sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Syyskesää

Tässä linkki VALOKUVAKORTTIIN

Tänä viikonloppuna ovat puhaltaneet jo syksyiset tuulenpuuskat. Lämmin sää on jatkunut aivan syyskuun puoleenväliin saakka. On ollut mukava pyöräillä töihin poutasäällä - täällä ollut vain muutamia kuurosateita nyt elo-syyskuussa (suuremmat kaatosateet ovat sattuneet viikonlopuiksi :) .


Olimme nuorimmaisen luokan kanssa perinteisellä viikonloppuretkellä pari viikkoa sitten. Mukana oli 10 vanhempaa ja 17 luokan 22 oppilaasta - yövyimme partiomajalla metsässä, juuri samalla leiripaikalla kuin viisi vuotta sitten, ensimmäisellä viikonloppuretkellä.



Mikä hieman "tahtia hidastaa", on hieman alhainen energiatasoni...  liekö tämä syksyn alku, kaikki se uusi työn puolesta, ja vielä pyöräilyt siihen päälle - vienyt olon hieman veltoksi, kun tulee nukuttua päiväunet töiden jälkeen sekä myös viikonloppuisin. Ihan varmuuden vuoksi tarkistetaan verenarvot ja vitamiinit - kesällä käytin 50+ aurinkosuojaa, olisiko sen vuoksi jäänyt se auringon D-vitamiini saamatta?



Olen nautiskellut iltaisista kävelylenkeistä. Pojat pelaavat koripalloa koulun kentällä, isäntä juoksee, ja minulla on tämä kävely. Hieman kaipaan ystävääni, joka usein lähti mukaan lenkille - hän on nyt muuttanut hieman kauemmaksi.



Kävelyn lisäksi on myös zumba. Tykkään musiikin tahdissa liikkumisesta, ja nyt syksyllä alkoi uusi Zumba-Step läheisessä kuntokeskuksessa. Viime torstain zumba-stepin jälkeen ohjaaja arpoi kivan kunto-topin osallistujien kesken ... ja ... 



... Arvasit oikein - minä olin se onnekas voittaja! Se oli aikamoinen yllätys! Kivaa toppia tuleekin pitää zumba-tunneilla (hieman väriä muuten tummiin treenivaatteisiin).




Ystäväperhe muutti hieman kauemmaksi, ja heille tupaan tuliaisiksi löysin kivoja pyyheliinoja keittiöön ruotsalaisen Gudrun Sjödenin putiikista. Ystäväni perheen juuret ovat Ruotsissa, joten hän tykkää kovasti Sjödenin iloisista kuoseista. 
Putiikki-assistentti pakkasi lahjanherttaiseen puuvillaiseen kanakuvioiseen kantokassiin - kyllä ystäväni ilahtui sen avatessaan!

Siellä Sjödalin liikkeessä oli myös alennuksessa verhoja ( - 70 %), ja silmiini sattui keittiöön kivat valoverhot, joiden kukkaprinttiin ihastuin aivan kerrassaan. Hieman tarvitsi vain lyhentää, ja sitten verhot passasikin keittiöön oikein hyvin - pientä piristystä tuoden ... aurinko aamuisin kirkkaasti paistaa, nyt tuo verho laskee valon sisälle, mutta suojaa silmiä samalla ettei aivan sokaistu.



Kaikenlaisia kivoja pataruokia olen kokkaillut - jospa tässä nyt pian tulisi topakoitua, jotta saisi tännekin muutaman ohjeen laitettua. No, hiljaa hyvää tulee ... Iltojen lyhentyessä ei niin paljon tule oltua ulkona, jotta passaakin sitten kirjoitella enemmän.


Tässä katsaus elokuisiin maisemiin:



Nautitaan syksyn saapuvasta väriloistosta ...
punaiset pihlajanmarjat jo tuovat väriä puihin!

Nina

perjantai 1. elokuuta 2014

Tervetuloa elokuu




Se tulee hiljaa, niin kuin varkain, nostaa öisin usvan päälle peltosarkain.
Nuokkuu vielä tähkät ohrapellon, vaimeana jostain, kuuluu ääni kirkonkellon.
Yön usvaan peittyy ruohikkoinen ranta, kosteana jalkaan tarttuu, pihapolun santa.
Ikkunasta sisään katsoo, kiertolainen kuu, kysyvänä katsoo, "Tiedätkö,nyt on elokuu."


 Arvi Nykänen




Porkkana-spelttisämpylät ovat maistuneet kotiväelle. Olen sekoittanut taikinan illalla, pudottaen hiivan määrän 10 grammaan - ja taikina on ollut valmista aamulla. 



Lomalaiset matkustivat Sulo-Suomeen maanantaina ... Pojat laskivat päiviä ja vihdoin koitti se reissupäivä! Vilkutin miesväelle lentokentällä ... Kotiin palatessa  hiljaisuus melusi niin etten oikein mitään osannut tehdä aluksi. Kuullessani että matkan oli mennyt hyvin, ja että yatzy-pelit oli jo käynnissä, valtasi lämmin ja hyvä olo sydänalan ... Kaikki rakkaat siellä yhdessä ja hyvinvoivina! 

Sitten oli helpompaa laskeutua tähän yltiömäiseen yksinäisyyteen ... Olen lueskellut, ollut luonnossa ja tavannut sekä ystäviä että miehen siskoja (eli miniöitä?), sekä maistanut aivan upeaa avokado-kylmäkeittoa! 



Muutama kyynel tipahti lopettaessani Lina Olssonin kirjan - surumielisen kaihoisa mutta myös onnentäytteinen päätös ... Jahka tässä on kulunut jokin aika, luen kirjaan uudelleen.

Semmoisia tännepäin ... Maanantaina alkaa se uusi työ - mukavalla tavalla kutkuttaa vatsanpohjassa :)

Seesteistä elokuuta toivotellen,

Nina

PS. Tässäpä katsaus heinäkuisiin maisemiin: