Mummon ja papan syntymäpäivätervehdys ilahdutti nuorimmaista, hän löysi kortista sekä itsensä, mummon, papan että muutkin perheenjäsenet ... kyllä riemua riitti ;-)
Leivoimme yhdessä luokkatovereille muffinssit, jotka esikoinen tarjosi koulussa seuraavana päivänä. Eräs tytöistä oli kysynyt häneltä, mistä kaupasta muffinssit oli ostettu, ja sekös ilahdutti poikaa: "Itsehän me nää leivottiin, ja mä itse koristelin!"
Synttäripäivänä poika toivoi omatekemää jäätelökakkua - arki-iltana mielikuvitus ja energiani riitti ylläolevaan pakettijäätelö-luomukseen. "Oi mikä pieni koira!", tokaisi sankari, ja teki "koiralle" nenänpään, silmät ja korvaat, sekä pienen hännännypykän.
Viikonloppuna tuli täti, setä ja serkkupoika käymään, luokanpojat kutsutaan piakkoin.
Lasten syntymäpäivinä ajan kulku tulee jollain tapaa hyvin konkreettisesti esille - mielikuvat poikien vauva-ajasta ja varhaislapsuudesta välähtää mielenpohjalle ... samanaikaa arvostan nykyhetkeä ja tätä kehitysvaihetta. Oma elämänvaihe varmaan on jollain tapaa keski-ikäistynyt ja tasapainoittunut, poikien suuremman omatoimisuuden ja itsenäisyyden myötä on aikaa enemmän myös parisuhteelle, sekä voimme tehdä eri asioita yhdessä koko perheen voimalla, eri tavalla kuin silloin, kun päiväunet ym. rytmittivät arkea. Voi sitä päivää, kun lapsosista tulee nuoria, ja aikuisia, ja he tuntevat että on aika lähteä maailmalle ... No, siihen on onneksi vielä aikaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
On mukava kun kirjoitit kommentin / ajatuksen :-)