Viikonlopun villitykset koostui koiranäyttelystä ja pesäpallo-kuumeesta ... joka jatkuu ja tiivistyy: Pojat tulee polvet nurmesta vihreinä joka ilta silmät innosta säihkyen :"Tuli huippu osuma, ja sain juostua hurrjastiii!" Nytkin mäiskivät palloa, ja lupasin mennä myös mukaan - vaikka niin olisin kypsä pienille nokkaunille - no, jospa pieni erä pesistä hieman virkistäisi ;)
Koiranäyttelyssä oli vaikka minkänäköistä vurrikkaa - semmoinen Nova Scotian noutaja 14 viikkoinen pentu oli aivan hurmaava, kertakaikkiaan! Sen olisi sillä istumalla voinut kotiin viedä - onneksi omistaja oli aivan yhtä hurmaantunut: Suunnitteli vievänsä Ranskaan pentunäyttelyyn ensi kuussa. No, on vaan laitettava jäitä hattuun koiraunelmien suhteen ... ja arvostettava huoletonta, koiratonta elämää, jolloin saa tarvittaessa nukkua pitkään, ja pysyä sisällä sadesäällä ...
Nyt kutsuu pesäpallo - linnut jo virittelee iltalaulujaan, nyt kun lähden niin ehdin ennen iltakasteen tuloa.
Ihania koiria! Totta on, että on niissä aika paljon työtäkin! Toivottavasti unelmanne silti toteutuu tulevaisuudessa. Mä pelkäsin kaikista eniten pallopeleistä juuri pesäpalloa. Muistan, että mun luokalla oli tyttöjä, jotka urheilivat paljon kaikenmaailman seuroissa ja löivät sitten sellaisia laakoja, että ei uskaltanut muuta kuin väistellä palloa... Jos sellasen pallon sai hanskallakaan kiinni, niin käteen koski puoli tuntia sen jälkeen.
VastaaPoistat. josu