
            luulen.

Kana:Eihän se olisi kumma lainkaan, voi, mitä unissa nähdä sainkaan!

Kukko: Kerro se mulle, kullanmuru, kertoen aina haihtuu suru.

Kana:  Mull oli piilossa pesä uusi, munia siinä jo viisi, kuusi.
           Lapset sen löysivät, ai, ai,ai! Rintani haikean haavan sai.

Kukko: Rauhoitu, rauhoitu, armas Lotta, eihän se ollut edes totta!

(Runo vuoden 1952 Suomen lasten lukukirjasta)

:  :  :

Pojat lajittelivat kirjoja  - yksi takariviin meneviin kirjoihin olevassa pinossa oli Kirsi Kunnaksen Hanhiemon iloinen lipas. Muistan kirjan omasta lapsuudestani, tykkäsin siitä kun se oli niin korkea ja kapea, sekä isoista värikuvista. Âiti luki loruja ääneen niin että opin ne ulkoa itsekin.

Nuorimmainen sai Hanhiemon iloisen lippaan 1-vuotis syntymäpäivänä kummitädiltä - ja sedältä. Voi sitä riemua - molemmat pojat tykkäsivät katsella kuvia ja kuunnella loruja! Kirja onkin matkustanut lomareissuilla ja päivähoidossa. Sivut ovat kuluneet ja osa hieman kurtistunutkin - mutta kasassa on pysynyt!

- Kultaisia muistoja!
Jospa vaikka pojat omille lapsilleen vielä kerran loruttaisivat Kirsi Kunnaksen runo-helmiä ... ken tietää?

Mukavaa viikonjatkoa,

Nina

 P.S. Valokuvat on otettu iPhonen Hipstamatic-sovelluksella: Cano Cafenol-filmi luo kivan vintage-tunnelman kuviin.

Kevättä kohti - ajatuksia ajasta, levosta ja työstä

Auringonvalo ja lämpö on herätellyt luonnon kevääseen ... Mikä riemu herätä kirkkaaseen auringonpaisteeseen sumuisen ja pilvisen jakson jälkeen!

Viime viikonloppuna olimme ulkosalla, lauantaina aivan tässä kotipiirissä, ja sunnuntaina teimme pitkän lenkin metsässä.

Olen nyt viikon varrella myös tehnyt pieniä happihyppelujä - vaikka vain 10 minuuttia lounastauolla. Viiden maissa aurinko on laskemassa, ja silloin olen pysähtynyt ja ottanut muutaman valokuvan kotimatkalla ... sulkenut silmät ja nauttinut lämpimistä säteistä kasvoilla.

Tässä linkki Valokuvakorttiin

Tämä Levollisuus-sana, jonka valitsin vuodelle 2014, on tuonut mukanaan muutoksia, joita olen vasta nyt kunnolla tiedostamassa. Blogin-kirjoittaminen on jäänyt hieman paitsioon - sekä tämä Matkanvarrelta että englanninkielinen Thoughts and Images Along the Way, ja viime keväänä aloittamani puhdas valokuva-blogi on nukkunut ruususen unta jo kauan.

Englanninkielisen valokuvausblogin postaukset ovat teemoittain (Texture Tuesday - Friday Finds - For Your Sunday), joka on tuonut luonnollisen rytmin, sinne kirjoittamani luovan tiimin (Love That Shot'in) postausten lisäksi. Siitäpä tulikin mieleeni: Kirjoitin artikkelin valokuvauksesta smartphone-kännykällä, tässäpä linkki siihen jos kaipaat idoita:
5 Tips for Getting Started with Smartphone Photography

No... Olen mietiskellyt että kuinka tässä näin on käynytkään ... Ja olen tullut siihen tulokseen, että syynä on vissiin se, kun olen tarkoituksellisesti jättänyt tietokoneen avaamisen töiden jälkeen - vain kurkkaus sähköpostiin ja lasten KouluNettiin.

Jotta nyt tämän havaittuani mietiskelen, että suunnittelemalla se tästä korjaantuu ... Jos saan samanlaisen rytmin tänne Mietteitä Matkanvarrelle näissä postauksissa, vaikk varaamalla viikonloppuisin sekä yhtenä arki-iltana hetkisen omaa aikaa blogin äärellä.

Lähikuva tulppaanista, jonka olen 3 krt. laittanut päällekkäin - ja pajunnorkon keskelle. Tekstuurit  Kim Klassen's  Present ja Brush, Serenpidity & Sunshine Love That Shot'in Photo Veil Collections.

Tämä Mietteitä Matkanvarrelta on minulle sellainen hieman päiväkirjan tyyppinen lepopaikka - jonne olen raapustellut kuulumisia ja hajanaisia ajatuksia, kuvien kera. Sekä myös oma Netti-Keittokirja, jonne olen parhaimmat reseptit tallentanut - ne niin näpsäkästi täältä löytyy, oli sitten missäpäin maailmaa tahansa.

