Tuhat Lahjaa

Olen viettänyt usean hetken - ja nauttinut monta kupillista teetä - Ann Voskampin kirjan, Tuhat Lahjaa, seurassa. Tiedäthän sen tunteen, kun tahdot pitkittää lukukokemustasi ... säästäen sivuja, jotta taipaleesi kirjan kanssa voisi vielä jatkua vielä hieman kauemman aikaa. Tuhat Lahjaa on kirja, joka vei minut mukanaan - ja jonka seuraan tulen palaamaan vielä useamman kerran.

Ann Voskamp kirjoittaa elämästään ja kokemuksistaan maatalonemäntänä, kuuden lapsen äitinä, ystävänä, naisena, mukaan lukien tärkeät lapsuus- ja nuoruusmuistonsa. Ann kuvaa proosallisesti sekä ilonhetket että syvälle viiltävät muistot, jotka eivät tahdo arpeutua. Ann peilaa omia haasteitaan menneisyyteensä sekä nykyhetkeensä - kirjan punaisena lankana on Ann'in kokemus ja kutsu löytää päivittäin kiitoksen aiheita. 

Ann kuvaa itsensä kristityksi, joka etsii elämäänsä mielekkyyttä, iloa ja merkitystä. Hän maalaa lukijalle autenttisen herkästi epäilyksen ja luottamuksen aallokon - suhteessa Jumalaan, armoon, arkipäivään sekä omaan itseensä.

Kiitollisuuspäiväkirjaa kirjoittaessaan Ann kokee sisäisen muutoksen, joka avaa syvemmän, Ann'in omien sanojen mukaan, tyhjemmän ja täydemmän elämän.

Elävästi kuvatut hetket ja tunnelma vangitsivat minut - pysähdyin usein lukiessani maistelemaan hänen lauseitaan, sulkien silmäni: Eteeni avautui Ann'in keittiöstä avautuva maisema, peltojen taakse laskeva aurinko ... korvissani kaikui Ann'in seinäkellon kajahdukset hänen hiljaisina yöntunteinaan. Ennen kaikkea, annoin kirjan herättämien ajatusten laskeutua hissukseen oman mieleni pohjalle. 

Luin Tammikuussa 2013 Ann Voskampin kirjan One Thousand Gifts Devotional, jonka myötä rohkaistuin huomioimaan pienet ihmeet arjen keskellä - ilonpisarat, jotka ovat tuoneet lämpöä sydänalaan sekä kiitollisuutta elämän ihmeeseen, Jumalan lahjoihin. 

Elämässäni, kuten kaikkien meidän elämässä, on monia haasteita: Karuja polkuja sekä ylä- ja alamäkiä. Koen että toivonliekki ja luottamus saavat ravintoa, kun silmäni harjoittuvat huomaamaan päivittäin asioita, jotka kajahtavat kiitollisuutta, armonmuruja, elämänvoimaa ja valonpilkahduksia. Tuhat Lahjaa rohkaisee ja haastaa herkästi ja aidosti askeltamaan kiitoksen viitoittamaa polkua.

Suosittelen sinulle lämpimästi Tuhat Lahjaa - kirjaa. Lahjoitin tänä jouluna tämän suomenkielisen kirjan muutamalle läheiselleni. Ann Voskamp kirjoitti Tuhat Lahjaa-kirjan englanninkielellä vuonna 2011, kirja on ollut 60 viikkoa New Your Times Bestseller listalla, ja se on hiljattain käännetty usealle kielelle. Ann on kotoisin Kanadasta, ja hän on opiskellut kasvatustieteitä ja psykologiaa Yorkin ja Waterloon yliopistoissa. Hän on kirjoittanut blogia A Holy Experience vuodesta 2004 saakka.

Löydät kirjan sekä Tuhat Lahjaa-kotisivulta että Tuhat Lahjaa-Facebook sivulta.

Lämmin kiitos Kustannus Oy Uusi Tielle kirjasta. Nautin kovasti saadessani lukea Ann Voskampin haastavan sekä herkästi kirjoitetun Tuhat Lahjaa-kirjan (käännös suomeksi: Susanna Hirvikorpi).

Nina

Rauhaisaa Joulua!

Pieni liekki tänään syttyy
talven synkkään pimeyteen.
Pieni liekki valon antaa,

toivon tuikkeen sydämeen.

