Jouluateria

Miehen siskon mies on kotoisin Jyllannista, jossa jouluateria koostuu possu- ja ankkapaistin lisäksi kotitekoisesta joulumakkarasta (Julemedisterpølse) sekä viherkaalikompotista (Grønlangkål).

Joulumakkara paistui uunissa muiden paistien kera, ja maistui lihaiselta ja hyvältä.
Lämmin hapanimelä punakaalisalaatti on minun suosikkini tanskalaisessa joulupöydässä - se maistuu hyvälle myös ruisleivänpäällä sekä muun ruoan lisukkeena.

Voi-sokerissa paistetut Asparges-perunat kuuluvat myös joulaterialle - sopivat hyvin hapanimelän punakaalisalaatin ja lihan kera.

Jälkiruoaksi on Ris ´s la mande - joka koostuu riisipuurosta, kermavaahdosta ja mantelirouheesta, lisukkeena kirsikkakiisseli. Tähän Ris á la mandeen laitetaan yksi kokonainen manteli - se, joka mantelin löytää, saa mantelilahjan (joka useimmiten on suklaarasia tm.).
Tänä vuonna mantelilahjan sai miehen siskon mies - ja pojat (lapset ovat joka vuosi "onnekkaita" :)

Joulutervehdykset

Âiti löysi marraskuussa mukavan naru-koristeen, johon ripustin joulukortit:
Kortit pysyy napakasti kiinni ilman teippiä tai muuta, ja ilostuttavat silmää joka kerta, kun kulkee tuvan ovesta sisään!

Kiitos kovasti joulutervehdyksistä! On ihana saada myös aivan oikea paperinen kortti nettitervehdysten aikana :)
(Molemmat mukavia, netin kautta viesti rientää perille heti, vanhan ajan posti vie enemmän aikaa - sekä kirjoittamiseen että kulkemiseen).

Kuusenhaussa

Tänään kävimme poikien kanssa katsastelemassa joulukuusta. Paikanpäällä selvisi, että olimme aivan viimehetkellä: Oli vain kaksi joulukuusta tähteellä! Onneksi oli toinen meille juuri sopiva, metrin korkuinen ja tuuheaoksainen - sen me nappasimme!

Kuusikauppias pakkasi kuusen verkkoon, ja saimme sen pulkalla helposti kotiin. Esikoinen veti vielä nuorimmaisen ja kuusen pulkassa kotiin - posket punaisena hehkuen.

Nyt kuusi sulaa, ja pian pääsemme sen koristelemaan ... aatonaaton tunnelmissa ollaan.

Makoisat joulukonvehdit

Marsipaania, nougattia, aurinkokuivattuja aprikooseja, taateleita ja saksanpähkinöitä - sekä paljon tummaa suklaata. Siinäpä ainekset jouluherkkuihin!
Pojat eivät inspiroituneet muuta kuin maistelemaan aineksia, mies jaksoi muutaman hetken tehtailla herkkuja - ja loppuillan sain itse puhtia herkkujen parissa.

Tein ensin suuren kasan marsipaani - ja nougatpaloja. Kaulin marsipaanit pieneksi laataksi, jonka sisälle käärin nougat-palan, ja sitten käärin koko komeuden pieneksi palloksi.

Taateleiden sisään laitoin pienen pötkön marsipaania.

Pienet makeismuotit täytin pienella marsipaanipallolla, pähkinöillä ja aprikoosipaloilla ... siihen sitten sulatin tummaa suklaata - kaunista ja makeaa tuli!


Päälle ripottelin koristeiksi sokerisia sydämiä ja helmiä ... taikka pelkästään saksanpähkinöitä.


Vein tuomisiksi ystävälle eilen osan konvehdeista - hän ilahtui kovin! Ja jouluaattoillaksi miehensiskon luokse loput he ovat vannoutuneista marsipaanikonvehtien ystäviä :)


Sovin ystävän kanssa, että ensivuonna teemme konvehtitalkoot yhdessä - saamme rupatellen tehdä ison kasan erilaisia konvehteja - ja viettää mukavan iltapäivän yhdessä!
(Pojat ja mies ovat jo kasvaneet siitä "kiva.tehdä.joulukonvehteja.yhdessä"-iästä, jotta hienoa kun on ystäviä, jotka nauttivat makeisten tekemisestä vieläkin!)

