Luokan kanssa retkellä

Nuorimmaisen pojan luokan kanssa olimme viime viikonloppuna yöretkellä. Meitä oli kaikkiaan 18 perhettä mukavassa partiomajassa. Säät suosivat - aluksi hieman pilvinen sää kirkastui aivan aurinkoiseksi, ja säätiedotuksen lupaamia kuurosateet jäi kokematta.


Lasten pelatessa jalkapalloa maistui kahvi ja tee meille aikuisille raikkaassa ulkoilmassa. Myöhemmin oli leiri-olympialaiset, 4 joukkuetta eri rasteilla. Oli saappaanheittoa jalkojen välistä taakakautta eteenpäin (aika vaikeeta oli!), "Näyttele - ja - arvaa"-leikki, tölkkien kaatamista pallon avulla, ja vielä aivonystyröitä kutittava aakkos-leikki. Aakkosleikissä tuli joukkueen 5. min. aikana sekä etsiä pieniä maastoon piilotettuja kirjainlappuja, että muodostaa lause kirjaimista. Jokainen kirjain oli eri pistemäärän arvoinen - Konsonantit antoivat enemmän pisteitä kuin vokaalit.



Leiri oli semmoisen suuren lahden poukamassa, suolainen vesi tuoksui, ja ulapalla oli jonkinlainen purjehdusregatta meneillä lauantaina.



Illalliseksi grillattiin: Grilliherkkujen lisukkeina oli erilaisia ruokaisa salaatteja ja leipää (jokainen toi jotakin). Ruoka maistuikin koko päivän happihyppelyn jälkeen kaikille.



Rento yhdessäolo jatkui illalla - oli mukava jutella myös tyttöjen vanhempien kanssa. Tunnemme paremmin poikien vanhemmat, kun nuorimmainen enemmän leikkii poikien kanssa - näissä kokoluokan tapaamisissa paremmin tapaa niitä vanhempia joita arjen keskellä harvemmin näkee.



Grillistä muotoutui iltanuotio - sen valossa oli mukava seurata lasten yösuunnistusta. Tuo yösuunnistus oli aivan moderni tänä syksynä! Lapset jaettiin 4 joukkueeseen. Jokainen lapsi sai otsalampun, ja joka joukkue sai radiopuhelimen sekä GPS:n. Jokaisen joukkueen kapteenina oli aikuinen, jolla oli myös radiopuhelin.
Alueelle oli piilotettu 9 rastia, joihin joukkueiden piti pimeässä suunnistaa.Jokaisessa rastissa oli kysymys, jonka vastaus tuli radiopuhelimen avulla kertoa kapteenille. Joukkueen kapteeni ei tiennyt missä rastit ovat, mutta hän oli saanut koordinaatit, jotka hän naputti GPS:ään. Jotta se radiopuhelinyhteys oli tosi tärkeä joukkueen ja kapteenin välillä - se kommunikaatio oli turva- ja ohjenuora. Kapteenin tuli kysymällä ja vastaamalla opastaa lapsia eteenpäin tarvittaessa. Lapset seurasivat GPS:n reittiä - onneksi oli hieman kuunvaloa, joka välillä valaisi muuten pimeää yötä.



Yösuunnistus oli hauskaa - lapset kokivat todella itsensä rohkeiksi seikkailijoiksi, aivan ihailimme heidän intoaan ja kokemisen iloaan. Kl. 22:30 oli suunnistus päättymässä, eikä mennyt kauan kun muksut jo uinuivat peittojen alla!

Hyvin nukutun yön jälkeen maistui aamupala - siivousten jälkeen pidimme perinteisen huutokaupan syömättä jääneistä elintarvikkeista. Me saatin huudettua purkki kotitekoista mustaviinimarja-marmelaatia, pussi kokojyväsämpylöitä, juustoa, kaakaota, teetä mm. Huutokaupan tuotto menee luokan tilille - ensi vuoden leiriä varten ;)

Perspektiiviä

Joskus on hankalaa asettaa asioita tärkeysjärjestykseen. Tapahtumilla ja tehtävillä on taipumus kasaantua, sattua samaan aikaan, usein omasta suunnittelusta huolimatta.

Toisinaan on helppo päättää, mikä on välttämätöntä ja minkä voi jättää pois, taikka siirtää myöhempään ajankohtaan. Toisinaan asiat järjestyvät ilman sen suurempia muutoksia. Toisinaan on tehtävä priorisointia juuri tässä ja nyt. Nämä tilanteet voivat tuntua stressaavilta - omat odotukset ja tavoitteet menevät ristiin olosuhteiden rajoitusten kanssa, ja ehkä muiden ihmisten odotuksien ja tavoitteiden kanssa. Jos mahdollista - omien ja muiden odotusten ääneen sanominen voi helpottaa - jotta omat ja toisten odotukset voivat lähentyä toisiaan.

Tänä viikonloppuna koin omien ja muiden odotusten osittaista ristiriitaa. Viikonlopun kurssi oli työn puolesta vaatimus - mutta se aiheutti polemiikkia sitten vapaa-ajan rintamalla. Oli tyytyminen ajan puolesta vähempään sosiaalisella rintamalla - sekä kotityörintamalla.

