Mutakakku-kokeilu

Olen ystävältäni saanut herkullisen kuuloisen Dumle-mutakakun-ohjeen joulun alla, mutta koska en Dumleja tähän hätään löytänyt, googlasin aivan yksinkertaisen mutakakku-reseptin mtv.3:n nettisivuilta.

Ensimmäisen kokeilun kakusta tuli hurjan makea minun makuuni, mutta pojille se maistui: He söivät kakun alta aikayksikön ;) Leivoin kakun uudestaa muutaman päivän kuluttua, ja vähensin nyt sokerin määrää - ja tämä kakku maistui sekä minulle että pojille.

Mutakakku

100 gr voita / margariinia

200 gr tummaa suklaata

150 gr tomusokeria

2 tl vaniljasokeria

0,5 dl perunajauhoja

1. Sulata suklaa ja rasva vesihauteessa.
2. Erota valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin.
3. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi omassa kulhossaan.
4. Vatkaa keltuaiset, tomusokeri ja vaniljasokeri vaahdoksi toisessa kulhossa.
5. Lisää sulanut ja hieman jäähtynyt suklaa-rasvaseos keltuaisvaahtoon, lisää myös perunajauhot, varovaisesti sekoittaen.
6. Nostele valkuaisvaahot taikinaan sekoittaen hissukseen ja varoen.
7. Kaada taikina vuokaan.
8. Paista noin 20. min. 180 asteessa. Taikinan tulee olla hieman samettisen tahmea ja kosteanoloinen keskeltä.
9. Tarjoile hieman jäähtyneenä esim. vaniljajäätelön kera.

... Kakku on helppotekoinen, rapea päältä ja pehmeän suussasulava sisältä!

Jospas minä koiran saisin ...

Aina keväisin tuntuu iskevän hurjan kova koirakuume! Tuntuu että kadut vilisevät ihmisiä jotka kävelyttävät karvatassuja, lehdet sekä mainokset ovat täynnä kuvia nelijalkaisista ystävistämme - yllä oleva kuva koristaa kirjaston kotisivuja ;) Katsoimme Beethoven-elokuvan toissa viikolla - se on hermaisen huvittava koiraperhe-filmi, joka muistuttaa myös siitä suuresta vastuusta, joka seuraa karvaturkillisen perheenjäsenen myötä.

Nykyisessä asunnossamme ei ole lupaa pitää lemmikkejä - jotta unelmointi jatkuu ... kultaisestanoutajasta,  spanielista, pumpulikoirasta, labradorista ... ;-)

Pyjamapäivistä

Muutama pyjamapäivä kuuluu jokaiseen lomaan. Pyjamapäivänä kalenteri on tyhjää täynnä, ja puhelin äänetön- asennossa. Minun pyjamapäiväni alkaa sillä symbolisella eleellä, että otan rannekellon pois kädestä - aika saa vain olla ja kulkea taikka jäädä paikalleen.

Pojat ja mies nukkuvat pitkään - minä herään usein tavalliseen aikaan, nautien hiljaisesta keittiöstä ... pakkasesta otettu sämpylä lämpenee uunissa rapeapintaiseksi, sen päälle juusto ja mustaherukkahilloa (maassa maan tavalla - tanskalainen juusto-hillo-yhdistelmä on tullut mieleiseksi vuosien varrella). Toisen kahvikupposen kera on hyvä kääriytyä shaaliin sohvalle - ja lueskella.

Usein iltapäivällä pelaamme yhdessä jotain lautapeliä, korttia taikka katsomme jonkun filmin - jos joku on päivänokosilla, siirtyy yhteishetki illansuuhuun ...

Muistojen kammarista ponkaisee lapsuudenlomista vastaavia kokemuksia, etenkin joulujen ja pääsiäisten aikaan, päiviä, jolloin olimme kotosalla, lukien, pelaten, kuka mitäkin puuhaten.

Nykyinen arkemme ei ole sen kummemmin stressaavaa - syömme iltaruoan yhdessä, parina iltana on harrastuksia, joiden lisäksi pojat aika ajoittain käyvät iltapäiväklubissa koulun jälkeen ... Arki-iltoina ei ole suurempia sosiaalisia tapahtumia (ne olemme rajoittaneet lasten synnyttyä) - joskus alakerran naapuri piipahtaa luonamme, mutta sitä ei lasketa vierailuksi ;-).