Olen myös täältä blogi-verkostostä löytänyt ainutlaatuisia ja arvokkaita kanssaihmisiä, joiden blogeja seuraan myös Feedlyn kautta (silloin en jätä kommentteja kun ne ei tule näkyviin - jossain teen väärin varmaan.)

:  :  :

Tietoisesti kohdistaen huomion Levollisuuteen ... aivan arjen keskellä - hidastan akelten tahtia, yritän suunnitella työtapaamiset niin että on väliaikaa sekä laskeutua että kirjoittaa journal-notaatti heti siinä tapaamisen jälkeen ... ovat tuoneet "ilmaa" ja myös antaneet "sisäistä tilaa" sekä käytännöllisesti juuri sopivasti aikaa niihin päiviin, jolloin on tapahtunut jonkinlaista odottamatonta ja akuuttia.

Kiireisinä päivinä kiireisen kalenterin tiedostaminen ja sen hyväksyminen turhautumisen sijaan, toimii aika hyvin ... Ja niinä päivinä, kun suunnittelusta huolimatta kalenteri ei toimi, turhautumisen ja stressin tunteen tiedostaminen on helpottanut. Joskus on hyvä hieman karrikoida - "Onko tämä asia kuolemanvakava  - menettääkö joku henkensä jos ..." taikka "Kuinka paljon merkitystä tällä asialla on kun mietin sitä 3 v:n kuluttua?"

Työni koulu- lastentarha - päivähoito - perhe-maailmassa on mielenkiintoinen, se mikä on tuonut viimeisen vuoden aikana muutoksia työhöni sekä yhteistyökumppaneineni työhön sekä yhteistyöhömme, on lakipuitteiset sekä organisaation sisäiset ja väliset muutokset.

Muutoksen aikana olemme luomassa uusia teitä, uusia toimintamuotoja ... samalla aikaa on on tehtävä päätöksiä ja toimintoja, vaikka uudet käytännöt eivät vielä ole olemassa. Siinä ehkä suurin syy stressiin ja turhautumiseen sekä minulla että monella muulla.

Hyvä puoli on että muutokset ovat avanneet mahdollisuuksia uuteen - voin olla mukana yhteistyökumppaneiden projakteissa kuten Näkyvä Oppiminen, sekä luoda yhdessä uutta, kuten meidän 5. luokkalaisten Keskittymis - Empatia - jakso.

-   -   -

Asioilla on tapa selkeytyä hiljalleen ...

Nyt on lauantai, pojilla ystävä viikonlopun verran täällä meillä, miehellä on työviikonloppu, ja minulla kotijuttuja ... Taidan tässä välissä pujahtaa uimahalliin!

Mukavia hetkiä ja auringon pilkahduksia viikonloppuusi,

Nina

Adventtikynttilöitä ja jouluisia tunnelmia

 

Tämän kuvan tekstuurit Still: Kim Klassen ja Avignon: Olde World Collection - Love That Shot

Ensimmäisenä adventtina teimme perinteisiä joulukynttilä-koristeet havuista, savesta, ja kainkenlaisista pikkujutuista. Oli mukavat että pojatkin vielä ovat mukana tekemässä - savesta muotoillaan pohja, johon voi kiinnittää kynttilän, havut ja katajanoksat, sekä muut koristeet.

Olen säästänyt poikien aikonaan maalaamia joulukoristeita - he muistelevat joulu toisensa jälkeen, missä ovat kunkin koristeen tehneet. Tänä vuonna liimailimme pehmeitä pompula-palleroita tammenterhojen tyhjiin kantohin, jotka sitten tökättiin saveen havujen viereen kynttilän kupeen.

Työpaikalla joulukuun alussa pidimme "joulu-aamiaisen", jossa teimme hieman joulukoristeita yhdessä kahvin ja teen kera. Työtoverini opetti kuinka taitellaan paperiliuskoista sydämiä. Minun sydämistäni tuli hieman pulskia ja avoimia, mutta se ei haittaa ... tein näitä myös ystävän ja veljensiskon kanssa nyt viikonloppuna. Pikkuaskartelu on kivaa puuhaa - nyt on pulskat joulusydämet koristaa kolmea kotia - on kiva laittaa ilo kiertämään :)

Tänä aamuna kirjoittelin joulukortteja muun väen nukkuessa. Nämä pimeät aamut ovat viikonloppuisin tunnelmallisia, kun saa kynttilän valossa miihailla.

Ja pipareita oli helppo leipoa (leikkasin taikinapötköstä ohuita siivuja, jotka paistoin) ja ne maistuvat hyvälle - kirjoittelen ohjeen tänne blogiin viikon varrella.

 

 

Tässä pieni video siitä adventtikynttilöiden askartelusta.

 

 

 

Mukavaa alkavaa viikkoa toivotellen,

 

Nina