Luonnonkaipuu iski minuun eilen illalla hämärän laskeutuessa. Havumetsäntuoksu, puronsolina, ketunleipien kirpeä maku suussa ...Kevään tuloa odottelen. Onneksi on lumet jo sulaneet, ja auringon paistaessa on jo kovin keväinen olo. Tuli mieleeni partioajan laulu, ja sen myötä nuotiohetket ja vaellukset.
"Ootko kulkenut sä sadepilven alla, veden virratessa pitkin vaatteitas?
Ootko lyhentänyt matkaas laulamalla, onko laulu soinut eessäs, takanas?
Onko sulle tuttu ilo toveruuden, jota vaikeudet yhä voimistaa?
Ootko yhteistyöstä saanut innon uuden, joka sateessakin laulamaan sun saa?
Ootko seisonut sä yksin kesäyössä, leirin vaipuessa hiljaa nukkumaan?
Ootko huomannut sä oudon onnentunteen, silloin valtaavan sun mieles kokonaan?
Ootko tuijottanut liekkiin nuotiolla, nähnyt hiljalleen sen tuhkaan hiipuvan?
Ootko tuntenut sä uuden ajatuksen, jostain syvyyksistä sieluus nousevan?"
( Kerttu Juva)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
On mukava kun kirjoitit kommentin / ajatuksen :-)