Ehkä pyjamapäivän tarpeen ja sen arvostamisen voisi ymmärtää oman tilan, levon ja perheyhteisön alleviivauksena - sekä konkreettisesti että symbolisesti. Kodin ja perheen (taikka ystävä-yhteisön) merkitys arjen keskellä ei ole ehkä aina hyvin tietoinen - se voi näkyä hymynä huulilla, ostoskassien painavuudesta huolimatta, kun lähestyy kotikorttelia - taikka olkapäiden automaattisesti rentoutuessa ja laskeutuessa, kun avaa kotioven - taikka huolestumisesta, jos puhelin soi kesken aamupäivää ja kodin tai rakkaiden numero on kännykän näytössä...

"Pehmeästi kuin
tikan koputus haapaan
kuului koputus
sydämeni ovelta.
Sinäkö siellä olit?"

-Risto Rasa-

Yhteisö koostuu yksilöistä - sekä oma että toisten hyvinvointi on tärkeää. Âitinä tiedän että lasten ja perheen tarpeet priorisoidaan usein ykkössijalle - samalla aikaa on hyvä muistaa, että jotta voimme itsestämme antaa, on myös meidän latauduttava. Muistetaan pitää huolta itsestämme - sekä pyjamapäivinä että myös arjen keskellä:

"Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun."

- Eeva Kilpi-

Ekstempore elokuviin

Olen liittynyt kahden työkaverin kanssa elokuvakerhoon, jonka kautta voimme katsoa 10 tiettyä filmiä puoleen hintaan viime syksyn ja tämän kevään aikana. Olemme katsoneet yhdessä elokuvat Piiat (The Help, Niceville), J.G. Edgar sekä Dirch.

Elokuva "Undskyld jeg forstyrrer" (Anteeksi että häiritsen) on yksi elokuvakerhon filmeistä, ja sitä näytettiin viimeistä kertaan eilen, Kl. 10 aamupäivällä! Pirautin ystävälleni, jolla on myös lomaa, ja hän lähti mielelläni kanssani elokuviin.

Pieni pakkassää tuntuikin aika purevalta, koska tuuli oli ajoittain kova. Keskustan järvetkin olivat jäässä!

Elokuvateatteri sijaitsee aivan keskustassa, raatihuoneentorin takana. Kuva on otettu H.C. Andersenen Boulevardilta: Raatihuoneentori näkyy vasemmalla, ja uusi peilirakennus oikealla, jonka takana juuri näkyy Tivolin torni.

Oli nautinto istahtaa elokuvanteatterin kivaan kahvilaan, joka oli melkein aivan tyhjä näin aamupäivällä.

 

Saavuimme hyvissä ajoin, nauttien kahvilan rauhallisesta ja mukavan "antikkisesta" ilmapiiristä teekupposten äärellä.

Undskyld jeg forstyrrer-filmiä mainostettiin traagisena rakkauskomediana. Elokuvan päähenkilö Helena on nuori aikuinen, joka yrittää saada selville, kuka hänen isänsä on. Helena asuu yksin äitinsä kanssa. Helenan isähahmon etsiminen johdattaa hänet pieneen teatteriyhteisöön, jonka jäsenet kamppailevat kukin omien henkilökohtaisen tragedioiden kanssa. Helena yrittää etsiä hyväksyntää ja omaa paikkaa, sekä itsenäistyä, ja siten joutuu hyväksikäytetyksin eri tavoin.

Elokuva on täynnä tragediaa, mustaa huumoria että ironiaa, sekä hyväksymisen että rakkauden etsimistä ja kaipuuta. Elokuva paljastaa väläyksiä  menneisyyden ja nykyisyyden tapahtumista eri henkilöiden näkokulmista, mutta ei kerro varsinaisia faktoja, jättäen tilaa katsojan omille johtopäätöksille. Täten filmi jättää ratkaisut katsojalle - viimeinen kohtaus sisältää toivoa päähenkilön itsenäistymiselle, sekä että hän voisi kokea olevansa hyväksytty ja rakastettu. 

