Luistelemassa

"Kiiltää jo jää,
näin viilettää
saan pitkin pintaa,
on hauskaa tää!"

Vaikka jää oli osittain veden peitossa ja siten hieman pehmeää, onnistui luistelu kivasti. Lukionaikaiset luistimet toimii hyvin, käytön puutteesta johtuen ne ovat vielä vitivalkoiset!

Noin 10 perhettä oli mukana, luisteltiin yhdessä ja erikseen, ja kahvia ja kaakaota hörppiessä turistiin niitä näitä. Mukavia tälläiset ulkoilu-tapaamiset - seuraava on juniorin luokan kanssa keväällä, jolloin tavataan pesäpallon merkeissä.

D-vitamiinit nousussa

Olen syksystä saakka syönyt vahvaa D-vitamiinia sekä kalaa kolmesti viikossa, että nousisi se alhaiseksi päässyt D-vitamiiniarvo. Sain palautteen verikokeista ja se kertoo että arvo on noussut 43:sta 62:een - eli se on normaalialueella, hieman alhainen silti. Jotta kala-kuuri jatkuu, samoin vitamiinipillereiden säännöllinen popsiminen.

Ja kun kevät aurinko alkaa porottamaan, aion pyöräillä työmatkan (16 km/suunta), jotta siïnä saa ulkoilmaa ja liikuntaa, sekä iho pääsee myös tuottamaan vitamiinejä.

Nyt aurinko kurkistelee pilvien välistä, teemme lähtöä luistelemaan Casperin luokan perheiden kanssa. Kaakaot ja kahvit on termarissa - kuppi kuumaa maistuu varmasti tauolla ;)

Hartiahuivi paksuilla puikoilla

Neulominen suurilla puikoilla on hauskaa ja etenee mukavan nopeasti!
Hieman pakon edessä tuli aloitettua uuden hartiahuivin neulominen - neuloin syksyllä 2004 paksusta lilasta mohairista suuren hartiahuivin, joka vuosien kuluessa on ohueksi tullut, ja nyt myös reikäiseksi.

Löysin ohutta lilaa mohairia, ja sen seuraksi ostin ohuen alpakka-villalangan. Ja neulomisen into valloitti - otin neuleen mukaan Fl:n siskon mökille, jossa turistessa neuloin, ja sain huivin melkein valmiiksi! Fn:n sisko ihastui kuohkean kevyeeseen huiviin, ja tilasi myös itselleen samanlaisen, harmaan värisenä.

Jotta illansuussa kalisee neulepuikot jälleen ;) Suunnitelmissa on nyt neuloa pipo hartiahuivin kaveriksi - vielä kun taitaa näitä kylmiä ilmoja riittää. Ja seuraavat kuusi talvea pärjää näillä eväillä ;)

p.s. Laitoin vielä etu-kuvan hartiahuivista - siinä näkyy luonnollisemmin väri. Ja se toinen puuvillainen lila huivi on muisto viime kesän Kuopion reissusta - kävimme armeijan "loppuunmyyntivarastolla", pojat ja mies oli innostuneita katselemaan vanhoja armeijan kypäriä ja aseita mm. Minä ihastuin yksinkertaiseen pitkään puuvillaiseen kaulahuiviin, josta maksoin 1 euron - ja olen pitänyt sitä joka päivä syyskuusta saakka. Se on ohut ja tosi lämmin - ensi kesänä armeijan varastolle - Suomi vaatettaa laadukkaasti alokkaat ja sotilaat, laatu kestää ja lämmittää!

On aika ...

Ikä ja iättömyys - luonnollinen kehitys ja elämän eteneminen - kehdosta hautaan ...
... kun kohtaa elämän rajallisuuden jollain tapaa, kun kuolema luonnollisesti tulee lähipiiriin, tuntee oman pulssin ja elämän hyvin voimakkaasti.

Ystävien ja sukulaisten 40-set ja tänä vuonna omat 40-set - tämä teema myös on puhutellut - kuinka paljon on saanut kokea ja kasvaa, puskea ja levätä - ja kuinka saan olla tässä hetkessä. Semmoisena kuin olen.

