Liseleje

Mies on opettanyt viimeiset 3 vuotta AA-kerholaisia erilaisten aiheiden ympärillä (kestävyys, usko, ystävyys, rakkaus mm.) Viime vuoden aikana kerholaisten pyynnöstä hän opetti Johanneksen evankeliumin ym. Raamatun kirjoja. AA-kerholaisten lisäksi on torstai illan opetukseen tullut poppoota muualtakin, joten nyt on "kaikenkarvainen poppoo" koolla opetuksessa. Tänään oli "kaikenkarvaisten" päivänretki erään kesämökille Melbyyn, joka on kivenheiton päässä ihanan Liselejen rannalta.

Yhdeksän aikaan saavuttiin sämpylän-tuoksuiseen keittiöön, jossa oltiin aamupalaa kattamassa. Hissukseen tuli myös muutkin, meitä oli 15 kaikenkaikkiaan, nuorin 8 v:tta, sitten suuri osa 25-40 vuotta, ja kolme 80-85 v:sta herttaista leidiä. Tämä leidi-kolmikko viime kesänä teki 3 pv:n lentomatkan Helsinkiin, jossa katselivat nähtävyyksiä (Sibelius monumentti, Kalliokirkko, ja ristely saaristossa), jatkaen matkaa Tukholmaan, jossa kahden päivän loma, ja sieltä Tanskaan: Oli ihana kokea niin elinvoimaisia ja elämäniloisia kypsiä rouvia!

Aamupalan jälkeen mies opetti Mooseksen ja faaraon kohtaamisesta, syventäen Egyptin historiallisen ja kulttuurisen taustatiedon: Kobrien merkityksen, syvil-käärme-tradition, erilaiset myytit ja metafoorat, ja pian hurahti 2 tuntia siinä. Pojat pelasi sisällä shakkia, ja ulkona erilaisia pelejä mukaan tulleiden samanikäisten kanssa. Sitten mentiin kaikki rannalle, jossa pojat ja 5 muuta rohkeaa ui - jonka jälkeen turistiin hietikolla poikien leikkiessä. Mökille palatessa siellä odotti ihana Smørrebrød-lounas: Oli silliä ja leikettä, vihanneksia ja turnipseja, ja kaikki mukaan kuuluva: Kuivattu-paistettu sipuli, remulaadi ym. Tein ohjauksen alla "Eläinlääkärin yö-palan" (Dyrlægens natmad), joka koostuu ruisleivästä, maksapasteijasta, siihen päälle ohut siivu sisäfilepaistia, 'sky'-tä ja ohut siivu raakaa sipulia - nam nam! Ensi kerralla näppään kuvan!

Sitten mies opetti vielä tunnin verran, jonka jälkeen kahvia ja sulkapalloa ym. Oli mukava päivä! Pojat nukahti takapenkille kotiin ajeltaessa, ja me kanssa turistiin ja muisteltiin niitä aikoja, kun ajettiin "päivä-uni-lenkkejä" joskus viikonloppuisin nuhaisten lasten kanssa ;)

Kylpytakki-päivä

Poikien rentoutuminen ilmenee "kylpytakki-päivinä", jolloin he ovat kylpytakeissaan koko päivän. Esikoinen sulkee kännykänsä, ja pojat nauttii kotona olemisesta ja toistensa seurasta pelaillen pelejä (kortti-, lauta-, ja tietokonepelejä), katsellen filmiä taikka leikkien rymy-leikkejä. Ensimmäiset kaksi kouluviikkoa onkin ollut heille sosiaalisesti intensiiviviä, molemmat ovat kavereiden kanssa leikkineet harva se päivä koulun jälkeen, jotta ihan paikallaan nyt ollut viettää Kylpytakki-lauantaita.

Sää on ollut upea koko viikonlopun: Aurinkoista ja + 25 astetta. Yritin houkutella poikia merenrannalle uimaan, mutta heillä kun on Kylpytakki-päivä, ei edes uimaretki houkuta. Ja miehellä on töitä. Minä taasen tahdoin ulkoilmaan ... Mutta samassa puhelin pirisi, ja ystäväni kutsui kahville - mikäs sen mukavampaa! Istuimme ulkona heidän puutarhassa, jutellen ja nauttien elokuun auringonpaisteesta. Hänen miehensä kaivoi perustaa autotallille, kouluikäiset lapset oli tovereiden luona leikkimässä, ja vain 2 vuotias kuopus oli kotosalla.