Pääroolin näyttelijä Sara Hjort oli hyvin uskottava ja aito nuorena tyttönä. Elokuvan alku- ja loppumusiikki oli oikein hyvä (Cours Lapin: Mes larmes secrétes). Odotin erilaista ja kevyempää elokuvaa - kokemus oli melko raskas ja sosiaalirealistinen, mutta myös ajatuksiaherättävä.

Ystävänpäivä-hymy

Nalle Puh sanoi:"Ystävyys on sitä, kun laittaa silmänsä kiinni ja ajattelee ystävää, niin poskilihakset alkavat vetäytyä korvia kohti ja kaikki rypyt siliävät!"

Ystävänpäiväterveisin

Nina

Retki Louisianaan

Kävimme tänään Humblebekissä Louisianan taidemuseossa. Kiinalainen taiteilija Ai Weiwei on Art Review-aikakausilehden mukaan eräs maailman vaikutusvaltaisimmista nykytaiteilijoista. Hänen vaikutusvaltansa perustuu hänen teosten sekä lausuntojen vaikutukseen - Ai Weiwein katsotaan välittäneen keskeisiä teemoja, kuten sananvapaus, taloudellinen valta, nationalismi, internet ja yksilön oikeudet, kansainvälisiin poliittisiin keskusteluihin.

Ai Weiwein kolme keskeistä tilateosta oli näytteillä:

"Fountain of Light"- teois on huomiota herättävä, seitsemän metriä korkea kristallinen torni, joka on näytteillä Louisianan veistospuistossa.Teos viittaa Venäjän arkkitehdin Vladimir Tatlinin (1885-1953) keskeneräiseen torniin, jota rakennettiin Venäjän sisällissodan aikana (1919). Hämärässä teos olisi vielä näyttävämpi, koska kristallit ovat valaistu, joten teos loistaa pimeässä.

"Puut" on näyttävä tilateos, joka koostuu neljästä puusta, jotka Weiwei on koonnut kiinalaisista rungoista ja oksista. Puuryhmän ajatuksena on välittää kasvua ja elämän metafora. Puiden joukossa on posliinista tehdyt sinvalkoiset "kalliot". Weiwei käyttää töissään kiinalaisia materiaaleita sekä perinteistä kiinalaista tekniikkaa.

"Ikuisesti"-teos koostuu 42:sta polkypyörästä, jotka on pinottu lieriömäiseksi torniksi. Polkupyörä on ollut vuosikymmenien ajan suosittu kulkuväline Kiinassa. Teoksen pyöristä on poistettu joko ohjaustako taikka polkimet, joten veistoksen polupyörät ovat tavallaan vangittu "ikuisuuden sykliin".

 

Sveitsiläisen Alberto Giocomettin suuret patsaat ovat osa pysyvää näyttelyä. Näiden patsaiden karuus ja yksinkertaisuus koskettaa minua jollain tapaa syvästi - ne pysäyttävät kohdalleen kerta toisensa jälkeen.



Veistospuisto päättyy meren rantaan - jäätikkö ulottui jo aika kauas. Taustalla häämöttää Ven-saari.

Weiwein lisäksi kiersimme saksalaisen valokuvaajan Andreas Gurskyn suuret ja näyttävät teokset, sekä Elsworth Kellyn piirustukset ja akvarellit. Lopuksi nautimme pikkupurtavaa kahvilassa, sulatellen kaikkea nähtyä ja koettua, pohdiskellen, mitä taide on - ja mikä on taidetta - sekä vakavasti että myös hassutellen, herisevän huumorin kera. Oikein mukava retkipäivä ;-) 

Pakkanen kiristyy

"Siperian kylmyys" on saapunut lumineen tännekin - suuri osa Itä-Eurooppaa on lumen peitossa, ja pakkanen sen kuin kiristyy. Yön aikana oli satanyt 10-13 cm lunta, ja kaikki autot olivat suunnilleen samannäköisiä - nappasin kuvan autojen lumipeitteistä kun iltapäivällä tähystelin meidän autoa.  

Pääsimme hyvin uimahalliin, tiet olivat aurattu, ja ihmiset ajelivat hissukseen ja varovasti. Lisää lunta on luvattu huomiseksi, sen jälkeen on jälleen poutaa ja lauhempaa säätä tiedossa. Ohessa uutisten sääkuvia eri puolelta Tanskaa.


