Lehtien leikkiä ja havinaa seuraillessa

 

 

Sumuisen ja harmaan alkuviikon jälkeen

kirkas auringonpaiste yllätti torstai-iltapäivänä.

Ilmassa oli jo kirpakkaa pakkasen tuntua,

onneksi pipo ja hanskat lämmittivät pyörämatkalla kotiin.

 

Keltaiset ja punaiset lehdet leikkivät pyörätiellä,

tuulenpuuskat ja pienet pyörteet antoivat pohtia lehtien tanssiin.

 

 

 

Lehtien riemukas kahina ja kirkkaan auringonpaisteen heijastus

ikkunoista piristivät kotimatkaa -

lehtien leikkiä seuratessa jaksoin paremmin polkea vastatuuleen.

 

 

 

Punaista tiiliseinää pitkin kiipeilevä villiviin toi mieleeni

sisar Juliemarien kauniin runon:

 

 

Divine Vinedresser,
What lessons do branches on a vine teach?
Listen, they will tell you.

"I need to be:
well trained and
planted in drained soil.
Dig deeper the planting hole.

Place me in full sunlight and

let me lean on a trellis;

If not, since I am a creeper,

I will run wild and wind around anything convenient.



Prune me in the dormant season.

Make sure I remember always I am a branch, not the vine.

Follow these lessons and I will produce delicious fruit."



Sisar Juliemarie Mc. Donald

 



 

Lehdet vaihtavat värin vihreästä kirkkaiseen keltaiseen ja punaiseen,

ne putoavat maahan, levittäytyen sinne tänne,

muodostaen elävän tilkkutäkin kaupunkiin.

 

Jos oksat eivät menettäisi lehtiään,

tämä kaunis tilkkutäkki ei koristaisi katuja eikä puistoja.

 

 

Toisinaan saatamme pitää jostakin tiukasti kiinni

sen sijaan että hellittäisimme otetta ja siten vapauttaisimme sen,

josta pidämme kiinni.

 

Niin kauan kuin oksat ovat osa puuta,

ne saavat keväällä uusia nuppuja ja hiirenkorvia.

Kevät tulee, ja sen mukana uusi kasvu.

 

Lehtien leikkiä ja havinaa seuraillessa

tuli mieleeni

kiinni pitämisen sekä otteen hellittämisen

merkitys.