perjantai 14. syyskuuta 2012

Syysiltana

Kuvassa Kaskinen & Immonen:  Lämpöä ja valoa. Runoja iltojen hämärään.
 
Syysiltoina on kiva käpertyä sohvannurkkaan villasukat jalassa ja kirja kädessä.
 
Pidän kovasti Anna-Mari Kaskisen runoista.
Hänen ajatuksensa kasvusta, muutoksesta, elämästä yleensä jollain tapaa sisältävät
toivon ja tulevaisuuden perspektiivin, luonnollisella tavalla.
 
 
"Mitä jää jäljelle tästä,
matkaa kun on tehty?
Aavistus hämärästä,
noususta auringon.
 
Mitä jää jäljelle tästä?
Huokaus rinnasta?
Et lakkaa kiittämästä.
Et mistään hinnasta.
 
Lämmin on ystävän käsi,
lapsesi hymyilee.
Hetkiä elämäsi.
Aarteita niistä tee.
 
Pieneen me mahdumme täällä,
maailman kylissä,
avaran pallomme päällä,
elämän sylissä."
 
- - -
 
"Mitä siitä, kun syksy saapuu,
ja västäräkki on poissa,
kun lentävät kotipääskyt
vieraissa maailmoissa.
Mitä siitä, kun tuuli riipii
lehtiä vaahteraan.
Me elimme kuuman kesän
ja elokuun hehkuvan.
 
Mitä siitä, kun kaikki muuttuu
niin varkain ja hiljalleen,
kun sisälläni on kesä,
sen elää saan uudelleen.
Ja sinikellojen soiton
mieleeni talletin.
Se kaikki on aina tässä.
Sen kaiken saan takaisin."
 
Anna-Mari Kaskinen


 

2 kommenttia:

  1. Kaunis runo Anna-Marilta, sopii hyvin vuodenaikaan. Niin luonnon kuin elämänkin vuodenaikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Cheri,
      Kivasti tuumaillut olet tuon Elämän vuodenajan! Viikonvarrella mietiskelen juuri eri elämänvaiheiden rikkauksia, ja siinä yhteydessä kuinka kehitykseen ja kasvuun liittyy myös luopumista - jotain jää pois, samalla aikaa kun uutta ja hieman erilaista tulee tilalle. Aurinkoisia hetkiä viikonloppuusi!

      Poista

On mukava kun kirjoitit kommentin / ajatuksen :-)