Lumiset terveiset

Täällä satoi lunta viime viikolla - voi sitä riemua! Pulkkamäessä lapset iloisina laskivat mäkeä. 

Täällä on lockdown 17. tammikuuta saakka, kaikki oppilaitokset ja koulut ovat kiinni (erityiskouluja lukuunottanatta).

Samoin kaikki kirjastot ja kulttuurilaitokset, uimahallit ja kahvilat / ravintolat ja treenipaikat sekä ostoskeskukset ovat suljettu. Ruokakaupat ja apteekit ovat auki.

Kunnan ja valtion työtekijät ovat kotona etätöissä, sairaala - ja kuljetusaloja lukuunottanatta.

Minulla on töissä maski päällä kun olen konttorini ulkopuolella - siis kun käyn kahvikupposen täyttämässä keittiössä, taikka wc:ssä. Kanttiini on suljettu ja jokainen syö omassa konttorissa Corona suojausohjeiden myötä. 

Kokoukset ovat netissä, erityiskoulujen kokouksia lukuunottanatta - siellä on kokoukset suurissa tiloissa jossa voi olla 2 metrin etäisyys (siitä huolimatta visiiri päällä). Kotona työskentelyä suositellaan kun se on mahdollista.

Ja on rajoitus myös että vain 5 henkilöä voi kokoontua, myös yksityisesti ja vapaa-ajalla. 

Saa nähdä kauanko tämä lockdown kestää. Onneksi rokotukset ovat alkaneet, jospa se kevättä kohti hellittäisi.

Lumi maassa piristi - oli mukava kävellä ulkosalla, kuulla lumen narina jalkojen alla. Eilen satoi isoja hiutaleita, tänään on leudompaa jälleen.

...

Minulla on passi vanhentunut, ja huomenna on aika suurlähetystössä jonne jätän hakemuksen uuteen passiin. 

Kävin rautatieaseman valokuva-automaatista passikuvat, kun kaikki valokuvaliikkeetkin ovat kiinni. Se oli jännä kokemus... Minulla oli silmät kiinni eka kuvassa, mutta toinen kuva oli ihan ok. Onneksi on näitä automaatteja. 

Pian on minullakin jälleen voimassa oleva passi, ja haaveena on Suomen matka kesällä... Siihen mennessä on toivottavasti viruksen leviäminen lieventynyt, ja monet ovat jo saaneet rokotuksen. 

Muuten on kaikki hyvin, olosuhteet huomioonottaen. 

...

Joulukoristeet saimme viimein pakattua (nautimme joulukuusesta ja valoista ihan tähän päivään saakka) - huomenna viedään ne kellariin, ensi joulua odottamaan. 

"Olisihan se aivan mahtavaa

kulkea maailman poluilla

jättäen ilojälkiä jälkeensä

ja voisi kuvitella että

ainakin jokin pieni lapsi

joka tulisi jäljessä

niin ne huomaisi

pomppisi

hyppisi yhdellä jalalla

tavoitellen

että osuisi noihin

pulppuaviin ilolähteisiin

minun jättämiini jälkiin

ja saisi siitä hymyn kasvoilleen

saisi siitä ilon sydämeensä

saisi siitä naurun poluilleen

saisi siitä niin paljon

kaikkiin soluihinsa

että kasvaisi

iloiseksi

viisaaksi

valoisaksi

vahvaksi ihmiseksi

joka voisi auttaa tätä maailmaa."

@Runotalon Sari / runotalo. fi

... Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!