Tapasimme ystävän kanssa kivassa kahvilassa. Taustamusiikki oli sopivan vaimea, jotta saimme rauhassa jutella ja vaihtaa kuulumisia & pohdiskella elämän ja kulttuurien ihmeellisyyttä.
Aika pysähtyi - huomasimme jossain vaiheessa että ulkona onkin jo pimeä, ja että kello lähestyy puolta seitsemää. Olen kiitollinen tälläisista "keidas"-kokemuksista, jolloin voi yhdessä pohdiskella ja tuulettaa matkan varrella tapahtuneita kokemuksia ja heränneitä ajatuksia - peilaten toista ja tullen peilatuksi, syvenee oma ja toisen kokemus ja ymmärrys.
Summa summarum: Kaikella on aikansa elämässä.
Tämä ajatus tulee ilmi selkeästi Vanhan Testamentin Saarnaajan kirjassa 3:1-8:
"Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla,
Aika on syntyä ja aika kuolla,
aika on istuttaa ja aika repiä maasta,
aika on surmata ja aika parantaa,
aika on purkaa ja aika rakentaa,
aika itkeä ja aika nauraa,
aika on valittaa ja aika tanssia,
aika heitellä kiviä ja aika ne kerätä,
aika on syeliilä ja aika olla erossa,
aika etsiä ja aika kadottaa,
aika on säilyttää ja aika viskata menemään,
aika on repäistä rikki ja aika ommella yhteen,
aika olla vaita ja aika puhua,
aika rakastaa ja aika vihata,
aika on sodalla ja aikansa rauhalla."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
On mukava kun kirjoitit kommentin / ajatuksen :-)