Käväisimme miehen kanssa Frederiksbergin Raatihuoneen kirpputorilla ensimmäisen kerran tänään. Olen usein tuumaillut sinne menemisestä, sillä se on aika suosittu ja kuuluisa lauantai-kirppari. Saimme auton parkkiin kivenheiton päähän Frederiksbergin puiston varteen.
Koko tori oli katettu myyntipäydillä. Vaatteet ja koristetavarat olivat suosituin myyntiartikkeli. Olin yllättynyt kuinka paljon merkkivaatteita oli kaupalla: Münthe Plus Simonsen, Malene Birger, Bruuns Bazar, Day Birger et Mikkelsen, Nørgaard mm. Itse harvemmin ostan merkkivaatteita - jokunen on kaappiin kertynyt juuri joko alesta tai kirpputorilta.
Nämä kauniit enkelit iskivät silmään ja oli tarkoitus niitä vielä toiseen otteeseen tulla katsomaan, mutta se jäi ... muistin ne vasta kotiin saavuttua.
Useat Frederiksbergin rakennukset ovat saaneet uuden ilmeen kunnostuksen myötä - nuo kolme tanssivaa naista sopivat kauniisti muutenkin ilmavaan kadunkulmaan.
Löysin vaaleanbeigen olkalaukun, josta maksoin kolme euroa. Se on siisti sekä sisältä että ulkoa - ajattelen silti pestä sen huolellisesti pyyhkien ennen kun otan sen käyttöön. Laukkuun mahtuu juuri kukkaro, puhelin, avaimet, vesipullo ja kamera - sopiva koko kesälaukuksi!
Olen iloinen että laukku sattui silmiini - äitini sekä ystäväni Euroopassa osaavat katsoa ja löytää kirppiksiltä kaikenlaista kivaa - minä olen vielä aika noviisi, mutta harjoitus tekee mestarin!
Mukava uimahalli on auki viimeistä viikonloppua ennen kesäsulkemista. Uimaystäväni on kesälomalla ja pojat eivät malttaneet heti aamusta lähteä mukaan, joten menin uimaan aivan omassa seurassa.
Altaassa oli vain pari "konkaria" minun lisäksi - tervehdin muutamaa rouvaa, jotka usein tapaan uimahallissa viikonloppuisin. Auringon säteet taittuivat vedessä - lasikatto teki avaran vaikutelman - oli mukava katsella pilvitaivasta sellällään uidessa. 500 metrin jälkeen venyttelin ja nousin altaasta - saunan lämpö houkutteli, ja käsivarren lihakset tuntuivat sopivan väsyneiltä.
On se niin ruhtinaallista nauttia saunasta - se onkin aina retken kohokohta! Säästin eväleivät kotiin - ne maistuivat hyvälle teekupposen kera.
Syntymäpäivälähja ystävälleni oli yhteinen elokuvareissu.
Valitsemamme filmiä näytettiin Grand-teatterissa, josta molemmat pidämme paljon.
Elokuvateatterin sisustus on viehättävä, joten puolet iloa on nauttia
kupillinen teetä kauniissa salongissa.
Valitsimme filmiksi The Best Exotic Marigold Hotel - filmi, jossa on muutama englantilainen lempinäyttelijäni: Jydy Dench, Maggie Smith & Bill Nighy.
Elokuva on elämäniloinen ja siinä on roppakaupalla kuivaa huumoria. Kuusi englantilaista varhaiseläkeläistä, kukin omista syistään, päättää lähteä Intiassa juuri avattuun eläkeläispensionaattiin. Juoneen kutoutuu erilaisia teemoja, joihin katsoja vihitään hissukseen filmin edetessä.
Filmi jättää katsojaan kutkuttavan ja toivorikkaan tunnelman - kauniit ja esteettiset kohtaukset palaavat mieleen vieläkin sulkiessani silmäni!
Alla on The Best Exotic Marigold Hotellin mainosfilmi - se antaa hieman ensimakua ...
