Palasimme eilen takaisin kotiin - kivikaupunkiin. Jo lentoasemalla tuoksui erilaiselta - ja kaupungit äänet myös olivat erilaiset ... kaipuu on suuri luonnon keskelle!
- "Kuka asuu kaupungissa, jos on mahdollisuus elää luonnon helmassa ihanassa talossa niinkuin äitisi!" tuumaili mies tänään ajellessamme seurakuntaan.
Keskustassa oli jokin suuri tapahtuma, koska tiet oli suljettu autoilta, oli punaisia lippuja joka puolella, ja kansaa sekä turvamiehiä mahdottomasti. Jonotimme kuumassa autossa ja parkkipaikkaa ei löytynyt - niin luovutettiin, ja päätettiin ajella veden äärelle - lomanpäättäjäiskahveille - aivan kahdestaan.
Ajelimme "Langelinien" luo, se on satama-alue lähellä keskustaa, johon risteilyalukset täällä ollessaan asettuu parkkiin. Siellä oli kovasti turisteja, ja kaikki parkkipaikat varattuja.
Charlottenlundista löysimme pienen kahvilan, josta näkyi meri. Kahvilalla oli kiva nimi; "Jorden rundt", eil "Mailman ympäri". Juttelimme kuluneen loman kohokohtia - perheen luona oloa, luonnon mahtavuutta, metsän ja järvien antimia ... ja elämänkulkua yleensä. Mies sai luettua lomalla erästä teologian kirjaa ja on inspiroitunut siitä kovasti. Uni maittoi meille kaikille tosi hyvin - ja oli mahtavaa saada olla niin paljon ulkona! Kaikista ihaninta oli tietysti tavata rakkaita ihmisiä ... voi sentään - suuresti halauksia sinne, teitä ikävöiden ja jälleennäkemistä odottaen!!!
Sinä kirjoit niin kauniisti, että ihan kyynel tuli silmään. Tapaamisen riemu oli molemminpuolinen. Tuntui niin tyhjältä talo lähdettyänne. En ole oikein osannut töihinkään tarttua, paitsi vanhoja aikakauslehtiä lajitellut ja lukenut. Paperikeräykseen menee suurin osa. Vettä on satanut joka päivä. Halauksia...
VastaaPoistaOn se jäähyväisten jättö aina niin sydämestäkirpaisevaa ... mutta täällä jo lasketaan viikkoja jouluman alkuun - Mummolaan!
VastaaPoistaOn ollut sateinen elokaa myös täällä, tänään on poikkeus: Aurinkoista ja kuivaa!
Halauksia meiltä kaikilta!