 |
| Linkki valokuvakorttiin (kuvan tekstuurit: Aurora Kim Klassen, Jennifer Nancy Clayes, Big Bad Wolf Love That Shot, Cover Shadowhouse Creations) |
Minun yliliikkuva niska on vaivannut muutaman viikon ... ihan siihen malliin että yöunet ovat menneet, niinkuin viime kerralla. Olen ollut keskiviikosta saakka sairaslomalla - ne lihasrentouttavat lääkkeet alkavat hissukseen vaikuttaa, ja toivottavasti hieronta myös pian laukaisee lihasjännityksen, joten kiristyksessä oleva hermo vapautuu.
Milloinkahan sitä oppii kuuntelemaan ja hyväksymään rakkaan kehonsa, rajoituksineen ja voimapuolineen? Pari kuukautta sitten vanhempi poika ja mies aloittivat juoksu-treenit ... Minä niin ajattelin ja toivoin, että jos vain aivan hissukseen juosta lönkytän, niin kyllä se niska sen kestää. Juoksin vain 500 m ja sitten kävelin seuraavat - toistaen tätä 3 krt. viikossa. Mutta 1½ viikon jälkeen alkoi kolkutella sekä lantiossa että niskoissa, ja siitä se jälleen lähti...
Fysioterapeutit ovat vuosien kuluessa neuvoneet että se jouksupuoli ei sovi hyvin minulle - sanoen että kävely on myös tehokasta ... Mutta silti minun tuli kokeilla olisinko sittenkin "super-nainen", joka voisi juosta talon miesväen kanssa? Toivo on hyvä asia - mutta nyt taitaa olla hyväksymisen paikka. Minusta ei ole juoksemaan. Piste.
Ihan semmoinen ripittämisen tunne tulee tässä kirjoittaessa ... Niin se vain on että vaikka järki joskus hyvinkin asianmukaisesti puhuu, niin ne tunteet ja olettamukset voittavat - joskus se on hyväkin asia, kun uskaltaa koettaa jotain haastavaa, mutta joskus olisi kuunneltava "järkipuhetta. Oppia ikä kaikki.
Ystävän kautta löysin kivan ohjelman Areenasta, joka käsittelee minä-kuvaa ... peilasin hieman tätä oman niska-tilannetta sitä katsoessa - laitan linkin tuohon alle ohjelmaan
Areena - Prisma Studio - Minä-Kuva
Valopilkkuina on tällä viikolla ollut miehen tekemä inkiväärinen pinaattikeitto, teinien herttaiset aamuhalaukset, viilentävä kylmävoide ja jääpussit, hyvät hetken ja super-ammattimainen hieroja, joka asuu aivan kulman takana (vain 500 m päässä :)
Laitan tähän lopuksi kännykänkuvia syyslomalta:
 |
| Poikien kanssa pyöräilemässä |
 |
| Kävelyllä Fælledparkenissa ystävän ja hänen suloisen koiranvurrikansa kanssa |
 |
| Teetä ja herkullista taateli-suklaa-mantelikakkua |
 |
| Leipä kohoamassa |
Leppoisin terveisin,
Nina
Minullakin niska vaivaa,onkohan se liiallisesta tietokoneen ääressä istumisesta.Öisin on vaikeaa löytää niskalle sitä oikeaa asntoa. Toivottavasti hieronta auttaa sinua.
VastaaPoistaIhania syyskuvia:)
Se istuminen juuri minullekin aiheuttaa vaivoja - minulla on auttanut öisin sellainen Sissel-tyyny, jonka otan aina mukaan myös matkustaessa. Hieronta on purenut oikein hyvin, olo on jo tosi paljon parempi!
PoistaToivottelen pikaista rentoutumista! Inkiväärinen pinaattikeitto kuulostaa herkulliselta.
VastaaPoistaKiitos Cheri - olo on kohentunut yli odotuksien - eilen olin jo ulkona kävelemässä, ja öisin saan nukkua keskeytyksittä ... aivan ihan tunne! Jotta keskiviikkona takaisin töihin, täytyy vaan hyvin varoen ottaa ne kirjoitushommat ja yleensäkin hiljentää tahtia.
PoistaToivottavasti paranet pian! Todella kelju vaiva! Tuo juoksemisjuttu on sellainen, että ei siitä varmasti muuta voi kuin koittaa ottaa oppia... mulle on käynyt monta kertaa just samalla tavalla, kun en meinaa millään haluaa uskoa, että juoksulenkit on historiaa. Toisaalta se näyttää positiivisemmalta, jos ajattelee, että yritys on kuitenkin osoitus siitä, ettei kuitenkaan koe olevansa oman kroppansa vanki. :-)
VastaaPoistaOlet ajatuksissa! T: Josu
Kiitos Josu .... tuo sinun positiiven vinkkeli ilahduttaa kyllä, onhan se tosi suuri asia, kun ei tunne olevansa kropan vanki! Juuri niin! Ja kiva kuulla että en ole ainoa joka unelmoisi juoksusta ... nyt ollaan vaan tyytyväisiä siihen että voidaan kävellä :)
PoistaIhania kuvia! Pikaista paranemista :)
VastaaPoistaKiitos Sardeaux!
PoistaVoi kurjuus, minullakin on yliliikkuva selkä, jos juoksen liikaa, alaselkä tekee lakon.:/ Mutta käveleminen on ihan kivaa ja tehokasta sekin.;) Ihania nämä kuvasi taas! Mahtava tuo koira ja sen häntä, eläimet ovat mainioita!
VastaaPoistaHei Anna, nämä yliliikkuvat nikamat kummittelee sinulla selässä ... se salaisuus varmaan piilee siinä että oppii kuuntelemaan kehon ääniä ja tuntemuksia ... ja soveltamaan juuri sen toimintatason sen mukaan - Minä harjoittelen myös täällä. Ja käveleminen on hyvää liikuntaa - hienoa kun pääsee ulos nuuhkimaan raikasta ilmaa ja olemaan luonnon keskellä. Eläimet ovat todella ihania - hiemoa olla koiran "kummina" kun omaa ei ole :)
PoistaVoi Nina! Toivon rentoutta niskalle ja tilanteen rauhoittumista. Tilanteen pohdinnat ovat kyllä tärkeitä ja samoja monissa eri tilanteissa. Rajoituksiensa tunteminen on kai sekin eräänlainen voimavara. Olen miettinyt tätä työssä ja myös siinä, että kun sairaus kolkuttaa niin olisi älyttävä hiljentää tahtia, mieluummin jo niistä pienemmistä merkeistä...
VastaaPoistaJuuri tätä tulee minunkin opetella, Marikki - hiljentää tahtia ihan heti kun tuntuu kiristystä hartioissa ... ja hakeutua jo silloin hierontaan. Onneksi on olo kohentunut tosi paljon nyt tän viikon aikana - töihin palatessa yritän suunnitella kalenterin hieman ilmavaksi nyt alussa - ja pidemmällä tähtäyksellä myös :)
Poista