Kodittomia paleltaa - varsinkin ulkomaalaisia, joilla ei ole henkilöllisyystunnusta Tanskassa. He eivät pääse kaupungin kodittomien lämpötupiin yöksi. Vapaaehtoisvoimin on muutama viikko sitten perustettu Kristuskirkkoon Pohjois-Kööpenhaminaan yöpymismahdollisuus kodittomille ulkomaalaisille, jossa he saavat yöpyä (kl. 21 - 08). Lämpimän juotavan lisäksi he saavat aamupalan sekä lämpimiä vaatteita. Vapaaehtoiset vuorottain yöpyvät Kristuskirkossa, projekti on ekumeeninen eli eri kirkkojen yhteistyöllä pyörivä (meidänkin seurakunnasta on mukana :).

Myöhäisen illan mietteitä

Seesteisen päivän iltana olen mietiskellyt viime aikoina syventynyttä kaipuuta myös hieman teoreettisimpiin pohdiskeluihin. Työn puitteissa olen lukenut enemmän sovellettua ja käytännönläheistä kirjallisuutta; esim. varhaisen intervention metodeista eri konteksteissa, erilaisista oppimiseen liittyvistä haasteista (esim. auditiivisesta ja visuaalisesta muistista lukihäiriöissä), tukihenkilöiden ohjausta peilaus-menetelmien käytössä lapsen tunnetilojen kehitystä tukiessa, eri teoriasuuntasten perspektiivejä kehityspsykologisiin häiriöihin - esim. tarkkaavaisuushäiriöö mm. Olemme pohtineet keskeisiä teemoja työohjauksessa, joka on ollut hyvin antoisaa, ja tukenut samalla omia työprosesseja. Keskustelemamme teemat ovat keskeisiä nykyissä työkuvassa ja -tehtävissä, jotta siksi on tarkoituksenmukaista, että niitä työstetään.

Se, mitä hieman kaipaan, on enemmän "puhtaampi" teoreettinen pohdinta ja keskustelu - viittaan ehkä opiskeluajan keskusteluryhmiin, jossa paneuduimme alkuperäisteksteihin ja jossa keskustelu kulki enemmän metateoreettisella tasolla. Saimme hieman maistaa tämän tason pohdintaa keväällä päättyneessä kehitysprojektissa - siksi ehkä jäin kaipaaman lisää ...

Pidin kovasti fenomenologian tietoisuuden tasojen pohdiskelusta (Husserl, Merleau-Pontyn ja Heideggerin tekstien valossa) sekä eksistentialismin olemassaolon tarkastelusta ... siksi ajattelin pian saapuvan talviloman aikana suoda itselleni muutamia lukuhetkiä - varasinkin jo pari kirjaa, joita ystäväni minulle suositteli. Tämä ystäväni (opiskeluajoilta ) pitää syventävistä keskustelusta, ja hänen seurassaan usein aika rientää (ja useampi kannu teetä tyhjenee :) 

Olisi jossain vaiheessa mukava perustaa esim. pieni "keskusteluryhmä", joka kokoontuisi säännöllisin väliajoin, jokaiseen tapaamiseen olisimme lukeneet saman tekstin, ja joku pitäisi pienen alustuksen, jonka pohjalta voisimme sitten keskustella.

Tätä kirjoittaessa tunnen, että suomenkieli kangertaa tavallista enemmän - liekö syynä myöhäinen ajankohta vaiko että nuo "faglige begreber" / työaiheiset käsitteet taitaa istua aivoissa enemmän tanskan- ja englanninkielellä? Tulisikin ehkä lukea työaiheista kirjallisuutta suomenkielellä!

Kaikki aikanaan - asioilla on tapana järjestyä ... Kun lapset kerran lentävät pesästä niin aikaa jää vaikka keskusteluryhmään liittymiseen taikka semmoisen perustamiseen. Kun ajatuksia "tuulettaa", niin haaveet ja kaipaus saavat sanallisen muodon, ja siten niihin voi ottaa jollain tapaa kantaa - ja sen jälkeen on ne voi jättääkin helpommin "kellumaan".