Iltavuoro Reden Internationalissa

Maanantaina olin iltavuorossa Reden Internationalissa (suom. "Kansainvälinen Pesä"), jossa olen ollut vapaaehtoisena työntekijänä joka toinen maanantai kl. 15:30-22 huhtikuusta lähtien. Reden on turvakoti naisille, jotka ihmiskaupan uhreina ovat joutuneet prostituoiduksi. Reden on NGO (Non-Governmental Organisation), joka toimii lahjoitusvarojen avulla. Yhdessä seurakuntamme naispastorin kanssa tarjosimme apua Reden johtajalle, joka iloiten kertoi mahdollisuuksista vapaaehtoistyöhön. Niimpä olemme voineet olla tukemassa sekä turvakodin, että rautatieaseman lähellä olevan avoimen katu-kahvila/terveysklinikan -toimintaa niin, että maanantai- ja torstai illat (ja osittain myös yövuorot) on miehitetty vapaaehtoisvoimin. Myös "Læger uden Grænser" (suom. "Lääkärit ilman rajoja") toimivat vapaaehtoisina terveysklinikalla. Meidät vapaaehtoiset on koulutettu hyvin, teemapäivien ja iltojen kautta, sekä myös käytännössä paikan päällä.

Maanantaina oli minun ensimmäinen iltani, jolloin olin "yksin" Redessä, siis ainoana työntekijänä ilman toista vapaaehtoista taikka palkallista työntekijää. Pyöräillessä Redeä kohti mietiskelinkin, kuinkahan ilta tulee sujumaan - Montako naista Redessä on nyt (heidän määrä on vaihdellut 1-7 välillä), tarvitsemmeko käydä naisten kanssa ruokaostoksilla (se usein vie aikaa: ensin afrikkalainen ruokakauppa, sitten aasialainen ruokakauppa, ja vielä mahdollisesti kalakauppa ja vihannestori) ym.

Saavuttuani Redeen koin kolme iloista yllätystä:

1. - Reden uusi apulaisjohtaja oli paikalla, ja hän sanoi olevansa kanssani ensimmäiset kaksi tuntia - Hän tahtoo oppia tuntemaan kaikki vapaaehtoiset työtekijät, ja myös varmistaa että vapaaehtoiset muistaa kaikki proseduurit hyvin.
2. - Ruokaostokset oli jo tehty, joten sain keskittyä aivan tavallisiin tehtäviin: Paikalla olemiseen. Tärkein tehtäväni on huolehtia naisten hyvinvoinnista ja varmistaa, että heidän jokapäiväiset asiansa, tarpeensa ja askareensa sujuu.

3. - Vapaaehtoisvoimin remontoitu neljäs kerros oli valmistunut heinäkuun aikana! Tämä merkitsee sitä, että nyt viides kerros toimii asumiskerroksena, jossa naisten huoneet sijaitsee, ja neljäs kerros toimii ruokailu - ja oleskelutilana, koostuen suuresta keittiöstä, ruokailuhuoneesta, olohuoneesta ja konttorista! Jotta nyt on paljon paremmat puitteet yhdessäololle!

Naiset saavat olla 100 päivää turvakodissa, joiden aikana heidän kotiinpaluunsa valmistetaan, mahdollinen turvapaikka-oleskelulupa-anomus Tanskaan, sekä mahdolliset poliisi- ja oikeusjutut ym. käsitellään loppuun. Jokaisella naisella on oma sosiaalityötekijä, joka auttaa asioiden hoitamisessa ja käsittelyssä. Tulevaisuudensuunnitelmissa on remontoida Reden kolmas kerros niille naisille, jotka saavat oleskeluluvan Tanskaan. Niin naiset voivat asua Redessä siirtymävaiheessa, jolloin he opiskelevat kieltä, kulttuuria sekä etsivät työtä. Toivomme että Tanskan laki uudistettaisiin siten, että ihmiskaupan uhrit saisivat automaattisesti turvapaikan Tanskassa. Hollannissa on jo nyt tällainen laki, ja se takaa, että ne naiset, jotka on myyty prostituutioon, saavat pysyvän turvapaikan. Moni ihmiskaupan uhreista, jotka lähetetään takaisin kotimaahan, pelkäävät että heidät myydään uudestaan prostituutioon. Redessä on tätä nykyä yksi nainen, joka on saanut luvan pysyä Euroopassa. Hän käy kielikoulua, ja toivottavasti löytää työpaikan myös. Etsimme mentoreita, jotka voivat auttaa naisia integroitumaan Tanskaan, toimia sosiaalisena verkostona, ja auttaa jokapäiväisissä asioissa kuten kirjastossa asioimisessa ym.

Iltavuoroni sujui hyvin! Sain olla mukana valmistamassa aasialaista ruokaa, söimme yhdessä, jonka jälkeen muutama nainen jäi jutustelemaan - Minä sytytin muutaman kynttilän, ja joimme teetä jutustellen. Kun muut hissukseen lähtivät huoneisiinsa, jäi eräs naisista, joka tällä viikolla palaa kotimaahansa, juttelemaan vielä kanssani.: Hän kertoi ajatuksiaan kotimaahan paluusta. Hän odottaa etenkin äitinsä tapaamista kovasti, ja tahtoi näyttää valokuvia kotimaastaan. Yhdeksän maissa saapui eräs nainen turvakotiin, jonka olin tavannut jo kesäkuussa: Oli mukava saada lämmin halaus ja kuulla kuinka hän voi!

Raportin kirjoitettuani saapui yövuoron työntekijä, ja "vahdinvaihdon" jälkeen hyvästelin ja hyppäsin pyörän selkään. Vaikka ulkona satoi kaatamalla, oli mukava pyöräillä kotiin: Ilta oli mennyt hyvin ilman suurempia kommelluksia! Ainoastaan turvakodin kännykkä kieltäytyi yhteistyöstä - en siis omannut vaadittavaa tietotaitoa ko. puhelimen käyttämiseen. Yksi vakituisista työntekijöistä lähetti tekstiviestillä infoa Kodin kännykkään, joka oli mallia Sony Erikson. Minä olen viime vuodet käyttänyt Nokian kännykkää, ja enpä osannutkaan vastata tekstariin (en edes löytänyt kirjaimia, se oli sellainen "suljettu-kompakti malli"!) , mutta onneksi löysin Hymiö-toiminnan. Niimpä lähetin nauravan Hymiön "kuitiksi", että olin vastaanottanut viestin.

Kotimatkalla ajattelin turvakodissa olevien naisten kohtaloita, iloitsin heidän puolestaa jotka saavat palata kotiin ilman pelkoa, ja hiljaa rukoilin hänen puolesta, jonka perhettä uhataan ja joka sen vuoksi ei vielä ole saanut lupaa palata kotimaahan. Mielessäni kävi myös ajatus, että jos olisin syntynyt ko. maahan, ko. kylään, ja ko. perheeseen, olisin aivan hyvin voinut itse olla yksi ihmiskaupan uhreista.

Martin Luther Kingin ajatus, että "Vaikka maailma tuhoutuisi huomenna, istuta tänään omenapuu", ei ole mielestäni hassumpi periaate soveltaa jokapäiväisessä elämässä. Emme usein voi muuttaa asioiden tilaa, mutta voimme omalla pienellä panoksella kuitenkin vaikuttaa juuri nyt, tänään, tuoden toivoa paremmasta tulevaisuudesta itsellemme ja lähiympäristöllemme.