Osa työtäni on alle kouluikäisten lasten psykologiset tutkimukset. Jotta tutkimus, varsinkin jos siihen kuuluu testausta, olisi validi ja luotettava, on tärkeää, että lapsi tuntee olonsa turvalliseksi seurassani. Sen vuoksi vietän aluksi aikaa lapsen päiväkodissa, ensin tarkkaillen, sen jälkeen leikkien ja puuhastellen hieman lapsen kanssa - täten saan kuvan lapsesta hänen ympäristössään, lapsen ihmissuhteista ja tavasta reagoida näissä ihmissuhteissa. Jos on tarve psykologisten testien avulla syventää tutkimusta, en siten ole aivan vieras lapselle.
Joku aika sitten sain oli työni puolesta käydä erään lapsiryhmän kanssa "Myllymuseossa". Kauniin vanhan myllyn viereessä oli myllymuseo - myllynomistajan silloinen koti toimii kotiseutumuseona. Museoon astuessa siirryin useamman vuosikymmenen taaksepäin ajassa. Tunnelmia jotka muistuttavat isovanhemmistani, siitä seesteisestä ilmapiiristä, heinäsirkan sirityksestä, pannukahvin pärinästä hellalla ... muistojen aarrearkku aukeni.
Katossa roikkuva lamppu muistuttaa siitä valaisemasta, joka oli lapsuudenkodin ruokapöytää valaisemassa.
Ihailin isoäitin kaunista astiastoa ja kattausta - hänellä oli lasinen vitriinikaappi astiastolle - se koristi ruokailuhuonetta siten myös ennen - ja jälkeen ruokailun.
Samankaltainen sammaleenvihreä nojatuoli oli mummolassa - käsintehty ryijy oli suojaamassa tuolin istuinosaa, ja toinen ryijy koristi nojatuolin yläpuolella olevaa seinää.
Pitsinvirkkausta kokeilin yläasteen käsityötunneilla...
... ja mummolan yläkerrassa oli rukki, jonka me lapset saimme varoen painella käytiin.
Kesällä järjestän retken myllymuseoon - astumme sitten koko perheen voimalla "aikakoneeseen!!