Neljän maissa palasin kotiin, ja kerettiin miehen kanssa juoda kuppi kahvia ennen hänen töihin lähtöään. Kävin pötkölleen ja kuuntelin hetken äänikirjaa, ja nukahdinkin pian nokkaunille.

Rento lauantai - pyykinpesu ym. kotityö sai odottaa. Kylpytakki-päivänä ei passaa stressata!

Støgetillä

Miehen siskontyttö täytti 13-v. nyt elokuussa, ja lupasin viedä hänet keskustan kävelykadulle shoppailu-reissulle. Siskontyttö asustaa taajamassa. Kävin hakemassa hänet koulun jälkeen autolla. Parkkeerasin aivan keskustaan, Nyhavnin vieressä olevan tavaratalon parkkikellariin, joka aivan Strøgetin varrella. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kun me läksimme kaupoille.

Nälkä yllätti pian, ja siskontyttö valitsi hampurilaispaikan, jossa saatiin pientä purtavaa, ja juteltiin niitä näitä. Aivan ihana se nuoruuden energia ja pulppuava elämänjano, tulevaisuuden unelmat, pelot ja toiveet, jotka siskontyttö niin elävästi olemuksellaan välittää - Tuli aivan mieleen oma teini-ikä: Muistan hyvin vastaavia omia tuntoja, kun olin 13 v. - On jo aivan aikuismainen olo, ja tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia, avattavia ovia ja tuntemattomia polkuja.

Mukava saada jakaa siskontytön suunnitelmia ja unelmia, sekä myös kuulla millaisena hän kokee yläasteen ja seiskaluokan aloittamisen. Hänen kännykkänsä surisi ja soi harva se hetki - Nykynuorten sosiaalisen verkoston ylläpito on helppoa, mutta toisaalta aika intensiivistäkin kännykän myötä.

Löysimme "NewYorkerin", kaupan jota ystäväni teinityttö suositteli, ja sieltähän siskontyttökin löysi synttärilahjan: Hupullisen ja hihattoman kevyen musta-valko-ruutuisen toppaliivin, ja valkoisen T-paidan, jossa on mustalla kimalluksella teksti "King of Pop". Juttelimme Michael Jackonin musiikista, elämästa ja traagisesta kuolemasta - kerroin kuinka "Thriller"-video julkaistiin kun olin 8-luokalla, ja kuinka koulun juhlissa tehtiin tanssiesitys videoon. Hän kertoi kuunnelleensa Jacksonin musiikkia jo monet vuodet, mutta että hänen ystävänsä ovat alkaneet kuunnella sitä vasta nyt hiljattain.

Strøgetin varrella oli monenlaista soittajaa ja muutama "ihmispatsas", josta otimme valokuvia. Tiimarin tyyppisestä kaupasta siskontyttö löysi akryyliväri-tuubeja edullisesti; hän on kesän aikana alkanut maalata pieniä tauluja. Minä löysin semmoisen paksun, keltaisen puuvärikynän - pojalta on just kulunut loppuun se keltainen värikynä. Lopuksi kävimme vielä tuoksuttelemassa Magasin-tavaratalon kosmetikkaosastolla uusimpia hajuvesiä, jonka jälkeen, varmaan aika voimakkaasti lemuten, suuntasimme parkkikellariin.

Siskontyttö nukahti kotimatkalla, ja minä ajoin hissukseen muistellen elämääni 13-vuotiaana. Voi niitä aikoja! Hymyilen: Ne intensiiviset vuodet ovat kullankalliita, mutta olen hyvin tyytyväinen että olen jo teini-iän toisella puolella. Tuntuu hyvälle olla juuri tämän ikäinen kun olen nyt - 38 v. Oma ikä varmaan tuntuu aina hyvälle, tai siis elämä iästä riippumatta omalle, päivien ja vuosien edetessä.

Iltavuoro Reden Internationalissa

Maanantaina olin iltavuorossa Reden Internationalissa (suom. "Kansainvälinen Pesä"), jossa olen ollut vapaaehtoisena työntekijänä joka toinen maanantai kl. 15:30-22 huhtikuusta lähtien. Reden on turvakoti naisille, jotka ihmiskaupan uhreina ovat joutuneet prostituoiduksi. Reden on NGO (Non-Governmental Organisation), joka toimii lahjoitusvarojen avulla. Yhdessä seurakuntamme naispastorin kanssa tarjosimme apua Reden johtajalle, joka iloiten kertoi mahdollisuuksista vapaaehtoistyöhön. Niimpä olemme voineet olla tukemassa sekä turvakodin, että rautatieaseman lähellä olevan avoimen katu-kahvila/terveysklinikan -toimintaa niin, että maanantai- ja torstai illat (ja osittain myös yövuorot) on miehitetty vapaaehtoisvoimin. Myös "Læger uden Grænser" (suom. "Lääkärit ilman rajoja") toimivat vapaaehtoisina terveysklinikalla. Meidät vapaaehtoiset on koulutettu hyvin, teemapäivien ja iltojen kautta, sekä myös käytännössä paikan päällä.