Mukavat pikkujoulut

Perjantai-iltapäivänä kl. 13 alkoi työpaikan pikkujoulut mukavassa kahvilassa Kööpenhaminassa. Söimme jouluisia Smørrebrødejä ja juttelimme leppoisasti. Jouluinen ja työpaikkakeskeinen hassu Joulu-visa-tietokilpailu määritteli, ketkä suunnittelevat ensivuoden pikkujoulut (joukkue joka sai vähiten pisteitä ;)

Kahvilasta suuntasimme Kansallis-taidemuseoon (Statens Museum for Kunst), jossa meille oli opastettu kierros Bob Dylanin Brasiliasten kuvien näyttelyyn. Jos Dylan ei olisi musiikistaan kuuluisa, ei hän varmaan saisi taulujaan näyttelyyn - mutta mukava niitä oli katsella.
Dylan on hakenut inspiraationta Matissen tyylistä - kirkkaat värit, mustalla piirretyt rajaukset, sekä teemoina mm. ihmiset, vahvat naishahmot.
Kaikken antoisin oli katsella videota, jossa kolme yksilöä kommentoi Dylanin tauluja - 6 v. poika, 25 v. nuori aasialainen nainen, ja 50 v. tanskalainen nainen. Jokainen toi esiin erilaisia näkökulmia kuviin.

Kierros päättyi työpajaan, jossa jokainen sai oman staffelin ja värejä. Tehtävänä oli maalata näyttelyn inspiroima maalaus, jossa aiheena olisi ihminen / ihmisiä. Seuraavat 40 minuuttia oli työpaja täynnä luovaa surinaa, juttelua ja - 20 erilaista taideteosta!
Kolme taulua valittiin meidän omaan "mini-näyttelyyn", jossa maalaaja sai kertoa hieman "prosessista", ja jota taidemuseon opas kommentoi. Minun taulu tuli valituksi! Maalasin kesälauturin päähän 2 ihmistä toisiinsa nojaten katselemaan auringonlaskua. Oli aika hurja tunne maalata kirkkailla akryyliväreillä (punainen, keltainen ja sininen + hieman valkoista - itse tuli sekoittaa niistä muut värit) - kun on tottunut akvarellivärien läpikuulavuuteen ja herkkyyteen. Tulevalla viikolla saamme kuvat työpaikalle muistoksi maalaus-työpajasta.

Taidemuseossa oli mukavia vaihtoehtoisia joulupallokoristeita, kuten keskimmäisessä kuvassa.
Virallinen pikkujoulu päättyi Taidemuseoon.

Puolet meistä köpsöttelimme läheiseen kahvilaan, josta matka jatkui hieman myöhemmin Marokkolaiseen "Casablanca"ravintolaan. Söimme herkullisen, mausteisen aterian: alkupalana filo-taikinasta tehtyjä mausteisia liha-pitkoja, pääruokana lammas couscous, ja jälkiruokana herkullinen omenatorttu ... mmm! Kun tapaa tyopaikan ukopuolella, tulee juteltua enemmän yksityisiäkin asioita, ja oppii tuntemaan toinen toistaan hieman paremmin.

Lumihiutaleet laskeutuivat pehmeästi pukien kaupungin idylliseen jouluasuun ... tiemme erosivat Nørreportin asemalla, josta astuimme bussiin, metroon tai junaan - mukavan ja kokemusrikkaan pikkujoulupäivän päättyessä.

Joulupostia ja tonttu-kujeita

Tulihan se tänäkin jouluna muutama kortti kirjoitettua. Hyvä omatekoinen kortti-idea säästyy ensi jouluun, kun ihastuin noihin herttaisiin kultainennoutaja-koirakortteihin!

Töissä sain salaiselta "hassutus-tonttu-ystävältä" suuren säiliön täynnä vaahtomuovisia jouluaiheisia tarroja, joita olen kortteihin liimaillut tunnelmaa antamaan. Isäntä ja pojat allekirjoittavat ... pienellä murinalla "Eikös se äskeinen kortti ollut se viimeinen - vieläkö pitää kirjoittaa?!"

