Marraskuisia maisemia

Aurinko pilkahti sadepilvien välistä toisena päivänä ... Lähtin ulos ja löysin kaikenlaista kaunista.

Ruskea alkaa vallita maisemaa. Siellä täällä pilkottaa vielä keltaisia ja oransseja väriläikkiä.
Auringon valo kultaa kaiken ...

Syysmetsässä

Oi loistoa syksyn metsän! Oi kirkasta voimaa sen!
Ylt'ympäri ruskeat rungot läpi havujen vehreyden,
märät kiiltävät lehdet mullassa ja kostea sammalmaa,
— en mitään maailmassa voi siten rakastaa.

Joka ainoan lehden kauneus koskee sydämeen,
joka mättään väliin silmäni jää kuin uuteen syvyyteen.
Ja havut hohtavat helmissään, ja haapa alaston
käsivartensa paljaat ja voimakkaat ylös tuuliin nostanut on.

Tätä tuoksua syksyn mullan! Ei ole sen vahvempaa.

Saima Harmaja

Silmät hivelevät maisemaa, tyyni vesi heijastaa ja kannattaa kevyttä keltaista lehteä, joka kelluu ja matkaa pitkin jokea ...

Kiitollinen Taivaan Isän käsivarsista, jotka kannattavat ... vuodenajasta toiseen, sekä ylä - että alamäessä. Tuoksuttelen kosteaa maaperää - nautin ilman raikkaudesta.

Taivallan kotia kohti, pysähdyn tämän lehden kohdalla - valo niin kauniisti kajastaa sen läpi, korostaen himmentyvää oranssin sävyä, heijastuen kosteasta asfaltista...

Tervehdys marraskuisista maisemista,

Nina

Väläyksiä viikon varrelta

Olen näppäillyt tunnelma-kuvia viikon varrelta ... ihan iPhonen kameralla vain - se kulkee mukavasti taskussa. Tulppaanien muoto ja niiden lehtien rakenne on minua aina viehättänyt. Samoin myös kukkien kehitys niiden lakastuessa ... en millään raaskisi tyhjentää kukkamaljakkoa, vaikka lehdet alkaakin putoilla pöydälle ...

Muutin kuvan mustavalkoiseksi Handy Photo ja Snapseed-sovellusten avulla, ja olen lisännyt kuvaan tekstuuri-korostuksia käyttäen Mextures sovellusta.

Sade on ropissut sekä aamuisin että iltaisin. Pihalla käydessäni olen ihaillut lehtien päällä lepääviä sadepisaroita ... ne pienen pienet helmet heijastavat valoa ainutlaatuisella tavalla.

Tämän valokuvan otin Olloclip-linssin avulla. Olloclip on on pieni linssi, jonka kiinnitän iPhoneen ottaessani lähikuvia - hankin sellaisen kesällä, kun sattui puoleen hintaan-tarjous kohdalle.

"Jotta valo voisi loistaa kirkkaasti, pimeyden tulee olla läsnä."
Francis Bacon

Iltapäivät ovat jo aika hämäriä. Pesukellarin lattiatiilien rakenne korostui uudella tavalla ikkunoista lankeavan valon heijastuessa niihin.

Kuva otettu Hipstamatic sovelluksella (Florence linssi ja Robusta filmi), lisäsin vielä tekstuurit Mixed: Kim Klassen ja Coffee Break: Nancy Clayes.

Oloni on kohentunut aivan tosi hienosti kuluneen viikon aikana - kasvohermo ei ole enää lihasten puristuksissa ja nikamat ovat suurin piirtein kohdallaan ... Kokonaiset yöunet tekevät ihmeitä! 
Kiitollinen on mieli, ja nöyränä jälleen yritän harjaantua paremmaksi kehon tuntemuksia kuuntelemaan, jotta jo aiemmassa vaiheessa lähtisin apua hakemaan.

Viikon kohokohta ja mukava yllätys oli extempore tapaaminen alakerran ystävän kanssa. Hänellä oli vapaapäivä, ja kohtasimme sattumalta pihalla ... ja vietimme pari tuntia iltapäivällä jutustellen ja kuulumisia vaihdellen.

Ulkosalla sataa - on aika sytyttää kynttilöitä ja nauttia niiden valosta sisällä.


Rauhaisaa viikonloppua toivotellen,

Nina

Arjen valoja ja varjoja

Linkki valokuvakorttiin (kuvan tekstuurit:  Aurora Kim Klassen, Jennifer Nancy Clayes, Big Bad Wolf  Love That Shot, Cover Shadowhouse Creations)

Minun yliliikkuva niska on vaivannut muutaman viikon ... ihan siihen malliin että yöunet ovat menneet, niinkuin viime kerralla. Olen ollut keskiviikosta saakka sairaslomalla - ne lihasrentouttavat lääkkeet alkavat hissukseen vaikuttaa, ja toivottavasti hieronta myös pian laukaisee lihasjännityksen, joten kiristyksessä oleva hermo vapautuu.

Milloinkahan sitä oppii kuuntelemaan ja hyväksymään rakkaan kehonsa, rajoituksineen ja voimapuolineen? Pari kuukautta sitten vanhempi poika ja mies aloittivat juoksu-treenit ... Minä niin ajattelin ja toivoin, että jos vain aivan hissukseen juosta lönkytän, niin kyllä se niska sen kestää. Juoksin vain 500 m ja sitten kävelin seuraavat - toistaen tätä 3 krt. viikossa. Mutta 1½ viikon jälkeen alkoi kolkutella sekä lantiossa että niskoissa, ja siitä se jälleen lähti...

Fysioterapeutit ovat vuosien kuluessa neuvoneet että se jouksupuoli ei sovi hyvin minulle - sanoen että kävely on myös tehokasta ... Mutta silti minun tuli kokeilla olisinko sittenkin "super-nainen", joka voisi juosta talon miesväen kanssa? Toivo on hyvä asia - mutta nyt taitaa olla hyväksymisen paikka. Minusta ei ole juoksemaan. Piste.

Ihan semmoinen ripittämisen tunne tulee tässä kirjoittaessa ... Niin se vain on että vaikka järki joskus hyvinkin asianmukaisesti puhuu, niin ne tunteet ja olettamukset voittavat - joskus se on hyväkin asia, kun uskaltaa koettaa jotain haastavaa, mutta joskus olisi kuunneltava "järkipuhetta. Oppia ikä kaikki.

Ystävän kautta löysin kivan ohjelman Areenasta, joka käsittelee minä-kuvaa ... peilasin hieman tätä oman niska-tilannetta sitä katsoessa - laitan linkin tuohon alle ohjelmaan

Areena - Prisma Studio - Minä-Kuva

Valopilkkuina on tällä viikolla ollut miehen tekemä inkiväärinen pinaattikeitto, teinien herttaiset aamuhalaukset, viilentävä kylmävoide ja jääpussit, hyvät hetken ja super-ammattimainen hieroja, joka asuu aivan kulman takana (vain 500 m päässä :)

Laitan tähän lopuksi kännykänkuvia syyslomalta:

Poikien kanssa pyöräilemässä

Kävelyllä Fælledparkenissa ystävän ja hänen suloisen koiranvurrikansa kanssa

Teetä ja herkullista taateli-suklaa-mantelikakkua

Leipä kohoamassa

Leppoisin terveisin,

Nina