Pieni liekki pimeydessä
nyt voi olla jokainen,
pieni liekki, joka kantaa
valon luokse kaikkien.

-Anna-Mari Kaskinen-

Creative variation of a Schlesien Christmas Song from 18th cen by Bente Bente Kiil Toftegaard from Nina Jensen on Vimeo.

Yllä Bende Kiil Toftegaardin luova sovellus "Maa on niin kaunis"-sävellyksestä.
 Sunnuntaina kaikui jouluset sävelet Brønshøj'n kirjossa, jossa ikuistin videolle yllä olevan musiikin.

Toivon sinulle rauhaisaa joulua,

Ilonpisaroita ja tunnelmallisia hetkiä,

Nina

Raikas talvisää ...

Ilmassa on aamutuimaan jo pakkasen kirpeys, raikas talvisää tuntuu nenässä ... Toissa iltana muutama lumihiutale leijaili maahan, jossa tosin sulivat jo saman tien.

Joulukuu tulla tupsahti, ja nyt adventtisunnuntaina vietimme luovan hetken kuusenoksien, saven, ja kynttilöiden parissa. Pojatkin olivat mukana - muistelimme millaisia kynttiläkoristuksia on tullut tehtyä vuosien varrella.

Viimeksi kirjoittelin tänne Matkanvarrelle lokakuussa - tässä pieni päivitys:

• Âiti tuli piipahtamaan luonamme syyslomalla! Oli todella mukava viettää aikaa yhdessä - suunnittelimme jo Suomeen tuloa, mutta pojan silmähermojen tulehdus kesti yli kuukauden, joten oli hienoa että äiti pääsi tänne tulemaan.

• Pojan silmät ovat onneksi paranemaan päin - ja hän on hyvin jaksanut lääkitä silmiään (kuukauden verran oli 3 erilaista silmätippaa- yhdet laitettava kerran tunnissa, toiset joka 2. tunti ja kolmannet yötä vasten), nyt on vahvempi tablettilääkitys vielä kuukauden verran. Enää ei tarvitse käydä tutkimuksissa joka viikko, seuraava tarkastus on 3. viikon kuluttua.

• Minulla kilpirauhasarvojen epävakaisuus on aiheuttanut väsymystä - ravintoterapeutin neuvosta olen ollut gluteenittomalla ruokavaliolla kuukauden päivät, ja nyt jätän maitotuotteet pois myös. Energiataso on nousemassa, joka kannustaa ruokavalion ylläpitoon.

• Marraskuu on ollut lämmin - vain muutamana päivän on satanut töihin pyöräillessä. Lämmin syksy on pidentänyt aikaa jolloin lehtien väriloistoa on saanut ihailla ... On hienoa että vuodenajat vaihtuvat, jokaisessa on oma charmikkuutensa.

• Aamut, jolloin aurinko on valaissut taivaan vaaleanpunaiseksi, ovat kruunanneet marraskuun työmatkat - kaikenkaikkiaan aurinko on paistanut vain 29 tuntia koko marraskuussa ... Olen onnekas, sillä muutaman auringonlaskun olen onnistunut kameralle ikuistamaan päivittäisiä valokuvia ottaessa.

• Omat synttärit ja nuoremman pojan luokan naamiaiset juhlistivat marraskuun puoliväliä. Pukeuduimme kaikki naamiaisiin - mies aivan innostui, ja laittoi pitkätukkaisen peruukin päähän! Mukavaa oli että 17 oppilasta ja 11 vanhempaa osallistuivat nyyttäri-naamias-kekkereihin (postauksen lopussa olevassa valokuva-videossa on pari naamiaiskuvaa :)

Sukeltaminen gluteenittomaan ruokavalioon on ollut kokemus sinänsä - ravintoterapeutin kivojen ohjeiden, ruokablogien ja luovien keittokirjojen avulla tämä seikkailu on mennyt aika kivasti. Olen löytänyt hyvänmakuisen quinoa-manteli-leivän ohjeen, sekä reseptin suussasulaviin pikkuleipiin (yläkuva). 