Maanantaina oli minun ensimmäinen iltani, jolloin olin "yksin" Redessä, siis ainoana työntekijänä ilman toista vapaaehtoista taikka palkallista työntekijää. Pyöräillessä Redeä kohti mietiskelinkin, kuinkahan ilta tulee sujumaan - Montako naista Redessä on nyt (heidän määrä on vaihdellut 1-7 välillä), tarvitsemmeko käydä naisten kanssa ruokaostoksilla (se usein vie aikaa: ensin afrikkalainen ruokakauppa, sitten aasialainen ruokakauppa, ja vielä mahdollisesti kalakauppa ja vihannestori) ym.

Saavuttuani Redeen koin kolme iloista yllätystä:

1. - Reden uusi apulaisjohtaja oli paikalla, ja hän sanoi olevansa kanssani ensimmäiset kaksi tuntia - Hän tahtoo oppia tuntemaan kaikki vapaaehtoiset työtekijät, ja myös varmistaa että vapaaehtoiset muistaa kaikki proseduurit hyvin.
2. - Ruokaostokset oli jo tehty, joten sain keskittyä aivan tavallisiin tehtäviin: Paikalla olemiseen. Tärkein tehtäväni on huolehtia naisten hyvinvoinnista ja varmistaa, että heidän jokapäiväiset asiansa, tarpeensa ja askareensa sujuu.

3. - Vapaaehtoisvoimin remontoitu neljäs kerros oli valmistunut heinäkuun aikana! Tämä merkitsee sitä, että nyt viides kerros toimii asumiskerroksena, jossa naisten huoneet sijaitsee, ja neljäs kerros toimii ruokailu - ja oleskelutilana, koostuen suuresta keittiöstä, ruokailuhuoneesta, olohuoneesta ja konttorista! Jotta nyt on paljon paremmat puitteet yhdessäololle!

Naiset saavat olla 100 päivää turvakodissa, joiden aikana heidän kotiinpaluunsa valmistetaan, mahdollinen turvapaikka-oleskelulupa-anomus Tanskaan, sekä mahdolliset poliisi- ja oikeusjutut ym. käsitellään loppuun. Jokaisella naisella on oma sosiaalityötekijä, joka auttaa asioiden hoitamisessa ja käsittelyssä. Tulevaisuudensuunnitelmissa on remontoida Reden kolmas kerros niille naisille, jotka saavat oleskeluluvan Tanskaan. Niin naiset voivat asua Redessä siirtymävaiheessa, jolloin he opiskelevat kieltä, kulttuuria sekä etsivät työtä. Toivomme että Tanskan laki uudistettaisiin siten, että ihmiskaupan uhrit saisivat automaattisesti turvapaikan Tanskassa. Hollannissa on jo nyt tällainen laki, ja se takaa, että ne naiset, jotka on myyty prostituutioon, saavat pysyvän turvapaikan. Moni ihmiskaupan uhreista, jotka lähetetään takaisin kotimaahan, pelkäävät että heidät myydään uudestaan prostituutioon. Redessä on tätä nykyä yksi nainen, joka on saanut luvan pysyä Euroopassa. Hän käy kielikoulua, ja toivottavasti löytää työpaikan myös. Etsimme mentoreita, jotka voivat auttaa naisia integroitumaan Tanskaan, toimia sosiaalisena verkostona, ja auttaa jokapäiväisissä asioissa kuten kirjastossa asioimisessa ym.

Iltavuoroni sujui hyvin! Sain olla mukana valmistamassa aasialaista ruokaa, söimme yhdessä, jonka jälkeen muutama nainen jäi jutustelemaan - Minä sytytin muutaman kynttilän, ja joimme teetä jutustellen. Kun muut hissukseen lähtivät huoneisiinsa, jäi eräs naisista, joka tällä viikolla palaa kotimaahansa, juttelemaan vielä kanssani.: Hän kertoi ajatuksiaan kotimaahan paluusta. Hän odottaa etenkin äitinsä tapaamista kovasti, ja tahtoi näyttää valokuvia kotimaastaan. Yhdeksän maissa saapui eräs nainen turvakotiin, jonka olin tavannut jo kesäkuussa: Oli mukava saada lämmin halaus ja kuulla kuinka hän voi!