Lähikirjastossa näppäsin kuvan istuessani pehmeässä nojatuolissa
Ruokatunnilla tekstiviesti ilmoitti, että varaamani kirja on saapunut kirjastoon. Minulla oli iltapäivällä fysioterapia, jonka jäljeen päätin piipahtaa kirjastossa - kutkutti päästä lukemaan kirjaa "Remontti päällä - aivoista, nuorista ja pedagogisesta käytännöstä" (Under ombygning - om hjernen, teenagere og pædagogisk praksis, Lisbeth Iglum Rønhovde, 2011).
Kirjasto on aina ollut minulle mieluisa paikka. Lapsuuden kesälomilla lainasin kirjastosta kassikaupalla kirjoja - oli niin mukava mennä etsimään uusia romskuja.
Opiskeluaikoina vietin suuren osan aikaa kirjastoissa - hain tenttikirjat ja nautin myös lukusaleissa opiskelusta.
Jyväskylän YO:n lämmintiilinen kirjasto on muistoissa - se oli päärakennuksen sekä musiikkilaitoksen välissä.
Sekä Jyväkylän että Kuopion kaupunginkirjastot tuli tutuksi - mukaan lukien useat sivukirjastot (tenttikirjoja haettiin sieltä sun täältä).
Belgiassa Raamattukoulun kirjasto oli vanhassa linnassa, jossa oli todella kivan keskiaikainen tunnelma. Asuntola oli kirjaston yläkerrassa, joten saatoin juosta kirjastoon aivan villasukkasilla ilman kenkiä, ja käpertyä joko sohvan nurkkaan lukemaan, taikka opiskella kirjoituspöytien ääressä.
Allaolevassa videossa näkyy kirjastoa hieman myös sisältäpäinkin:
Kööpenhaminassa vanha AmagerinYO:ston kirjasto oli tyypillinen 70-80 lukuinen oranssi-kelta-sininen sali, jossa oli sekäryhmäopiskeluun sohvaryhmiä että "koloja" keskittyneeseen kirjoitushommaan. Kirjaston keskellä oli sisäpuutarha, jonka pensaiden varjossa luimme tentteihin touko-kesäkuussa.
Psykologianlaitoksen kirjasto sijaitsi Linnegadella aivan keskustassa - se oli hyvin vanha kerrostalo, jossa kirjasto muodostui pienistä huoneista, ja muutamasta opiskelunurkasta. Kirjastonhoitaja oli hyvin ystävällinen, ja kirjojen tilaus sujui vaivattomasti paperiblanketteja täyttäen.
Valokuva netistä
Kun psykologianlaitos siirtyi humanistisesta tiedekunnasta valtiotieteelliseen, muutti kirjasto myöskin vanhan kaupunginsairaalan läheisyyteen. Amagerin kirjastostoon oli pitkä matka, joten luin sekä tenttiryhmän kanssa että itsekseen keskustan kanaaleiden varrella sijaitsevassa Mustassa Timantissa (Den Sorte Diamant) että lääketieteellisessä kirjastossa keskustan järvien lähellä (valokuvat netistä).
Mustan Timantin vanha kirjasto huokuui nahkapäällysteisten vanhojen kirjojen arvokkuutta ja tammipöytien tuoksua. Salissa oli aivan hiljaista - puhuminen oli täysin kiellettyä.
Mustan Timantin uusi lukusali oli täysi vastakohta - moderni, valoisa ja avoin tila, jossa pieni kuiskiminen oli sallittua. Kirjastossa oli luksuskahvila (siis kallis), mutta siellä sai myös mutustaa omia eväspaketteja.
Lääketieteellinen kirjastossa tykkäsin lukea kellarikerroksessa, jossa oli ikkunaseinät vehreään puutarhaan. Lukutiloja oli paljon - sekä mahdollisuuksia istua pienissä ryhmissä sekä aulassa että ekassa kerroksessa.
Miehellä ja minulla on haaveena joskus saada pieni kirjastohuone - siihen unelmien kotiin, jossa on tilaa, tilaa ja tilaa! Seinät olisi vuorattu kirjoilla, huonekaluina vanhanaikainen kirjoituspöytä, kaksi hyvää nahkaista nojatuolia ja pieni pyöreä pöytä, johon voisi asettaa teekupposet.
