Parsakaalisalaatti

Sain työpaikan kanttiinin kokilta reseptin todella maukkaaseen salaattiin. Se on yllättävän helppotekoinen, ja sitä voi helposti muutella lisäämällä esim. rusinoita, aurionkokuivattua tomaattia, kuivattuja puolukoita tm.

Parsakaalisalaatti:

parsakaalia (leikattu pieniksi suupaloiksi) / myös syksyn varhaiskaali käy

punaista sipulia (leikattu ohuiksi siivuiksi)

saksanpähkinöitä (tai cashew / mantaleita)

kastike:

Kreikkalaista / turkkilaista jogurttia

vaahterasiirappia hieman

hieman suolaa / pippuria maun mukaan

Sekoita parsakaalinpalat ja sipulisiivut. Lisää kastike, ja koristele saksanpähkinöillä.

Nauti sellaisenaan tai lisukkeena muun ruoan kanssa.

Kahvilassa

Ystäväni ystävä on muuttanut hiljattain Kööpenhaminaan. Tapasimme perjantai iltapäivänä keskustan järvien kupeessa olevassa "Ranskalaisessa kahviossa". Valitsimme kahvio sen keskeisen sijainnin vuoksi - molemmat olimme Itä-Kööpenhaminassa tänä päivänä.

Minulla oli mielenkiintoinen kurssipäivä, aiheena "Autismi-spektrum häiriöt ja autismin psykologiset mekanismit". Ensimmäisen osan luennoi psykiatri, joka kertoi myös tulevista muutoksista uusiutuvissa diagnoosisysteemeissä. Toinen osan luennoi kliininen neuropsykologi, joka uuden tutkimuksen valossa päivitti teoreettiset mekanismit ja niiden kritiikin. Oli kivasti tasapainoitettu ohjelma. Lounaalla tapasin silloisen harjoittelu-ohjaajani ;)

* * *

Oli mukava istua ulkona ja tuulettaa ajatuksia, ja jutella suomenkielellä! Muistot omista ensimmäisistä kuukausista Tanskassa tulvivat mieleen - pohdiskelimme kulttuurien vivahteita - samankaltaisuutta ja erilaisuutta.

Oli melkoinen ihme, etten jäänyt pyörän alle alkukuukausina Kööpenhaminassa. Täällä jalkakulkukäytävän vieressä on pyörille oma kulkukäytävä - jolla minä usein kävelin. Mieheni ehti monesti vetäistä minut jalkakäytävälle, ennen kuin ohitse hurjaa vauhtia ajava pyörä olisi osunut ...

... tämä yksi hyvin konkreettisista eroista. Sen lisäksi ne sanomattomat säännöt tavoissa, tervehdyksissä ym., uusi kulttuuri on aina tutkimusmatka tuntemattomaan ;)

Lapsista

Esikoisen murkkuikä on alkanut näkymään, ja kuulumaan, etenkin viime kuukausien aikana.
Argumenteissä, uusissa ja ehdottomissa mielipiteissä - ja kuinka kaikki täytyisi tapahtua nyt ja heti, mieluiten jo eilen.

Vanhempana, ja sen "aikuisen" sukupolven edustajana, olen aika ajoin tuntenut olevani eksyksissä ... tämä on vissiin osa vanhempana kasvua, äidin roolia.

Muistan itse 13-v:na kirjoittaneeni omille vanhemmilleni kirjeen, jonka lopussa oli lainaus Gibranin "Profeetasta". Luin tänään samat rivit uudelleen, tällä kertaa äidin perspektiivistä. Rivit sekä kirpaisivat että lohduttivat:

"Ja nainen, joka piteli lasta rintaansa vasten, sanoi:
Puhu meille Lapsista.
Ja hän sanoi:

Teidän lapsenne eivät ole teidän lapsianne.
He ovat Elämän kaipuun tyttäriä ja poikia.
He tulevat kauttanne mutta eivät teistä itsestänne.
Ja vaikka he asuvat luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.

Antakaa heille teidän rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne.
Sillä heillä om omat ajatuksensa.
Voitte hoivata heidän ruumistaan vaan ette heidän sielujaan.
Sillä heidän sielunsa asuvat huomenkoiton asunnoissa, minne te ette voi mennä, ette edes unelmissanne.
Te voitta yrittää tulla heidän kaltaisikseen, mutta älkää yrittäkö tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.
Sillä elämä ei mene taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä.
Te olette jousia, josta lapsenne singotaan elävinä nuolina.
Jousimies näkee matkan pään loppumattomalla polulla ja Hän taivuttaa heidät voimallaan, jotta hänen nuolensa sinkoisivat kauas ja nopeasti.
Taivu Jousimiehen käsissä ilomielin.
Sillä samoin kuin Hän rakastaa nuolia, jotka lentävät, Hän rakastaa myös jousta, joka on järkkymätön."