Ulrich Schaffer osaa pukea sanoiksi monia ajatuksia, ja kirjoitankin pari riviä hänen kirjastaan tähän:

"Minä iloitsen
meidän vanhenevista kasvoistamme,
lisääntyvistä rypyistä
mutta myös kypsyydestä.
On mukava vanheta
ja tietää ettei mikään ole ollut turhaa.
Että jäljet jotka elämä on jättänyt ihoon
ovat avnneet ovia uuteen.

Rypyt ovat kunniamerkkejä.
Sinä olet kaunis vanhetessasi,
et yhteiskuntamme kauneusihanteiden mukaan
vaan siksi että sinun elämäsi
on luettavissa kasvoiltasi:
runo, näytelmä, romaani.

Minä iloitsen itsestäni
lahjojeni ja virheineni.
Riittämättömyydestäni huolimatta
minä pidän itsestäni ja opin rakastamaan itseäni.
Vähitellen opin pudottamaan pois miinusmerkin
oman elämäni edestä.

Minä iloitsen ihmisen luomisvoimasta.
Eheytymättömästä lähteestä
syvältä ihmisestä kumpuavat kuvat,
äänet, sanat, liikkeet, muodot,
jotka luovat tälle sisimmälle hahmon.
Siveltimet, äänet, kynät,
ruumiin lihakset ja jänteet,
vasarat ja meisselit
tekevät näkyväksi maailman
jonka monet meistä ovat itsessään nähneet
kykemättä pukemaan sitä sanoiksi.
Yhdessä taianomaisessa hetkessä tuo maailma
on edessämme käsinkosketeltavana
ja tulee ymmärretyksi.

Näkymätön tulee näkyväksi.
Näin me löydämme paremmin tiemme
elämän arvoitusten keskellä.

Minä iloitsen niistä mahdollisuuksista
joita kätkeytyy jokaiseen aitoon suhteeseen.
Minä iloitsen erityisesti meidän suhteestamme.
Voimme kohdata toisemme tasolla
jolla minun ei ole tarvis
jättää mitään itsestäni syrjään
vaan voin olla kokonaan
minä.

Minä iloitsen meidän kummankin voimasta
haluta elää.

Lähdetkö kanssani tulevaisuuteen
joka on meille kummallekin vielä tuntematon?"

Glyptoteekki

Carlsbergin fontti on rakentanut Glyptoteekin, sekä hankkinut taidetta ja museoesineitä sinne. Rakennus on uusittu viimeisen kahden vuoden aikana, mm. julkisivun ulkoseinät on puhdistettu, sekä hissit ja kellari uudistettu sisällä. Sisäpuutarhaan on tullut pieni kahvila, muuten on kaikki suunilleen entisellään.

Meidän oli tarkoitus mennä laskettelemaan Välloseen Ruotsin puolelle tänään, mutta sieltä tiedotettiin että kaikki sukset on vuoksattu / varattu viikoille 7-9 talvilomien vuoksi. Jotta kävimme Glyptoteekissa ja Planetariumissa sen sijaan.


Kreikkalaisen mytologian "Europa".




Kauniita kattokoristuksia.


Kristus-patsas.


"Kuolema" kaukaa ...


... ja läheltä - silmät todella pistävät!


Roomanvallan aikaisia muuri-koristeita.


Egypitiläisiä hautaesineitä; palvelijat ja


soutajat uskomusten mukaan seurasi tuonpuoleiseen.


Puinen arkku ...


... ja hyvin säilyneet hieroglyfit.


Tunneli kellariin


jossa puisten arkkujen ja kivisten sarkografien lisäksi makaa


kaksi muumiota!


Kellarista matka jatkui kevyempiin tunnelmiin yläkerroksiin, jossa oli impressionistisia ja jälki-imperssionistisia maalauksia.


Paul Gauguin


Van Gogh "Vaaleanpunaiset ruusut"


Van Gogh

Ulkona pyrytti lunta hurjasti. Planetariumissa katsoimme kolmeulotteisen filmin Valaista ja delfiineistä - merilehmä lapsineen oli aivan viehättävä, ja 3D:n johdosta välillä tuntui että meren eläviä olisi voinut aivan käsin kosketella!