Toistaiseksi nautin kaupungin kirjastoista - käyn muutaman kerran viikossa miedän mukavassa lähikirjastossa. Haen tilattuja kirjoja ja palautan samalla luetut - usein istahdan hetkeksi selailemaan käsilläolevaa opusta, taikka lukaisen aikakausilehden, sillä ...
On aikoja, jolloin olemme osa suurta nuotiota, joka palaa varmasti ja pitkään - sekä lämmittää että luo turvaa ympärillä olijoille.
On aikoja, liekkimme palaa hiljakseen - tuli hiipuu, ja pienikin tuulenvärinä uhkaa puhaltaa liekin sammuksiin. Silloin tarvitsemme suojaavia käsiä liekin ympärille - sekä suojaamaan tuulenpuuskilta, että sytyttämää liekin tarvittaessa uudelleen.
Tarvitsemme toisiamme - sekä sytyttäjinä että sytytettävinä.
Pidetään huolta toisistamme ;-)
Ohessa kaunis ja rohkaiseva Kathy Troccolin laulu "Go light your world".
Go light your world
"There is a candle in every
soul Some brightly burning, some dark and cold There is a Spirit who
brings fire Ignites a candle and makes His home
Carry your candle, run
to the darkness Seek out the hopeless, confused and torn Hold out your
candle for all to see it Take your candle, and go light your world Take
your candle, and go light your world
Frustrated brother, see how he's
tried to Light his own candle some other way See now your sister, she's
been robbed and lied to Still holds a candle without a flame
Carry your candle, run to
the darkness Seek out the lonely, the tired and worn Hold out your candle
for all to see it Take your candle, and go light your world Take your
candle, and go light your world
We are a family whose hearts are
blazing So let's raise our candles and light up the sky Praying to our
Father, in the name of Jesus Make us a beacon in darkest times
Carry
your candle, run to the darkness Seek out the helpless, deceived and
poor Hold out your candle for all to see it Take your candle, and go light
your world
Carry your candle, run to the darkness Seek out the
hopeless, confused and torn Hold out your candle for all to see it Take
your candle, and go light your world Take your candle, and go light your
world."
Kesäkuun ensimmäinen päivä oli 9. luokkalaisten viimeinen tavallinen koulupäivä - kesäkuunlopussa heillä on loppukokeet, joten kesäkuun alkuviikot ovat lukulomaa.
Viimeisen koulupäivän traditioon kuuluu Tanskassa yleensä jonkinlaisen teeman mukaan pukeutuminen, sekä karamellien heittely muille oppilaille että jonkinlaisen vaahdon (yleensä partavaahdon) pursuttelu muiden oppilaiden päälle... aika sotkuista hommaa!
Siinä koulussa, jonka alueeseen kuulun työn puitteissa, on löydetty luova ratkaisu tähän vaahdotukseen.
He ovat muutamana viime vuotena pyytäneet palokunnan puhaltamaan ihonlämpöistä vesipohjaista vaahtoa urheilukentän läheiselle nurmikolle - vaahto on ihoystävällistä eikä ole täynnä hajusteita taikka muita allergisoivia aineita - sekä sitä on riittävästi! Voi sitä riemua, joka vallitsi vaahtomeressä ja sen ympärillä! Opettajat olivat myös pukeutuneet erilaisiin roolihahmoihin - tunnelma oli korkealla!
Rauhallisemmat ja hieman ujot oppilaat oli myös huomioitu - heidän kanssaan oli osa opettajia jonkun verran kauempana vaahto-hurjastelusta.
Luokissa vierailu ja karkkien heittely oli heti aamusta, ja kl. 10 maissa tuli paloauto - ja vaahtodus alkoi!
Glostrupin kunnan Nordvangskoulun 9. luokkalaiset tekivät sekä humoristisen että koskettavan videon, jonka he näyttivät opettajilleen ja koko koululle viimeisenä koulupäivänä. Laulun pohjana on kuuluisan poplaulajan, Burhan G'n, biisi, johon oppilaat ovat tehneet uuden sanoituksen. Videossa on tekstitys, joka selkeyttää sanoitusta:
Sain eilen työnohjauksen päätteksi kauniin ruusun muutaman laventelin kera työnohjaajaltani! Hänellä on tapana ottaa kukkia mukaan konttoria koristamaan - ja hän oli taittanut pienen, kauniin kimpun minulle myös! Kimppu koristi koulun konttorissa, en hennonut sitä jättää muutamaksi päiväksi yksin - ja otin sen kotiin. Ruusu oli avautunut yön aikana, se tuoksuu vienosti, laventelintuoksuun sekoittuen.
