Elämän ikkunat

Jos olisi takkatuli tai nuotio, niin olisipa rentouttavaa katsella liekkien ikuista leikkiä, kuunnella kipinöiden pauketta ja tuntea hehkuva lämpö ... ajatus voisi lentää tai pysähtyä. Nuotion puutteessa tyydyn seinällä raksuttavan kellon monotoniseen rauhoittavaan ääneen, nauttien hiljaisuudesta - maistellen hissukseen tätä hetkeä, jossa on hyvä olla.

Työn puitteissa on alkuviikko ollut täynnä tapaamisia ja kohtaamisia, joissa avautuu ikkuna ihmisten elämään, haasteisiin ja ihmissuhteisiin. Hätä lähimmäisen hyvinvoinnista, itävä toivo alkavasta muutoksesta, ilo tapahtuneesta kehityksestä ja uusista valmiuksista... elämän monipuolisuus, monimutkaisuus ja uudet polut jotka häämöttävät - jokaisella ikkunalla on oma ainutlaatuinen maisema.

Aale Tynnin ja Raili Malmbergin runot sisältää upeat katsaukset elämän ikkunoihin, pidemmittä puheitta:


Ylistyslaulu elämälle

Tänään,
kun auringon kuumat ja häikäilemättömät
hyväilyt jälleen kerran ovat herättäneet eloon
koko luomakunnan,
ja maailma räjähtänyt täyteen
luomisen riemua,
juuri tänään
tahtoisin laulaa ylistyslaulun
Sinulle, Elämä.

Tahtoisin laulaa
lasinkirkkaan laulun,
jonka sävel soisi kuulaana ja kauniina
niin kuin mustarastaan huilu
himmeässä kesäyössä.

Tahtoisin laulaa
yksinkertaisen laulun,
jonka jokainen sana olisi tosi ja aito,
niin kuin koivuntuoksu
ensimmäisen kevätsateen jälkeen.

Tahtoisin laulaa näin:
rakastan sinua, Elämä,
rakastan sinua silloin, kun sinä annat,
kun ruhtinaslahjojesi runsaus
ryöppyää ylitseni,
kun ilo, hellyys, ystävyys, ihmisen läheisyyden
lämpö
lankeavat osakseni,
ja sydämeni on kevyt ja onnellinen.

Mutta tahdon oppia rakastamaan sinua
silloinkin, kun sinä otat,
kun vaadit takaisin jonkun lahjoistasi,
kun kiellät jotain keskeistä,
jotain, jota ilman on autiota elää,
tai pakotat minut hyväksymään
kipeää tekevien jäähyväisten välttämättömyyden.

Sillä saaminen ja luopuminen,
tuleminen ja lähteminen,
alku ja loppu,
kaikki ne kuuluvat sinun kuvaasi, Elämä,
ja siksi tahdon tänään kiittää sinua kaikesta,
itkusta ja naurusta,
ilosta ja tuskasta,
rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta,
kukkimisesta ja kuihtumisen kivusta,

sillä katoamisen ja kuolemankin varjon alla
täyttää sydämeni kiitollisuus:
olen saanut olla ihminen.

Raili Malmberg


Kaarisilta

Ja Jumala sanoi: Toisille annan toiset askareet, vaan sinulta,
lapseni tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.

Minä sanoin: He tulevat raskain saappain, multa-anturoin -
miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?

Ja Jumala sanoin: Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan-
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat
he antavat kyllä anteeksi jos sillan rakennat.

Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden ylitse lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.

Aale Tynni