Paras joulahjani oli mahdollisuus viettää joulua perheen parissa Suomessa. Tätini sekä serkkuni perheineen saapuivat myös vanhempieni luokse, jossa vietimme joulua yhdessä. Mustojen koriin kerääntyi monta mukavaa hetkeä, kävely lumisella jäällä muun mukana, joihin voimme palata seuraavan kerran kohdatessamme.
Kävelimme serkun kanssa pidemmän lenkin eräänä iltapäivänä - koivumetsän ohi läheiselle järvelle.
Rantajäällä kävellessä arvelimme, montakokan jänistä olikaan juossut jäällä ennen meitä.
Serkkuni valokuvatessa kuulin kumean, kajahtelevan paukahduksen - jään jymähtelyn.
Huusin hänelle että kävelisi rantaan ... siitä on niin kauan kun olen viimeksi jään pauketta kuullut,
jotta ajattelin että parasta onkin rantaa pitkin kävellä. Ja jonkun matkaa käveltyämme huomasimme, että rannan jää olikin hieman veden peitossa - lumen alta paljastui muutama senttimetri vettä.
Kävelimme hissukseen rantaa pitkin takaisin
- jutellen, valokuvaten, kuunnellen lumisen jään kumahtelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
On mukava kun kirjoitit kommentin / ajatuksen :-)