Lähdimme matkaan eilen.
Huomenna olemme perillä.
Tai jo illalla.
Tämä maisema on elettävä tänään.
-Maaria Leinonen-
Tänään iltapäivällä pääsen jälleen lepäämään tutun hierojan briksille - hän osaa käsitellä lihaksia ja kudoksia hellävaraisesti venytellen ja painellen. Oloni on jo sen verran parempi, että menen ensiviikolla töihin - tiistai ja keskiviikko töitä, sitten onkin kaksi pyhäpäivää. Jotta se on pehmeä alku.
Tahti on silti vielä hiljainen - kuminauhajumppa ja kävely riittää toistaiseksi hyvin - muutaman viikon päästä voi ajatella kuntosalin ryhmäjumppia (ilman painovastustuksia).
Kiitollisin mielin kirjoittelen - kiitollinen siitä, että vaikka nikamavammani on krooninen, voin sen kanssa elää ilman suuria rajoitteita - vaikka en voi juosta tai lenkkeillä, voin kävellä reippaita lenkkejä - vaikka en voi kaikkia ikkunoita kerralla pestä, puhdistuvat ne yksi kerrallaan - ym.
Kiitollinen myös siitä, että on parinkin vuoden tauko näiden pahempien kausien välillä, joissa hermo jää puristuksiin ... Toiveena vielä se, että osaisin kuunnella kehoa ja omia stressisignaaleja niin, että voisin ehkäistä kokonaan tuon hermopuristuksen ;-)
Kiitollinen myös siitä, että on parinkin vuoden tauko näiden pahempien kausien välillä, joissa hermo jää puristuksiin ... Toiveena vielä se, että osaisin kuunnella kehoa ja omia stressisignaaleja niin, että voisin ehkäistä kokonaan tuon hermopuristuksen ;-)
Ulkona pilkistää aurinko sateen jälkeen, vaaleanpunaiset kukat ikkunasta näkyvästä puusta ovat herkän kesäisiä -
Oikein hyvää viikonloppua toivotellen
Nina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
On mukava kun kirjoitit kommentin / ajatuksen :-)