Perheessä päätimme että yhdessäolo voittaa pisimmän korren - delegoitiin yhdessä välttämättömimmät tekemiset (ruoka ja kuljetus) ja muut lykättiin ensi viikkoon. Ja eletään enemmän tai vähemmän tyytyväisinä seurausten kanssa.

Erään iäkkään ihmisen neuvo aikuiselle pojalleen on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Pojan isällä oli nopeasti vakava sairaus, joka heikensi hänen elämänpiiriä ja -laatua viimeisen vuoden aikana. Viimeisen kuukauden ajan perhe oli läsnä koko ajan, ja he viettivät aikaa keskustellen silloin kun isä ei nukkunut.
Isä sanoi pojalleen, että tämän tulisi sekä aloittaa että lopettaa päivä kävellen riisuttuna, ilman vaatteita, noin 5. minuuttia kotona. Poika oli kuin suuri kysymysmerkki: "Minkä vuoksi kulkea alasti?"
Isä vastasi:"Se auttaa sinua asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Riisutussa tilassa sinä omistat kaiken sen, jonka voit ottaa mukaasi täältä lähtiessäsi. Näin muistat joka aamu, mikä on tärkeää - samalla tavoin voit joka ilta olla kiitollinen siitä, joka on sinulle tärkeää".

Tämä on puhutellut minua viime aikoina, ja olen yrittänyt elää enemmän tietoisesti arvojeni mukaan: Jos perhe, lähimmäiset ja ystävät ovat minulle tärkeitä, miten se vaikuttaa minun valintoihini arjessa?
Kun olemme riisutussa tilassa, meillä on silti (jos vielä muisti ja tietoisuus pelaa) mukana ihmissuhteet, muistot, ja tavalla tai toisella myös tapahtumat mukana sydämessämme ja tietoisuudessamme. Ja myös kaikki muu, joka on "latautunut" aivokuoreen, sydämensopukoihin ja sieluun elämän varrella ...

Ennen kuin kiire ja stressi yllättää - tai hulinan keskellä, on hyvä pespektivoida juuri tätä nykyhetkeä - jotta voi tehdä toimivia päätöksiä, jotka myös ovat sopusoinnussa niiden arvojen mukaan, jotka ovat itselle tärkeitä.

(Valokuva on äitini ottama, Ranskasta Cantalin vuorilta).

Kasvitieteellisessä puutarhassa

Ystävän kanssa päätimme "palata juurille" ja kävellä kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa opiskeluaikoina tuli useamman kerran vietettyä aikaa luentojen välillä syöden eväitä, lueskellen ym.

Puutarhassa oli tehty remonttia sitten viime näkemän: Soljuva vesi kuplutti erämaakasvien keskellä, korkealle kummulle oli sijoitettu penkkejä, josta oli kiva maisema puutarhaan.

Kaupungissa on useita puistoja, joissa en ole ollenkaan käynyt - tutut paikat vetää aina puoleensa. Tuumasimme että on aika "laajentaa reviiriä", ja lähteä tutkimusmatkalle kaupungin vihreisiin oaseihin. Jotta ensikerran turina-kahvilan jälkeen suuntaamme uusiin maisemiin - vaikka fyysikko-kemisti H.C.Ørstedin puistoon.

Koulun syysjuhla

Aurinkoinen ja lämmin iltapäivän aurinko paistoi täydeltä taivaalta, kun viiden maissa menimme poikien koulun syysjuhlaan. Koulu ja piha oli täynnä oppilaita ja perheenjäseniä, jotka kiersivät erilaisia kojuja, napostelivat pannukakkuja ym. ja jutustelivat ... Iloinen hälinä ja puheensorina kuului jo kauas.

Löysimme esikoisen luokan kojun ensin: "Hiusväri-kojuun" oli pitkä jono! Neon-väriset spray-pullot suhisivat, ja yksi sun toinen sai puna-oranssi-sinisiä raitoja hiuksiin tai partaan.

Nuoremman pojan luokan koju oli sisällä: "Pehmopallo ammunta". 7:llä kruunulla sai ampua 6 palloa, tarkoituksena oli kaataa mahdollisimman monta kauniisti koristeltua tölkkiä. Palkintoja oli 1., 2., ja 3. kategorian suorituksille - sekä lohdutuspalkinto - kaikki sai siis jotain ;)

Välillä oli musiikki-esityksiä, luokat esiintyivät laulun, soiton ja tanssin merkeissä.

Syysjuhla on ajoitettu kivasti heti syyslukukauden alkuun - mukava traditio, jossa myös vanhemmat voi jutustella ja vaihtaa kuulumisia, sekä tavata mahdollisesti uudet opettajat ja luokkaan tulleet uudet oppilaan vanhempineen. Esikoinen sai uuden englannin ja historian opettajan, sekä 2 uutta oppilasta, jotka tapasimme syysjuhlassa.