Maanantai-illan harmonisia mietteitä on edentänyt leppoisa viikonloppu. Viikonloppuna ei ollut meillä kalenterissa muuta kuin poikien toivoma "Tin Tin" elokuvareissu ja sunnuntain iltapäiväkirkko.
Perjantain iltaruoan jälkeen alkoivat silmäni lumpsua, ja ajattelin ottaa vain pienet nokkaunet puoli kahdeksan aikaan illalla, mutta - heräsinkin vasta 09:30 lauantai-aamuna! Sama toistui lauantai-iltana, tosin heräsin jo puoli yhdeksän aikaan sunnuntaina. Uni maistui myös eilen illalla ajoissa, ja sain herätä jokseenkin virkeänä tänä aamuna.
Pohdiskelin tuossa syytä viikonlopun suuriin unenlahjoihini: Olikohan syynä parin illan myöhään valvominen, loppuviikosta alkanut kurkkukipu (joka onneksi nyt on hellittämässä), vaiko alitajuinen rentoutuminen "konttoriviikkoon", joka on ainoastaan osaston sisäinen työviikko: Ei ollenkaan testauksia, konsultointeja, keskusteluja tai kokouksia.
Lepään tässä hetkessä: Pojat pelaa korttipeliä rauhaisesti jutellen, villasukkien pehmoinen lämpö jaloissa, astianpesukoneen tasainen surina keittiössä, "Oi Herra luoksen jää nyt ilta on"-laulun seesteinen rauha, luottamus ja toivo ... tässä ja nyt.
Ehkä elämän onni koostuu juuri tästä meidän käsillä olevasta hetkestä. Ajoittain tulevan tai menneisyyden pohtiminen on tarkoituksenmukaista, mutta meidän ei tulisi antaa tulevan tai menneen kokonaan vallata tätä hetkeä - Jos odotan tulevan tuovan onnellisuutta, voin sulkea silmät tämän hetken ilonpilkahduksilta - tai jos murehdin tulevaa, voi olla että murehdin suotta, koska en tiedä aivan varmasti, mitä huominen tuo tullessaan.
Omin voimin on hankala irrottautua menneen murheista tai huomisen huolista - ajoittain ne voivat olla niin suuria, ettei ulospääsyä voi edes nähdä. Itse olen kokenut Jumalan avun, sekä kanssaihmisten tuen ja rohkaisun kantavan silloin, kun omat voimat ja neuvot ovat vähissä.
Näiden mietteiden kera, sekä levänneenä että sopivan raukeana, toivottelen rauhaisaa maananta-iltaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
On mukava kun kirjoitit kommentin / ajatuksen :-)