Valkoinen lumi peitti maata kun katsoimme lentokoneen ikkunasta ulos laskeutuessamme Helsinkiin! Lunta oli myös mummolassa, jossa vietimme joulua... Voi sitä riemua, joka poikien kasvoilta loisti, kun he juoksivat isoisää halaamaan juna-asemalla! Mummolan pihaan saavuttuamme sai mummo myös suuret halaukset!
Pojat nauttivat "lumitöistä", ja olisivat mielellään myös hiihtäneet - mutta 5 cm lumikerros ei ollut tarpeeksi hiihtoreissua varten. Säätiedotus lupasi lumimyrskyä Tapaninpäiväksi, joten toivoimme että hiihtäminen silloin onnistuisi paremmin.
Lumi oli nuoskaista ja mukavan kosteaa, jotta siitä pystyi pyörittämään suuria palloja.
Âidin huovuttamat pikkutontut olivat hellyyttävän näköisiä leivinuunin päällä!
Joulusaunan kruunasi äidin pakastama koivuvasta -
Saunanlöylyissä tuoksui raikas koivu, ja vasta pehmitti todella hartioita ja selkää. Oli nautinto sulkea silmät ja pötkötellä lauteilla - kuunnella kiuaksen kipinää, ja kokea löylyjen lämpöaaltojen saapuminen.
Hautausmaantienvarsi oli koristeltu suurilla kynttilöillä, ja koko hautausmaa oli kuin suuri kynttilämeri . . . hiljainen ja kaunis.
Hautausmaan keskellä oli mahdollista sytyttää kynttilä heille, jotka lepäävät toisilla paikkakunnilla.
Joulupäivänä pidimme "jouluarpajaiset", joissa pienet lahjapaketit jaettiin noppaleikin avulla. Kun paketit oli jaettu, jatkui leikki vielä vartin verran - sen aikana paketit vaihtoivat vielä omistajaa monta kertaa...
Meillä oli 4 noppaa käytössä, jotta tunnelma ja jännitys oli korkealla! Parhaimmassa tapauksessa ( neljä 6:sta) sain 4 pakettia lisää, huonommalla onnella (neljä 1:stä), sai luovuttaa 4 pakettia vasemmalla puolella istuvalla kaverille.
Jouluarpajaista ja kahvin jälkeen isä sytytty jätkänkynttilän - sen liekit olivat näyttäviä ja loistivat jo pimeässä illassa.
Mies veti poikia pulkassa - yllä olevassa kuvassa näkyy heidän varjo - meno oli niin nopeaa etten saanut heitä kuvaan mukaan!
Tapani-myrsky ei pyrynnyt lunta, mutta tuuli oli todella voimakas! Esikoinen lennätti leijaa tunnin verran, kovat tuulenpuuskat veivät leijan todella korkealle!
Teimme myös hieman suklaakonvehteja, jotka koristelimme manteleilla...
... ja sain päästä käyttämään joululahjaksi saamaani kaunista esiliinaa.
Äîti teki jäisistä karpaloista ja kuumasta kinuskikastikkeesta suussasulavan jälkiruoan. Karpaloiden kirpeys tavallaan neutraloituu makean kinuskikastikkeen myötä, joka myös sulattaa karpalot ... makuhermoja hivelevä kokemus!
Tapani-myrskyn laantuessa pilvipeittoon tuli aukkoja, joten kuunsirppi pääsi kurkistamaan ja valaisemaan tummaa iltaa.
Meillä meni sähköt poikki iltapäivällä, joten vietimme tunnelmallisen illan kynttilöiden valossa. Puuhellalla kiehui perunat ja lämpeni karjalanpaisti sekä punakaalisalaatti - ja tuvassa pelasimme korttia.
Hieman leikimme ajatuksella, millaista olisi elää ilman sähköjä ... päivän työt tulisi tehtyä valoisalla, illalla ei olisi sen suurimpia puhteita.
Velipoika palasi Japanista joulupukki-työreissulta samana iltana. Juttelimme hämärässä tuvassa aika myöhään - oli hienoa että ehdimme tavata, vaikkakin pikaisesti - seuraavana päivänä lähdimme jo aamupäivällä paluumatkalle. Kuvassa herkullista japanilaista suklaata - nam nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
On mukava kun kirjoitit kommentin / ajatuksen :-)