Työpaikalla koulun keittiömestari leipoo paleo-leipää ja pasta-päivinä valmistaa raastettua kukkakaali-pöherrystä, joka maistuu hyvin pastakastikkeen kera. Toisaalta en ole ollut vierailuilla, joissa olisi ollut hankalaa kieltäytyä tarjoiluista - ja usein kokouksissa tm. on mahdollista ottaa hedelmä kakun sijaan.

Alhainen energiataso on laittanut minut asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen - töiden jälkeen päiväunet, ja sitten pari tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa. Koko poppoo on terästäytynyt keittiöhommiin, isäntä on huolehtinyt pyykeistä, ja kaikki tärkeä on tullut hoidettua ajallaan. Nuorimmaisen pojan ranskan sanojen treenaaminen on ollut mukavata (tekee aivan mieli itse joskus opiskella sitä kaunista kieltä enemmänkin!) 
Valokuvaaminen (isolla kameralla), käsityöt ja lukeminen ovat jääneet paitsioon, samoin tv - mutta kaikella on aikansa... Jospa se luovuus vaikka sitten oikein kuplisi nyt tulevalla joululomalla, taukojen sanotaan tekevän hyvää.

Kynttilät tuovat valoa, lämpöä ja tunnelmaa - on mukava aloittaa ja lopettaa päivä kynttilän valossa.

Leppoista joulukuuta toivotellen,

Nina

P.S. Tässä katsaus päivittäisiin valokuviin loka- ja marraskuulta:

Photo A Day - October 2014 from Nina Jensen on Vimeo.


November 2014 - Photo a Day from Nina Jensen on Vimeo.

Runoja syksystä & lokakuinen valokuvakortti

Syksyn tuuli

Kun tuuli puhaltaa,

se lehdet puista

irrottaa saa.

-Lauri-

Syysruno

Mittari näyttää nolla astetta,

lehdillä näkyy jäistä kastetta.

Metsässä kypsyy iso tatti,

koppaansa nakkaa sen Matti.

Loskaan nurmi hukkuu,

talviuneen karhut nukkuu.

Äiti ulkona haravoi,

sen jälkeen maistuu leivän päällä voi.

-Tuure-

Syksy

Pihalla on siili.

Kolossa on hiiri.

Pihalla kasvaa sieni.

Sisällä on tyttö pieni.

Ulkona sataa.

Tuuli tuulee täyttä rataa.

-Ringa-

Syysruno

Metsässä poika kerää sieniä.

Kotiin hän rientää pienimään sieniä pieniä.

Tatti ei halua suuhun Matin,

vaan tatti haluaa suuhun katin.

Metsässä kovaa sataa,

mutta maapallo kiertää kovaa rataa.

Taivaalla loistaa kuu ja alhaalla on puu.

-Miina-

Linkki valokuvakorttiin

Syksy

Pihalla puhaltaa tuuli ja

naisella on huuli.

Mittari näyttää kolmea astetta,

pihalla on yökastetta.

Pojalla on paksu lakki ja

yllään talvitakki.

Pihalla on siili ja

jääkapissa on viili.

Äiti haravoi ja

laulu soi.

Ulkona sataa ja

hevoset kiertää rataa.

Ulkona on puu ja

minulla on suu.

-Jonna-

Syyskuun runo

Ulkona vaihtaa väriään puu,

kun illalla ulkona paistaa kuu.

Puusta putoaa maahan lehti,

kun pieni poika sinne ehti.

Ulkona on pakkasta yksi aste,

kun ulkona on vielä yökaste.

Ulkona seisoo pihassa talo,

kun ikkunasta pihalle loistaa valo.

-Heli-

Syysruno

Metsässä teetä juo sieni.

Kysyy siili pieni:

-Mitä sä teet?

-Juon teetä tietty pietty.

-Henni-

Syksy

On märät sukat,

muttei kuki kukat.

Kuuluu sateen ropina ja

kumppareiden kopina.

Linnut muuttaa pois,

kuka talven tois?

-Joni-

Kiitos Heinäveden Kirkonkylä koulun oppilaille 

syksyntunnelmaisista runoista!

... Nautitaan tästä värikkäästä, sateisesta vuodenajasta,

muistetaan laittaa villasukat kumppareihin,

ja pidetään huolta toisistamme, 

Nina

Kori täynnä punaista ja ruskeaa

Valokuvakortti

Kävelin eilen korin kanssa lenkin, keräten kaikkea kaunista lenkkipolun varrelta. Kotiin tullessa asettelin oksia pöydälle, kuvaten syksyisiä sävyjä. Nuo kauniit kiemuraiset lehdet ja punaiset sävyt minua viehättävät eniten. 

