Psalmi 139

"Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut.

Missä olenkin, minne menenkin, sinä sen tiedät.

Jo kaukaa sinä näet aikeeni.

Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut,

perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni.

Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa,

jota sinä, Herra, et tuntisi.

Sinä suojaat minua edestä ja takaa,

sinä lasket kätesi minun päälleni.

Sinä tiedät kaiken.

Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä.

Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta,

minne voisin paeta sinun edestäsi?

Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä,

vaikke tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet.

Vaikka nousisin lentoon aamunruskon siivin

tai muuttaisin meren taa,

sielläkin sinä minua ohjaat,

talutat väkevällä kädelläsi.

Vaikka sanoisin:

"Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää pimeyden valon",

sinulle ei pineys ole pimeää,

vaan yö on sinulle kuin kirkas päivänpaiste,

pimeys kuin kirkas valo.

Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,

äitini kohdussa olet minut punonut.

Minä olen ihme, suuri ihme,

ja kiitän sinua siitä.

Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen.

Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,

muotoni kuin syvällä maan alla,

mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.

Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,

sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.

Ennen kuin olin elänyt päivääkään,

olivat kaikki päiväni jo luodut.

Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Junala,

luinka valtava onkaan niiden määrä!

Jos yritän niitä laskea,

niitä on enemmän kuin on hiekanjyviä.

Minä lopetan, mutta tiedän:

sinä olet kanssani.

Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni.

Koettele minua, katso ajatuksiini.

Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä,

ja ohjaa minut ikiaikojen tielle."

Psalmi 139:1-18,23-24.