Muutama pyjamapäivä kuuluu jokaiseen lomaan. Pyjamapäivänä kalenteri on tyhjää täynnä, ja puhelin äänetön- asennossa. Minun pyjamapäiväni alkaa sillä symbolisella eleellä, että otan rannekellon pois kädestä - aika saa vain olla ja kulkea taikka jäädä paikalleen.
Pojat ja mies nukkuvat pitkään - minä herään usein tavalliseen aikaan, nautien hiljaisesta keittiöstä ... pakkasesta otettu sämpylä lämpenee uunissa rapeapintaiseksi, sen päälle juusto ja mustaherukkahilloa (maassa maan tavalla - tanskalainen juusto-hillo-yhdistelmä on tullut mieleiseksi vuosien varrella). Toisen kahvikupposen kera on hyvä kääriytyä shaaliin sohvalle - ja lueskella.
Usein iltapäivällä pelaamme yhdessä jotain lautapeliä, korttia taikka katsomme jonkun filmin - jos joku on päivänokosilla, siirtyy yhteishetki illansuuhuun ...
Muistojen kammarista ponkaisee lapsuudenlomista vastaavia kokemuksia, etenkin joulujen ja pääsiäisten aikaan, päiviä, jolloin olimme kotosalla, lukien, pelaten, kuka mitäkin puuhaten.
Nykyinen arkemme ei ole sen kummemmin stressaavaa - syömme iltaruoan yhdessä, parina iltana on harrastuksia, joiden lisäksi pojat aika ajoittain käyvät iltapäiväklubissa koulun jälkeen ... Arki-iltoina ei ole suurempia sosiaalisia tapahtumia (ne olemme rajoittaneet lasten synnyttyä) - joskus alakerran naapuri piipahtaa luonamme, mutta sitä ei lasketa vierailuksi ;-).
Ehkä pyjamapäivän tarpeen ja sen arvostamisen voisi ymmärtää oman tilan, levon ja perheyhteisön alleviivauksena - sekä konkreettisesti että symbolisesti. Kodin ja perheen (taikka ystävä-yhteisön) merkitys arjen keskellä ei ole ehkä aina hyvin tietoinen - se voi näkyä hymynä huulilla, ostoskassien painavuudesta huolimatta, kun lähestyy kotikorttelia - taikka olkapäiden automaattisesti rentoutuessa ja laskeutuessa, kun avaa kotioven - taikka huolestumisesta, jos puhelin soi kesken aamupäivää ja kodin tai rakkaiden numero on kännykän näytössä...
"Pehmeästi kuin
tikan koputus haapaan
kuului koputus
sydämeni ovelta.
Sinäkö siellä olit?"
-Risto Rasa-
Yhteisö koostuu yksilöistä - sekä oma että toisten hyvinvointi on tärkeää. Âitinä tiedän että lasten ja perheen tarpeet priorisoidaan usein ykkössijalle - samalla aikaa on hyvä muistaa, että jotta voimme itsestämme antaa, on myös meidän latauduttava. Muistetaan pitää huolta itsestämme - sekä pyjamapäivinä että myös arjen keskellä:
"Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun."
- Eeva Kilpi-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
On mukava kun kirjoitit kommentin / ajatuksen :-)