Tänään iltapäivällä teen näistä lehdistä ja marjoista syksyisen koristeen semmoiseen tinavatiin, johon laitan kaksi valkoista kynttilää - niiden valo tuo tunnelmaa pimeisiin iltoihin.

Meillä on tämä viikko syyslomaa - koko porukalla! Suunnitteilla oli piipahdus Suomeen, mutta esikoisen yli viikon jatkuneen ärhäkän silmätulehduksen vuoksi olemme kotona. Kahta erilaista lääkettä lääkäri määrännyt, mutte ei meinaa tehota millään ... valoarkuuden ja silmän vuotamisen lisäksi on suurin haitta se kipu. Tänään on aika silmälääkärin luokse, jospa nyt löytyisi apu, jotta poika pääsisi parantumaan.

Suunnitelmien muuttuessa olen sitten varannut aikaa sekä hammaslääkäriin että kampaajalle, sekä myös ravitsemusterapeutin luo. Pitkään jatkunut väsymys ja paleltaminen verikokeiden mukaan alhaisesta aineenvaihdunnasta. Varasin ravintoterapeutille ajan, jos jollain tapaa itse voisin vaikuttaa, vaikka ruokavalion avulla, saaden hieman enemmän energiaa.

Toisaalta tämä väsymys on myös laittanut miettimään, mikä on tärkeää - jos on vaikka "500 gr" energiaa tähteellä, kuinka aion sen käyttää - olen kiitollinen että näinkin voi havahtua ihan käytännössä priorisoimaan mihin ajan ja voimat käyttää. 

Nyt iltojen pimetessä olen alkanut hieman neuloa silloin tällöin, semmoinen putkihuivi on tekeillä. Pyöröpuikoilla se tulee aivain kuin itsekseen neulottua.
Keittiön puolella kokeilen edelleenkin japanilaisia keittoja - hyvä Miso-keiton ohje on löytynyt, joka onnistuu aina ja joka on poikien lemppari ... Ensi kertaa kirjastossa käydessä katselen josko löytyisi muitakin aasialaisia reseptejä.

Mukavia lokakuunpäiviä toivotellen,

Nina

Vihreiden puiden varjossa

Istu kanssani näiden vihreiden puiden varjoon, 

 joiden ajatuksia ei paina mikään muu kuin lehtien kuihtuminen syksyn saapuessa, 

taikka jäykkien sormien venyttely kohti lähestyvän talven kylmää taivasta. 

Frenando Passoa

Eilen töistä kotiin pyöräillessä nautin auringonsäteiden lämmöstä kasvoillani,

pehmeän syysilman tuoksusta sekä alkavasta viikonlopusta.
Istahdin hetkeksi puiden varjossa olevalle puiselle penkille.

Siinä oli hyvä levähtää ja olla vaan hetken verran ...

sulkea mielessäsi rusettisolmukkeet kuluneen työviikon asioille.

Ja olla ulkosalla, hengittää syvään vielä lämpöistä ilmaa,

ja imeä kirkkaasta auringosta valoa, iloa, eloa ...

katsellen pikkulintujen touhuja pensasaidassa.

Pieni hyvänolon hetki arjen keskellä...

Leppoisaa viikonloppua toivottaen

Nina

Syyskesää

Tässä linkki VALOKUVAKORTTIIN

Tänä viikonloppuna ovat puhaltaneet jo syksyiset tuulenpuuskat. Lämmin sää on jatkunut aivan syyskuun puoleenväliin saakka. On ollut mukava pyöräillä töihin poutasäällä - täällä ollut vain muutamia kuurosateita nyt elo-syyskuussa (suuremmat kaatosateet ovat sattuneet viikonlopuiksi :) .

Olimme nuorimmaisen luokan kanssa perinteisellä viikonloppuretkellä pari viikkoa sitten. Mukana oli 10 vanhempaa ja 17 luokan 22 oppilaasta - yövyimme partiomajalla metsässä, juuri samalla leiripaikalla kuin viisi vuotta sitten, ensimmäisellä viikonloppuretkellä.