Laskiaispullat

Hyvin onnistui laskiaispullat. Kokeilin osaan mansikkahillon sijasta mustaviinimarja marmelaatia, ja se maistui raikkaalle. Tuli syötyä kolme kappaletta, siinä olikin ihan illallista kerrakseen. Pärjää taas ensi laskiaiseen ;)

Laskias-Pöllö

Perjantaina oli Fastelavn (laskiaisjuhla) juniorin koulussa.
Fastelavn perinne on pitkä - jo muinaiset roomalaiset viettivät tähän aikaan juhlaa, joka merkitsi talven loppua ja kevään alkua. Siihen aikaan se oli aikuisten juhla, jolloin kaikki kansalaiset luokkaan katsomatta pukeutuivat erilaisiin pukuihin. Naamiaspuvuissa luokkajako hävisi, ja niin kaikki voivat yhdessä juhlia, tietämättä kuka se vieressä istuva henkilö on, ja keskustella vierus kaverin kanssa, huolehtimatta onko se sopivaa.

Fastelavn- nimellä on germaaninen alkuperä, jonka merkitys on "ennen paastoa". Katolinen kirkko nimesi juhlan karnivaaliksi (carne vale, latinaa, takoittaa "hyvästi liha".) Fastelavn sunnuntai on 49 päivää ennen pääsiäissunnuntaita, ja se merkitsi paaston ajan alkua.

Täkäläisen perinteen mukaan lapset pukeutuu erilaisiin asuihin, ja "hakkaavat kissan ulos tynnyristä" (slår katten af tønden). Barbaariselta kuulostavan tradition voi paremmin ymmärtää sikäläisten uskomusten valossa. Keskiajalla uskottiin, että Musta Surma-rutto ei tule kylään, jos musta kissa tapetaan. Tanskassa oli tapana laittaa musta kissa tynnytiin, ja lyödä tynnyriä mailalla, siihen saakka kunnes tynnyri meni rikki, ja kissaparka pyörryksissä. Sen jälkeen se voitiin kepeillä hakaten surmata.
Ja kyläläiset kokivat olevansa suojeltuja ruttoa vastaan. 1830-luvulla tanskalainen pastori sai aikaan sen, että elävän kissan sijaan tynnyriin laitettiin jotain muuta... kissan sijaan. Tänään siellä on appelsiineja, karkkia ja pahvinen musta kissa.

Fastalavn on nykyään lasten juhla. Se joka mailalla ensin hakkaa ekan rison tynnyriin, on Kissa-Kuningas, ja joka lyö viimeisen kerran tynnyriin niin että se kokonaan hajoaa, on Kissa-Kuningatar. Palkinnoksi saadaan kruunut.

Poika tahtoi pukeutua Pöllöksi... ja me mietitään mistäs nyt pöllöpuku hommataan? Ystävän ideaa rakentaen suurten pyöreitten silmälasien ympärille, mietittiin pöllöviittaa ja höyhenpäähinettä. Kangaskaupasta löytyi Pöllömäistä kangasta ja höyheniä, sitten ompelukone surisemaan, ja puku tuli valmiiksi.

Ja kävi vielä niin, että meidän Laskias-Pöllö voitti palkinnon parhaasta puvusta ;)

-Ja nyt siirrytään pöllöistä laskiaipulliin ... taikina kohoamassa, nam nam!

Ystävälle nallen suusta

"Sun ystäväsi omasi
mä aina olla tahtoisin
en koskaan olla tahtoisi
sulle uskoton ja petturi
se oisi suuri suuri iloni
jos aina oisit luonani
jos kuolo sinut korjaisi
niin murhe minut murtaisi

jos ystävä et olekaan,
niin lue jokatoinen rivi vaan".

Uppo-Nallen runot tuo hymyn huulille, ensi kesän kirjakauppareissulla tulee katsastella onko Elina Karjalainen julkaissut Uppo-Nallen Runo-Opusta - se olisi oiva hankinta Hyvän mielen kirjaksi ;)

"Hiekkakakkuja tee minä en,
katselen kakkuja inhoten.
Tarvitsen, tahdon ystävän
silloin, tämän tiedäthän:
Kakkuset joutuvat kaatumaan,
kallistumaan ja maatumaan.
Ystävän kanssa me kirmataan
ylitse kallion, hiekkamaan.
Silloin kaikki on hyvin.
Silloin onni on syvin."

