Sotilaita aamupalaksi

Juniori valitti viime viikolla, että hänen suupielensä ovat kuivat ja arat. Katsottiin peilistä, ja suupielet punoittivat, ja olivat ahavoituneet. Esikoinen laukaisi tietävästi: "Eipä sitten muuta kuin sotilaita aamupalaksi koko ensi viikko - sitten se paranee, velipoika, niin lukee mummom vitamiinikirjassa!"

Esikoisella ahavoitui ja aukesi suupielet muutama vuosi sitten, jolloin luin äidin vitamiinioppaasta, että kyseessä voi olla B-vitamiinin puute, etenkin B-2 eli riboflaviinin. Oppaan mukaan riboflaviinia on paljon kananamunissa. Silloin teimme aamupalaksi sotilaita, ja esikoisen suupielet eheytyivät ja paranivat viikossa aivan kokonaan!

"Sotilaat" (engl. soldiers) koostuu löysäksi keitetystä kananmunasta, ja ohuista paahdetuista leipäsuikaleista, joita kastetaan siihen löysään keltuaiseen. Vuosia sitten ollessamme englantilaisen ystäviemme mökillä, saimme sotilaita aamupalaksi - joista tuli heti koko perheen "hitti". Tämän viikon aamut ovat alkaneet sotilaita syöden - ja juniorin ahavoituneet suupielet ovat päivien vieriressä eheytyneet ja parantuneet ennalleen;)

Kynttilöitä ja Plattersin "Twilight time"

Sunnuntaisin tykkään tehdä nätin kattauksen iltaruoalla, nyt syksyllä myös sytyttää kynttilöitä, ja laittaa jotain kivaa musiikkia taustalle. Se luo kivan tunnelman, ja voimme tavallaan nauttia hetken verran enemmän yhdessäolosta ja huoahtaa ennen maanantaita ja arkea.

Viime aikoina olen laittanut Plattersin Ikivihreitä-cd:n kuulumaan. Liitän Plattersin musiikin lapsuuden kesiin, kun koko perheen voimilla oltiin vesillä, joko put-put-keskimoottorilaiva "Celestellä", taikka "Victoria" purjeveneellä. Plattersia kuunnellessa tulee semmoinen huoleton fiilis, joka samalla aikaa huokuu turvallisuutta ja ajattomuutta ... aivan kuin lapsuuden kesälomat!

Olenkin kertonut useampana sunnuntai-iltana tarinoita noilta kesälomilta: Kuinka Kolilla ollessamme putosi ensin pikkuveli paatista 3 m:n syvyyteen, sitten meidän spanieli - Iskä hyppäsi heti veteen ja sai velipojan kuiville, ja koirakin ongittiin kalliorannasta ylös. Taikka kuinka äidin ja velipojan kanssa purjehtiessa lensi sekä pizza että kokassa nuuhkaileva koira virtaan, kun osuttiinkin karille!

Oi niitä aikoja! Ja kuinka upeata että ihmisen muistot latautuu narratiivien ja kognition lisäksi aistien ja toimintojen kautta ... ja musiikin avulla voi ajautua lapsuuden tunnelmiin.

Taitaa olla hieman koti-ikävää... Onneksi on skype, jolla voi turista pidemmänkin aikaa, ja jopa saada video-yhteyden rakkaisiin siellä Suomessa tai rajojen ulkopuolella ;)