Viikonloppu saapui ja pääsiäisloma on aluillaan - keväisin mielin kirjoittelen, nauttien auringonsäteiden lämmöstä kasvoilla.
Viikko on vierähtänyt hyvin, ja päivä kerrallaan olen kokenut, että voimavarat, päätoksenteot ja viisaus - ja niiden mahdollinen puute - on yhteistyökumppaneiden, perheen ja ystävien kanssa mennyt plussan puolelle ;-)
Tämän viikon verkostokokouksissa sain olla mukana ihailemassa vanhempien ja luokanopettajan kuvauksia lapsen positiivisen kehityksen kulusta - kun lapsen tärkeissä konteksteissa (sekä koulussa että kotona) puhalletaan samaan suuntaan, sekä luonnollisella tavalla huomioidaan lapsen yrittäminen ja onnistuminen, kun sekä vanhemmat että opettajat asettavat yhdessä pieniä ja saavutettavissa olevia tavoitteita, sekä saavat tukea jokainen tahollaan, niin tapahtuu "pieniä ihmeitä"!
Vanhempien hätä ja avuttomuuden tunne lapsen voidessa huonosti on suuri - usein saattaa epäillä oman roolin osaa lapsen hätään - saattaa tuntea syyllisyyttä sekä suurta epävarmuutta oman vanhemmuuden suhteen ("Olenko ollut liian vaativa / liian löysä, olenko suojellut liikaa / antanut liian laajat raamit, olisiko tilanne toinen , jos ..." ym.) Jos vanhempien hädälle ja avuttomuuden tunteelle antaa tilaa - kuunnellen ja peilaten, sekä tunnustaen tilanteen vaativuuden sekä vanhempien epävarmuuden - voi siten olla tukemassa. Ymmärtäväinen ja tunnustava kohtaaminen keventää epävarmuuden tunnetta, sekä siten voi myös hieman antaa voimia matkalle.
Nyt voinkin laittaa työpainotteiset mietteet hyllylle!
Perheen kanssa suuntaamme luonnon äärelle, nuuhkimaan meri-ilmaa ja katsastamaan lampaita ja myös pieniä lampaanpoikasia! Pojilla toiveena kokeilla surffausta, mutta luvassa on +5-10 astetta ja yöpakkasia ... saa nähdä! Pikkutapaamisia perheen kanssa - Pääsiäissunnuntaina urkukonsertti kirkossa ... ei suurempia ohjelmia ;-)
Pääsiäisterveisin Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
On mukava kun kirjoitit kommentin / ajatuksen :-)