Mikä hieman "tahtia hidastaa", on hieman alhainen energiatasoni...  liekö tämä syksyn alku, kaikki se uusi työn puolesta, ja vielä pyöräilyt siihen päälle - vienyt olon hieman veltoksi, kun tulee nukuttua päiväunet töiden jälkeen sekä myös viikonloppuisin. Ihan varmuuden vuoksi tarkistetaan verenarvot ja vitamiinit - kesällä käytin 50+ aurinkosuojaa, olisiko sen vuoksi jäänyt se auringon D-vitamiini saamatta?

Olen nautiskellut iltaisista kävelylenkeistä. Pojat pelaavat koripalloa koulun kentällä, isäntä juoksee, ja minulla on tämä kävely. Hieman kaipaan ystävääni, joka usein lähti mukaan lenkille - hän on nyt muuttanut hieman kauemmaksi.

Kävelyn lisäksi on myös zumba. Tykkään musiikin tahdissa liikkumisesta, ja nyt syksyllä alkoi uusi Zumba-Step läheisessä kuntokeskuksessa. Viime torstain zumba-stepin jälkeen ohjaaja arpoi kivan kunto-topin osallistujien kesken ... ja ... 

... Arvasit oikein - minä olin se onnekas voittaja! Se oli aikamoinen yllätys! Kivaa toppia tuleekin pitää zumba-tunneilla (hieman väriä muuten tummiin treenivaatteisiin).

Ystäväperhe muutti hieman kauemmaksi, ja heille tupaan tuliaisiksi löysin kivoja pyyheliinoja keittiöön ruotsalaisen Gudrun Sjödenin putiikista. Ystäväni perheen juuret ovat Ruotsissa, joten hän tykkää kovasti Sjödenin iloisista kuoseista. 
Putiikki-assistentti pakkasi lahjanherttaiseen puuvillaiseen kanakuvioiseen kantokassiin - kyllä ystäväni ilahtui sen avatessaan!

Siellä Sjödalin liikkeessä oli myös alennuksessa verhoja ( - 70 %), ja silmiini sattui keittiöön kivat valoverhot, joiden kukkaprinttiin ihastuin aivan kerrassaan. Hieman tarvitsi vain lyhentää, ja sitten verhot passasikin keittiöön oikein hyvin - pientä piristystä tuoden ... aurinko aamuisin kirkkaasti paistaa, nyt tuo verho laskee valon sisälle, mutta suojaa silmiä samalla ettei aivan sokaistu.

Kaikenlaisia kivoja pataruokia olen kokkaillut - jospa tässä nyt pian tulisi topakoitua, jotta saisi tännekin muutaman ohjeen laitettua. No, hiljaa hyvää tulee ... Iltojen lyhentyessä ei niin paljon tule oltua ulkona, jotta passaakin sitten kirjoitella enemmän.

Tässä katsaus elokuisiin maisemiin:

August 2014 - Photo a Day from Nina Jensen on Vimeo.

Nautitaan syksyn saapuvasta väriloistosta ...

punaiset pihlajanmarjat jo tuovat väriä puihin!

Nina

Tervetuloa elokuu

Se tulee hiljaa, niin kuin varkain, nostaa öisin usvan päälle peltosarkain.

Nuokkuu vielä tähkät ohrapellon, vaimeana jostain, kuuluu ääni kirkonkellon.

Yön usvaan peittyy ruohikkoinen ranta, kosteana jalkaan tarttuu, pihapolun santa.

Ikkunasta sisään katsoo, kiertolainen kuu, kysyvänä katsoo, "Tiedätkö,nyt on elokuu."

 Arvi Nykänen

Porkkana-spelttisämpylät ovat maistuneet kotiväelle. Olen sekoittanut taikinan illalla, pudottaen hiivan määrän 10 grammaan - ja taikina on ollut valmista aamulla. 

Lomalaiset matkustivat Sulo-Suomeen maanantaina ... Pojat laskivat päiviä ja vihdoin koitti se reissupäivä! Vilkutin miesväelle lentokentällä ... Kotiin palatessa  hiljaisuus melusi niin etten oikein mitään osannut tehdä aluksi. Kuullessani että matkan oli mennyt hyvin, ja että yatzy-pelit oli jo käynnissä, valtasi lämmin ja hyvä olo sydänalan ... Kaikki rakkaat siellä yhdessä ja hyvinvoivina! 