Myrsky vesilasissa

Viime viikon uutistapahtuma oli Vanhempainilta Länsi-Köpiksen koululla. Huomiota herättävää tässä vanhempainillassa oli se, että sinne oli kutsuttu vain äidit.
"Tasa-arvoamme uhataan"
"Demokratia vaarassa"
"Erottakaa koulun rehtori"
Toinen toistaan hälyyttävimpiä lausuntoja tanskalaisen äärioikeiston puolueiden edustajilta. "Miehiä syrjitään - Miksi vähemmistökulttuurin arvot voivat ohjata Tanskan koulujen kokouskäytäntöä?"

Länsi-Kööpenhaminassa asustaa monia siirtolaisperheitä. Perheissä on paljon lapsia, ja Aasialaisen ja Pohjois-Afrikkalaisen kulttuuriperinteen mukaan mies usein edustaa perhettä, ja nainen jää kotiin lasten kanssa.
Koulun vanhempain-ilta naisille on osa integraatio-projektia, jossa kokeillaan uusia kokousmuotoja, joiden tavoitteena on lisätä naisten osallistumista lasten ja nuorten koulu- ja insituutio elämään. Jotta naiset voivat keskenään vaihtaa mielipiteitään ja keskustella.

Poliittinen elämä kiehui keskiviikon ja torstain, kunnes opettajien ammattiliiton johtaja sekä integaatio-projektin johtaja antoivat lausuntonsa, jossa kyseessa oleva vanhempain-ilta asetettiin oikeaan kontekstiin.
Torstai-iltana oli suora lähetys vanhempain-illasta, jossa siirtolaisäidit kertoivat olevansa mielissään mahdollisuudesta keskustella naisen kesken lasten koulukäynnistä. Kaikki naiset olisivat osallistuneet kokoukseen, vaikka sinne olisi tullut miehiäkin. Poliittisen keskustelun kuuma peruna on ollut miesten syrjintä ja kyseisten kulttuurien tapa erottaa miehet ja naiset esim. juhla-tilanteissa.

Lehdistö oli kuullut, että nyt ei päästetä miehiä mukaan vanhempainiltaan, koska niin on tapana vähemmistö kulttuureissa. Asiaa tarkemmin tutkimatta eri puolueet ovat antaneet lausuntoja, ja pian on kärpäsestä tullut härkänen.
Torstai-illan suora lähetys päätti keskustelun - maa sai huoata jälleen kerran - demokratia on turvattu.

Niinkin asian voi tulkita.

Migreeni

Perjantai oli huisketta töissä, ja kello oli puoli kaksi ennen kuin söin lounasta. Siinä syödessä alkoi jomottaa niskanpuolella ja ohimoissa. Nappasin kaksi panodilia, lopetin kirjoittamani kappaleen ja ajoin kotiin.

Kotona olo koheni himpun verran: ruoan päälle hieman Colaa ja ajoissa nukkumaan.

Lauantaina jymisi päässä ja kuvottava olo - koko päivä meni vaakatasossa. Illalla oli karsinnat euriviisuihin, potkötin pitkällään ja jatsoin seurata kolmen osallistujan laulut - heräsin kun finaali oli ohi, ja voittaja-biisi soi taustalla.

Tanään avasin silmät varoen - tunnustellen hissukseen vieläkö mäntti olo jatkuu - ja helpotus oli suuri kun pystyin nousemaan suhteellisen vaivatta ylös, ja oli nälkä - elämä voittaa!

Puolilta päivin uimahalliin, sinne jäi niskajumitukset ja kallonkäristykset - viimeistään lauteilla lötkötellessä rentouduin aivan kokonaan. Pojat sukeltelivat pidemmän aikaa, me ystävän kanssa vetäydyttiin kahvittelemaan ja ihaltiin lumista maisemaa - kylmärintama jatkuu vielä parisen viikkoa.