Olen liittynyt kahden työkaverin kanssa elokuvakerhoon, jonka kautta voimme katsoa 10 tiettyä filmiä puoleen hintaan viime syksyn ja tämän kevään aikana. Olemme katsoneet yhdessä elokuvat Piiat (The Help, Niceville), J.G. Edgar sekä Dirch.
Elokuva "Undskyld jeg forstyrrer" (Anteeksi että häiritsen) on yksi elokuvakerhon filmeistä, ja sitä näytettiin viimeistä kertaan eilen, Kl. 10 aamupäivällä! Pirautin ystävälleni, jolla on myös lomaa, ja hän lähti mielelläni kanssani elokuviin.
Pieni pakkassää tuntuikin aika purevalta, koska tuuli oli ajoittain kova. Keskustan järvetkin olivat jäässä!
Elokuvateatteri sijaitsee aivan keskustassa, raatihuoneentorin takana. Kuva on otettu H.C. Andersenen Boulevardilta: Raatihuoneentori näkyy vasemmalla, ja uusi peilirakennus oikealla, jonka takana juuri näkyy Tivolin torni.
Oli nautinto istahtaa elokuvanteatterin kivaan kahvilaan, joka oli melkein aivan tyhjä näin aamupäivällä.
Saavuimme hyvissä ajoin, nauttien kahvilan rauhallisesta ja mukavan "antikkisesta" ilmapiiristä teekupposten äärellä.
Undskyld jeg forstyrrer-filmiä mainostettiin traagisena rakkauskomediana. Elokuvan päähenkilö Helena on nuori aikuinen, joka yrittää saada selville, kuka hänen isänsä on. Helena asuu yksin äitinsä kanssa. Helenan isähahmon etsiminen johdattaa hänet pieneen teatteriyhteisöön, jonka jäsenet kamppailevat kukin omien henkilökohtaisen tragedioiden kanssa. Helena yrittää etsiä hyväksyntää ja omaa paikkaa, sekä itsenäistyä, ja siten joutuu hyväksikäytetyksin eri tavoin.
Elokuva on täynnä tragediaa, mustaa huumoria että ironiaa, sekä hyväksymisen että rakkauden etsimistä ja kaipuuta. Elokuva paljastaa väläyksiä menneisyyden ja nykyisyyden tapahtumista eri henkilöiden näkokulmista, mutta ei kerro varsinaisia faktoja, jättäen tilaa katsojan omille johtopäätöksille. Täten filmi jättää ratkaisut katsojalle - viimeinen kohtaus sisältää toivoa päähenkilön itsenäistymiselle, sekä että hän voisi kokea olevansa hyväksytty ja rakastettu.
Pääroolin näyttelijä Sara Hjort oli hyvin uskottava ja aito nuorena tyttönä. Elokuvan alku- ja loppumusiikki oli oikein hyvä (Cours Lapin: Mes larmes secrétes). Odotin erilaista ja kevyempää elokuvaa - kokemus oli melko raskas ja sosiaalirealistinen, mutta myös ajatuksiaherättävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
On mukava kun kirjoitit kommentin / ajatuksen :-)