Sitten oli helpompaa laskeutua tähän yltiömäiseen yksinäisyyteen ... Olen lueskellut, ollut luonnossa ja tavannut sekä ystäviä että miehen siskoja (eli miniöitä?), sekä maistanut aivan upeaa avokado-kylmäkeittoa! 

Muutama kyynel tipahti lopettaessani Lina Olssonin kirjan - surumielisen kaihoisa mutta myös onnentäytteinen päätös ... Jahka tässä on kulunut jokin aika, luen kirjaan uudelleen.

Semmoisia tännepäin ... Maanantaina alkaa se uusi työ - mukavalla tavalla kutkuttaa vatsanpohjassa :)

Seesteistä elokuuta toivotellen,

Nina

PS. Tässäpä katsaus heinäkuisiin maisemiin:

Hyvän olon hetki ja kirja-suositus

"Aamuhetki kullan kallis"

Kuuntelen klassista musiikkia, Mozartin Andante for Flute in C Minor ... kuppi teetä höyryää vieressä. Hartiat ovat rennot ja vielä pehmoiset aamuisen hieronnan jälkeen - yritän muistaa käydä muutaman viikon välein "olokorjaamossa", jotta säilyisivät vetreänä. 

Työn alla on valokuvaus-artikkeli siinä luovan tiimin puitteissa - tällä kertaa vastaan kysymyksiin kuinka valokuvaharrastukseni alkoi, mikä inspiroi mm. Olen valitsemassa valokuvia, ja ajattelin tässä samalla kirjoitella tänne kuulumisia.

Ensimmäisen lomaviikon jälkeen on nyt "laskeutunut" tempo leppoisaksi ja rennoksi. Aurinkoinen ilma jatkuu vielä tämän viikon - Sen suurempia suunnitelmiä ei ole - ystäväperhettä tavataan huomenissa, ja retki meren rannalle jossain vaiheessa. Miesväki suuntaa Sulo-Suomeen, mutta minun uusi työni alkaa jotta tänä kesänä en pääse mukaan... Mutta miesväki saa kameran mukaan, jotta tuovat mukanaan roppakaupalla tunnelmakuvia :)

Sain työtoverilta lähtiäislahjaksi aivan ihastuttavan kirjan: Linda Olssonin Astrid & Veronika (nimi suomennettuna "Laulaisin sinulle lempeitä lauluja"), jonka lukemisen aloitin eilen. 

Kuvaukset Ruotsalaisesta kylämaisemasta, tunnelmista ja henkilöhahmoista on nautinnollista luettavaa. Nyt jo säästellen hidastelen lukemista, jotta lukukokemus kestäisi mahdollisimman pitkään. 

Löysin juuri suomenkielisen kirja-arvostelun, jossa on tarkempi kuvaus - suosittelen lämpimästi jo alkusivujen perusteella. Aion myös tutkia Linda Olssonin aiempia kirjoja - pidän kovasti hänen tyylistään kuvata tunnelmia ja ajatuksia.

Viimeksi luin romaanin pääsiäislomalla - Sidsel Jo-Gazanin Svalens Graf. Henkilökuvaukset ja hiljaisesti avautuva perhehistoriikki on yllätyksellinen ja rikas. Työnpuolesta on paljon luettevaa arkena, jotta kaunokirjallisuus on jäänyt lomalukemiseksi ... Nautinkin nyt kovasti hetkistä romskun parissa!

Ruiskukat kukkivat kesäkuussa ... Pysähdyin pellon varrelle kotimatkalla niitä ihastelemaan.

Nyt palailen takaisin valokuviin ja artikkeliin ... 

Sinulle lämpöisiä kesäpäiviä toivotellen,

Nina

Kesäretki Sejerø-saarelle

Teimme pienen kesäretken ystäväperheen kanssa Sejerø-saarelle, joka sijaitsee Sjellannin-saaresta hieman länteen päin, Kattegatissa. Havnsø-kylästä lähtee lautta Sejerø'lle, matka taittuu noin 40 minuutissa. 

