sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Höyhenistä ja siivistä




Jotka kulkevat suorinta tietä,
saapuvat tyhjin taskuin.
Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
tulevat säihkyvän silmin,
polvet ruvella,
outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
Niin se ystäväni on,
niin se on,
että eksymättä ei löydä perille.

Tommy Tabermann



Hellyys on ehdottomasti vaikein tapa kulkea elämän halki.
Hellyys ei halua taittaa hiustakaan, eikä tallata pienintäkään kukkasta.
Hellät ihmiset ovat höyheniä kevyempiä,
eikä mikään kosketa niin syvältä,
kuin höyhen, kun sillä hivellään.
Mitä me toisiltamme kaipaamme?
Me kaipaamme hellyyttä,
höyhenen hivelyä.

Tommy Tabermann




Enkelin höyhen,
valkea kuin kesäyö.
Lipuu verkkaisesti lamminkon pinnalla
melkein vaikuttaa katsojan hypnoosiin.
Aurinko peilailee itseään vesipeilistä.
Se kimalluttaa myös pisaran
hehkumaan omaa sulouttaan.
Elämän kauneus on niin yksinkertaista.
Pienistä asioista koostuva oivallusten tie,
pisaran pinnalta ihmissilmään.
Se, joka osaa ihmetellä
kaikkein pienintäkin kauneutta elämässä,
ei ole koskaan elänyt turhaan.


Varjele minua niinkuin silmäterää,
kätke minut siipiesi suojaan.

Psalmi 17:8

  ... Hellin "höyhen terveisin"
Nina

6 kommenttia:

  1. Kiitos♥
    Kaunista ja koskettavaa.

    Höyhenenkevyt kosketus lähellesi!

    VastaaPoista
  2. Kauniit kuvat ja Tabermanin runoja lukee aina mielellään! Hyvää sunnuntaita sinnepäin!

    VastaaPoista
  3. Kauniita sanoja ja kauniita kuvia, tuli hyvä mieli!

    VastaaPoista

On mukava kun kirjoitit kommentin / ajatuksen :-)