Olen omalle tonttu-ystävälleni tehnyt kujeita: Poistin suklaakonvehtirasiasta kaikki suklaat, ja laitoin tilalle saksanpähkinöitä - vietiin kirjoitin että "Vaikka joulu onkin tulossa, ei kannata syödä liikaa makeata - Pähkinöissä on hyviä rasvahappoja, eikä ollenkaan turhaa sokeria!". Toisena päivänä laitoin luomu-rusinapaketin sisään ne suklaakonvehdit, jotka olin edellisestä rasiasta poistanut, vietissä "Kohtuus kaikessa :)". Ja kolmas paketti sisälsi sellaisen puisen kolmiulotteisen "aivo-palapelin", jossa kolmio-kuution sisällä, ja vain yksi ratkaisu saada se ulos - aivojumppaa ennen lomaa!

Ensi tiistaina paljastuu kuka on kenenkin salainen kujeilu-tonttu - jännää!

Päivänretki Malmöön

Jo vuosia olemme ystävän kanssa suunnitelleet päivänretkeä yhdessä Malmöön - ja tänään sen vihdoin toteutimme! Junalla pääsimme suoraan Malmön keskustaan. Matka kesti vain puolen tunnin verran. Olen vain ajanut Malmön läpi aikaisemmin - jotta oli kutkuttavan mukava kävellä kaduilla ja tehdä ikkunaostoksia!

Kauppojen ikkunat olivat jouluiset - nappasin kuvat aitojen mattojen liikkeestä, joissa oli joulupukki ja joulukuuset. Yhdistän mielessäni matot arabialaiseen kulttuuriin, joten oli kiva kontrasti nähdä joulupukki ja joulukuusi kauniiden mattojen keskellä.


Eräässä liikkeessä myydään Lumenen tuotteita! Se oli tosi mukava löytö - Tanskassa ei vielä ole Lumene markkinoilla. Löysin myös Fazerin ruispaloja sekä mustikkakeittoa :-) ... taidan tulla useamminkin Malmössä käymään, kunhan vanhempieni tuomat ruisleivät on herkuteltu loppuun.


Kauniita ikkunoita, herttaisia pikku putiikkeja - kaunis kaupunki. Kävelykatu oli leveä ja hyvin tilava ja ilmava. Marimekko ja Iittalakin oli edustettuna.
Löysimme kivan pienen kahvilan, jossa kahvin seuraksi nautimme lämmitetyn ranskalaisen talonpoikaisleipä sandwichin, jossa kana - aurinkokuivattu tomaatti - mozzarella ja pestotäyte - se oli makuelämys!

Paluumatkalla näppäsin junassa pari kuvaa - tässä pitäisi näkyä taustalla tuulimylly-puisto.

... ja tässä pieni kalastajapaatti tuulen voimasta kaatuu hurjaan kulmaan - kunhan ei vettä ryyppäisi! Onneksi oli jo suhteellisen lähellä satamaa.

Oikein mukava retkipäivä! Mukava elämys hyvässä seurassa, ja ikkunaostosten tekeminen on niin vaivatonta ja hyvin edullista.

Lumimaisemia autosta käsin

Tällä viikolla ollut kylmää ja aurinkoista. Nappasin valokuvan ajaessa koululta raatihuoneen toimistoon. Matkaa on 16 km, ja tien varrella pieniä kyliä, peltoja, karjaa ja hevosia.

Perjantaina oli pääkallokeli - karmivan luikasta! Ajoin 50 km/t ensin toimistolle (15 km), ja sieltä kielikeskukseen (10 km) - kieli keskellä suuta. Vaikka on talvirenkaat, auto luisui jarruttaessa, onneksi kaikki pitivät suuret välimatkat edelläajavaan.
Monia onnettomuuksia oli silti sattunut, juuri risteyksissä, kun oli niin liukasta. Eräässä onnettomuudessa oli 6 autoa törmännyt, onneksi ei ollut henkilövahinkoja!
Ajoin kotiin ennen pimeän tuloa, ja olin kiitollinen enkelivartiosta, että pääsin hyvin ja turvallisesti perille.

Tivolin joulukoristemyymälässä

Tanskassa kärpässienet ovet suosittuja joulukoristeita: Osana kynttiläkoristetta, aivan yksikseen töröttämässä, sienirykelmänä taikka tonttujen kera. Olen useasti udellut kuinka kärpässienet liittyvät jouluun, mutta en ole vielä keneltäkään saanut kataavaa selitystä.
Olisiko tuo punavalkoinen väri - jouluinen punainen, ja tanskan lipun väri, jokin osasyy kärpässienten suosioon joulukoristeena?

