Kööpenhamina on aika harmaa kaupunki talvisaikaan, jos aurinko ei paista.
Kaupunki nukkuu tavallaan talviunta.
Ehkä ne hämärät aamut ja pimeät illat,
sekä mereltä puhaltava viileä tuuli,
vaikuttavat mielialaankin.
Keväällä päivän pidentyessä puhkeaa hymy
jälleen kaupunkilaisten kasvoille.
 |
| Löydätkö hahmon kuvasta? |
Pimeissä illoissa on oma viehätyksensä.
Iltalenkeillä on mukava etsiskellä Otavaa taikka Pohjantähteä - jos ei sada.
Jos sataa, tuo sadepisaroiden rummutus ikkunoita vasten
kodikkaan ja mökkimäisen tunnelman.
Ja jos sataa lunta, niin vaalea lumipeitto valaiseekin koko maiseman...
tänä talvena on satanut lunta useampaan otteeseen.
Läheisen toriaukion puut on valaistu - maantasolla olevat
laattamaiset valot luovat kivan tunnelman pimeällä.
Pimeinä iltoina voi sytyttää kynttilän
- jos olisi kovin valoisaa, ei kynttilää suotta varmaan sytyttäisikään.
Tähän päätteeksi löytämäni sanonta:
On kaksi tapaa levittää valoa:
olemalla kynttilä tai peili, joka heijastaa sitä.
Edith Wharton
Ihanan tunnelmallisia kuvia ja löysin hahmon tummemmasta kuvasta. Ja noi kuvat tekstit sekä runo olivat ihania.
VastaaPoistaKiitos SatuMaria, harjoittelen mustavalkoisten kuvien kanssa - niissä on semmoinen oma tunnelmansa.
PoistaKauniin tunnelmallisia kuvia olet kuitenkin onnistunut ottamaan tuosta talviunisesta Köpiksestä:)
VastaaPoistaKiitos Yaelian, mukava ikuistaa kaupungin monet kasvot - uninen ja hiljainen talvella, ja elävä ja värikäs kesällä ;)
PoistaKauniita kuvia uneliaasta kaupungista. Asenteesi on hyvin positiivinen, jokaisessa säässä on oma viehätyksensä. Pystyisinpä olemaan peili.
VastaaPoistaHei Cheri, minulle sinä olet autuaan olon peili - kotoinen lämpö ja hyvä olo tarttuu riviesi välistä ja kuviesi välityksellä. Ja kotikissa Neron seikkailut tuovat aina hymyn huulille (paitsi silloin kun hän oli juoksumatkoilla!)
VastaaPoista