Lautan lähtiessä merelle päin rentoutuu mieli hyvin konkreettisesti - arjesta irrottautuu aivan eri tavalla kun maisemat vaihtuvat. Ystäväperheen kesämökillä on monet kerrat vietetty aikaa yhdessä - nyt muistelimme kommelluksia ja muita mukavia, tuttuja paikkoa katsellessa.

Saari on hyvin pieni, pitkä ja kapea, pinta-ala vain 12,4 km2. Mökki on saaren itäisessä päässä - me teimme myös retken aivan saaren läntiseen niemenkärkeen. Saarella on n. 400 asukasta, mutta kesäisin määrä helposti tuplautuu, kun mökkiläiset, purjehtivat ja muut lomalaiset saapuvat. 

Löysimme kivannäkoisiä kiviä, vedessä uivia meduusoja ja pikkurapuja. Meinasin astua matalikossa olevan kampelan päälle - en edes sitä huomannut - kun se yht'äkkiä lähti uimaan jalkojen välistä!

Rannalla oli myös pieni luuranko - arvelmme sen olevan joko kala, jänis taikka lintu. Pääskysten pesät olivat korkeiden kumpujen seinillä, sinne olivat tehneet pieniä koloja. Pieni metsäkauris myös loikki tien yli.

Mitäpä tämä kivi tuo mieleesi?

Aurinko laski pellon taakse, katselimme sen kajastusta meren rannalla ... Oli mukava grillata ulkona, ja nauttia lintujen konsertista hämärän saapuessa.

Lapsuuden kesämuistot vesillä tuli elävästi mieleen ... Kaunis luonto, vesi ja aurinko! Kirjoitimme sekä purjehdusreissuilla että mökillä päiväkirjaa - missä purjehdimme ja yövyimme / mitä olimme tehneet loman aikana ... Niitä kirjoja olisi mukava lueskella ja muistella yhdessä lapsuuden lomia!

Leppoisaa heinäkuuta toivotellen,

Nina

Aurinkoa ja Afrikkalaisia rytmejä

Lämpöaalto on hellinyt meitä viikon verran. Torstaina mitattiin kesän lämpöennätys, + 30 astetta. Iltaisin on ollut ihanaa kävellä ulkosalla, joko metsässä miesten joustessa, taikka tuossa läheisen järven rannalla.

Aurinko tuo kultaisen kimalteen joka paikkaan, kun se nousee taikka laskee. Ei ihme, että auringon lasku ja nousu on nimetty "kultaiseksi tunniksi" (golden hour). Ylläoleva kuva on otettu Harskov metsässä, alimmainen tuosse meidän lähellä olevalta järveltä.

Torstaina tein "Jäähyväis-aamiaisen" työpaikalla, oli mukava että niin moni oli vielä paikalla. Olen kätkenyt kannustavat sanat ja puheet sydämeeni - kiitollinen kuluneista 5 vuodesta, ja kaikesta, jota olen saanut kokea ja oppia ...
Perjantai-aamuna työtoveri yllätti kauniilla kukkakimpulla, jonka hän itse oli kerännyt ja sitonut! Sain pakattua toimiston paperit ja mapit kuntoon ... Loman jälkeen aloitan uudessa työpaikassa - Odotan innolla uusia haasteita :)

Juhlimme vanhimman pojan 16-v. synttärietä perjantaina. Hän kutsui muutaman ystävän syömään japanilaisia herkkuja. Nyt viikonloppuna olemme perheen parissa viettäneet synttäreitä ... Kiitollinen meidän teini-pojista :)

Kuuntelimme upeita rytmejä ja värikkäitä melodioita eilen Skt. Hans Torilla, jossa ghanalainen Ayisoba & Band soitti Jazz festivaalien yhteydessä:

King Ayisoban perinteinen musiikki perustuu luuttuun nimeltään kologo. Ayisoban veli soittaa yhtyeessä pohjoisghanaisilla metsästyssarvilla- yhdessä Ayisoban luutun kanssa musiikkia kuvataan bluesiksi, jossa on maskuliisisia rytmejä, laulua ja riehakasta kauneutta. 
Jazz.dk 




Sää vaihtui eilen sateiseen ja koleampaan ... Sateella on kiva lukea kirjoja - muutama onkin jo odottamassa ...

Mukavata kesänjatkoa toivotellen,

Nina