Koristeet olivat lajiteltu putiikissa värien mukaan. Vihreä-valkoinen seinä oli todella kaunis ja rauhoittavan oloinen.

Punavalkoinen tonttu-nurkka toi mieleen Lapin-pirtit ja perinteisen tonttujoulun riisipuuroineen. "Soihdut sammuu ..." laulu kajahti mielenpohjalle ja toi hymyn huulille.
Täällä on jouluperinteenä, että ennen lahjojen jakamista (jotka ovat kuusen alla) kävellään kuusen ympärillä käsi kädessä, laulaen joululauluja.
Juuri "Soihdut sammuu"-laulu on suosittu miehen perheen keskuudessa, koska he voivat ylpeänä laulaa mukana kertosäkeessä "Tip-tap -tip- tap..." -Ei se Suomi niin kamalan vaikeeta ole kun sen laulaa!

Kimalteleva nurkkaus toi mieleen Barbie-maailman! Kaikenlaiset pinkit, kimaltelevat ja säkenoivät tilpehöörit väriloistoineen muistutti enemmän Disney-maailmaa kuin joulukoristeista - hieman liian monikirjavaa minun makuuni.

Lila-valkoinen seinä oli mukavan oloinen - aika juhlavan tuntuinen, mutta silti kiva.

Toinen tanskalainen perinne on lintu-koristeet joulukuusessa. Niitä on joka lähtöön värien puolesta, ja komea aito höyhenpyrstö on näyttävä. Meillä on pari valkoista lintua joulukuuseen, ne on kiva asettaa kuusenoksalle kököttämään.

Oli kiva katsella kaikenlaisia koristeita - mutta ei sattunut mikään niin silmään että sen olisin ostanut. Âitini valmistamat erilaiset tonttuasetelmat, enkelit ja seimi ovat aivan eri kaliiberia mielestäni, niitä ei edes Tivoliin koristeisiin voi verrata!

Joulumarkkinoilla

Lauantai-iltana oli ihana tupsahtaa Tivolin Joulumaahan . . . heittää hetkeksi aivan vapaalle, ja nauttia valoista, joulukoristeista, ulkoilmasta, ja aivan lopuksi pehmeistä, suurista lumihiutaleista, jotka leijailivat hiljalleen pehmeään kinokseen.

Oli uudenlaisia koristuksia - hennot vaaleanpunaiset sydämet oli kaunis näky - ne huokuivat eteeristä, herkkää tunnelmaa, ja puhuttelivat omalla tavallaan.

Pojat ajelivat useamman kierroksen keinu-karuselliassa. Toppahousut, takki ja hanskat lämmittivät parin asteen pakkasessa.

Esikoisen entinen luokkatoveri oli mukanamme - pojat ovat viimeiset 3
vuotta pitäneet yhteyttä - luokkatoveri muutti toiseen kaupunginosaan, mutta ystävyys on säilynyt silti.

Lämmittelimme kuukaam kaakaon ja belgialaisten vohveleiden kera - mmm!

Eräässä kuusessa oli suuret punaiset sydänkoristeet - se oli näyttävä koristus kaiken valkoisen keskellä.

Vuoristorata oli valaistu sinisellä - se näkyy kuvan oikeassa ylälaidassa.

Merirosvolaiva oli jäissä - melkein koko järvi oli jään peitossa. Jos pakkaset jatkuu, en ihmettele, vaikka luistelu-kentän tekisivät Tivoliin...

Siniset kuulat valkoisessa lumessa tekivät kauniin, viileän tunnelman - Lumi niiden alla muistutti Narnian lumimetsää.

Mukava ilta, miehen sisko oli mukana miehensä kanssa - kun pojat olivat huvituksissa, me juteltiin ja hieman kierreltiin pikku butiikkeja. Niistä on myös kuvia, laitan ne viikon varrella tähän blogiin.

Tänään olin pyhäkoulussa avustamassa - siellä kuulimme ystävän matkasta Nepaliin, jossa hän on ollut avustamassa koulun rakennuksessa katulapsille. Koulun yläkerrassa on aloitettu poikakoti - siellä on nyt 4 lasta, mutta tilaa on 12 lapselle.
Askartelimme joulujuttuja lasten kanssa, jotka myydään joulumyyjäisissä - tulot läheteään Nepalin kouluun ja lastenkotiin.