Kahlil Gibran 1966

Tädin ja sedän luona Ranskassa

Tätini on asunut jo pian 40 v. Ranskassa. Jo monivuotinen unelma on ollut matkustaa sinne isännän ja poikien kanssa, ja tavata tätiä, setää ja 2 ikäistäni serkkua. Ja tänä kesänä unelma kävi toteen - ja kaiken kukkuraksi järjestyi niin, että äitini tuli myös mukaan. Tätini naapurin asunto oli vapaana, jotta saimme majoittua ko. rivitalossa aivan tädin ja sedän vieressä - luksus järjestely.

Viimeksi olen tavannut Ranska sukulaisia 15 vuotta sitten. Jotta nyt tapasimme toistemme puolisot ja lapset ensimmäistä kertaa! Lapsia olikin yhteenä kuusi: Meidän poikien lisäksi 6 v. pikkuserkkupoika, 4 v. pikkuserkkutyttö, ja kaksi kappaletta 7 kk:set vauvoja ;)

Oli todella mukava jutella ja vaihtaa kuulumisia - Ranskalainen ateria-kulttuuri asettaa upeat raamit keskutelulle: Ateria alkaa seitsemän maissa, ja päättyy myöhään illalla hieman ennen puoltayötä. Suuret kiitokset tädille ja sedälle aivan erikoisesti makuhermoja kutkuttavista uusista nautinnoista (maistoin mm. ensimmäisen kerran hanhenmaksaa pateena sekä myös paistettuna). Setäni on ravintola - hotellialan ammattilainen (hän on perustanut mm. Accor-firman hotelli / ravintolaoppilaitoksen), joten kurkistin keittiöön useamman kerran, vinkkejä ja vihjeitä hakien ;)

Juustot - mmm - Cantal-alueen juustosta tuli suosikkini. Tädin ja sedän kesäpaikka on Cantal-alueella, jonka juustoja maistelimme muiden ohessa. Juustot jälkiruokana - kulinaristinen hemmottelu-aterian nautintohetki...

Sää oli lämmin ja aurinkoinen, useat ateriat söimme ulkona puutarhassa. Pojille tämä pitkä, usean tunnin ateriointi oli uutta - he pelasivatkin palloa taikka touhusivat muuta - pikkuserkut olivat tosi taitavia löytämään koppakuoriaisia, etanoita ym. puutarhasta.

Kuva auringon laskusta pilvien taakse - pimeän tultua oli vielä lämmintä.


Vuosien varrella koetut kommellukset toivat hersyviä naurunpurskahduksia tullessaan - huumorista ei ollut puutetta!

Pojat väsähtivät puoli yhdentoista maissa - ulkoilma ja pallon peluu, sekä päivittäiset retket imivät mehut miedän pikku-ukoista.

Evryyn on rakennettu moderni katedraali (joka rakennetaan kerran vuosisadassa). Katedraali on moderni, hyvin perusteellisesti suunniteltu, sisältä valon vaihtuvuus tuo uuden ilmeen päivän kuluessa. Symboliikkaa on paljon - mieheni näytti kuinka Calvinin teologian symboleita löytyi sekä sisältä että ulkoa. Calvinin perpektiivi painottaa Jumala yleistä ilmestymistä ihmisille luonnossa, jota katedraalin katolla olevat puut symboloivat. Kun luonnon kauneuden lisäksi menee sisälle katedraaliin, niin siellä katossa, ylös taivaaseen katsoessa, näkyi katossa kolmio, symboloiden Jumalan erityisen ilmestymisen kolminaisuutta (Jumalan ilmoitusta itsestään kolmessa persoonassa / muodossa: Isä, Poika ja Pyhä-Henki).
Katedraali oli aivan Evryn keskustassa, ja hieman käveltyämme löysimme Bastiljin päivän paraatin. 14. heinäkuuta on Ranskassa vallnkumouksen merkkipäivä, vuonna 1789 hyökkättiin Bastiljin linnoitukseen, jota silloin käytettiin vankilana. Nykyisin se on kansallinen vapaapäivä, jolloin on puheita ja paraateja, ja iltaisin ilotulituksia.

Paraatissa oli sekä sotilaita, poliiseja ja palomiehiä - ja naisia. Upeat uniformut, sekä kovilla ladatut aseet olivat aika hätkähdyttävä näky. Pormestarin puhe oli pitkä, lämpötila lähellä +30, joten eräs uniformussa oleva naispuolinen sotilas pyörtyi. Hetkessä ilmestyi paikalle rullatuoli (se pyörillä oleva nojatuoli siis), jossa sotilas sai elpyä ja juoda vettä.
Illalla oli Evryn järven luona upea ilotulitus. Raketit näkyivät aivan tädin luokse (jäin kotiin toisen pojan kanssa muiden mennessä järvelle - päivän kävelyn jälkeen oli mukava olla vaaka-tasossa;)