Raportin kirjoitettuani saapui yövuoron työntekijä, ja "vahdinvaihdon" jälkeen hyvästelin ja hyppäsin pyörän selkään. Vaikka ulkona satoi kaatamalla, oli mukava pyöräillä kotiin: Ilta oli mennyt hyvin ilman suurempia kommelluksia! Ainoastaan turvakodin kännykkä kieltäytyi yhteistyöstä - en siis omannut vaadittavaa tietotaitoa ko. puhelimen käyttämiseen. Yksi vakituisista työntekijöistä lähetti tekstiviestillä infoa Kodin kännykkään, joka oli mallia Sony Erikson. Minä olen viime vuodet käyttänyt Nokian kännykkää, ja enpä osannutkaan vastata tekstariin (en edes löytänyt kirjaimia, se oli sellainen "suljettu-kompakti malli"!) , mutta onneksi löysin Hymiö-toiminnan. Niimpä lähetin nauravan Hymiön "kuitiksi", että olin vastaanottanut viestin.

Kotimatkalla ajattelin turvakodissa olevien naisten kohtaloita, iloitsin heidän puolestaa jotka saavat palata kotiin ilman pelkoa, ja hiljaa rukoilin hänen puolesta, jonka perhettä uhataan ja joka sen vuoksi ei vielä ole saanut lupaa palata kotimaahan. Mielessäni kävi myös ajatus, että jos olisin syntynyt ko. maahan, ko. kylään, ja ko. perheeseen, olisin aivan hyvin voinut itse olla yksi ihmiskaupan uhreista.

Martin Luther Kingin ajatus, että "Vaikka maailma tuhoutuisi huomenna, istuta tänään omenapuu", ei ole mielestäni hassumpi periaate soveltaa jokapäiväisessä elämässä. Emme usein voi muuttaa asioiden tilaa, mutta voimme omalla pienellä panoksella kuitenkin vaikuttaa juuri nyt, tänään, tuoden toivoa paremmasta tulevaisuudesta itsellemme ja lähiympäristöllemme.

Paluu arkeen

Olen vuoden verran lukenut ulkomailla asuvan ystäväni blogia, sekä seurannut serkkuni Intian matkaa hänen blogistaan - ja nyt olen valmis astumaan itse bloggauksen aikakauteen. Juuri päättynyt Suomen matka myös motivoi ja inspiroi tämän blogin avaamiseen: Toivon että tän blogin avulla voin saavuttaa kaikki rakkaat sukulaiset ja ystävät, sekä Suomessa että Suomen rajojen ulkopuolella, ja jakaa kuulumisia ja mietteitä. Blogi on myös tarkoituksella suomen kiellellä, jotta myös tämä kirjallinen äidinkieli ei pääse ruostumaan.

Paluu arkeen on sujunut omalla painollaan: Poikien koulu alkoi maanantaina, ja sen mukaan myös unirytmit on muuttuneet aikaisemmaksi. Olemme päällystäneet kirjoja, pojat nauttineet kavereiden tapaamisesta, ja kavereitä on ollutkin meillä koulun jälkeen harva se päivä.

Torstaina vietettiin esikoisen ja hänen serkkupojan 11 v. synttäreitä Sjællandin pohjoisrannikolla Gillelejessa miehen siskon mökillä. Tuulinen sää nostatti 1 metrin korkuiset aallot mereltä, se oli upea näky! Emme uskaltaneet sukeltaa aaltoihin, vaan tyydyimme kahlailemaan rannalla.

Itse olen levännyt ja nukkunut muutamana päivänä nokkaunet. Niska on nyt paremmassa kunnossa: Hieronta Suomessa vapautti sen jumissa olevan hermon, joka on todella upeeta! Nyt muistan jälleen seuraavat pari vuotta ainakin, että se kuntosali treeni on ehdoton kahdesti viikossa niskan huollossa - se kun on ollut yliliikkuvaa sorttia viimeiset 20 vuotta. Se gradun jälkeinen väsymys varmaan myös nyt hieman näyttäytyy, ja pieni syysflunssan poikanen tässä sivussa, jotta tämä viikonloppu on mennyt hissun kissun hiljalleen teetä juodessa.

Tähän loppuun liitän muutaman valokuvan, ne 10 päivää hurahtivat aivan liian pian!