Odottamaton yllätys ja se, että toinen ihminen on ajatellut ja tehnyt jotakin ilahduttaaksesi sinua, merkitsee meille jokaiselle hyvin paljon! Pienet eleet; hymy, ovenavaus ja tervehtiminen, sekä käytännönapu arjen keskellä voi merkitä enemmän kuin arvaammekaan.
Työnohjaajani huomaavaisuus ilostutti ja lämmitti mieltäni kovasti - se oli pieni ilonpisara, joka työnohjaajani tipautti aamupäivääni, levitti laineillaan iloa minun kautta ympärilleni ja kanssaihmisilleni.
... Oi kun pienet eleemme, tekomme ja sanamme voisivat olla pieniä huomaavaisuudenpisaroita, levittäen välittämistä ja siunausta eteenpäin.
Mieleni teki leipoa jotakin makeaa ja suklaista eilen. Näiden suklaapikkuleipien ohjeen löysin Cookiesopskrifter-nettisivuilta.
Pikkuleivät ovat mehevänkosteita sisältä ja rapeita päältä. Ne säilyttävät mehukkuuden kun niitä säilyttää tiiviissä pakkauksessa tai rasiassa. Annoksesta tuli 2 pellillistä, eli noin 24 kappaletta.
Ainekset: 250 g vehnäjauhoja (osan jauhoista voisi korvata speltti - ruis - tai kokojyväjauhoilla - esim 50 g). 50 g kaakaojauhetta 1 tl leivinjauhetta ½ tl suolaa 150 g fariinisokeria 150 g sokeria 1 tl vaniljasokeria 2 kananmunaa 200 g tummaasuklaata (veitsellä leikattu pikkupaloiksi) 250 g pehmeää margariinia tai voita
Valmistusohje:
Lämmitä uuni 200 asteeseen.
Sekoita jauhot, kaakao, leivinjauho ja suola keskenään kulhossa.
Sekoita / vatkaa pehmeä rasva, fariini- ja tavallinensokeri sekä vaniljasokeri toisessa kulhossa pehmeäksi. Lisää kananmunat ja vatkaa vielä hetki siten että taikina hieman kuohkeutuu.
Lisää jauhosekoitus hiljalleen vatkaten.
Lisää suklaapalat.
Laita leivinpaperi pellille, ja laita ruokalusikalla pieniä kukkurallisia taikinaa (noin 4 rivilleen - ne leviävät uunissa joten jätä riittävästi tilaa niiden väliin.)
Paista 200 asteessa noin 8-10 minuuttia, kunnes ne ovat hieman kohonneet.
Ota pikkuleivät pois uunista ja anna niiden jäähtyä hieman, ennenkuin nostat ne toiseen astiaan (keksit ovat hauraita lämpiminä ja voivat hajota, jos siirrät ne liian aikaisin).
Tarjosin pikkuleivät mangoviipaleiden ja kylmän maidon kera - mmm!
Joskus meinaa riittämättömyyden tunne hieman lannistaa. Järki sanoo sen olevan aiheeton murhe, sillä jokainen toimii omasta lähtökohdastaan sellaisena kuin on.
"Kukaan ei voi muuttaa koko maailmaa, mutta jokainen voi jossain vaiheessa olla jollekin avuksi."
Kun voisikin nuorta auttaa - luoda toivon pilkahdusta pimentöön - mutta meidän tulee
kokea omat kipumme ja löytää omat polkumme.
Järjen ja loogisen ajattelun keskellä annan riittämättömyyden tunteeni olla läsnä - sitä analysoimatta, ilman siinä ylenpalttisesti rypienkään.
Hyväksyen sen - on ok tuntea itsensä riittämättömäksi.
Saan huokaista syvään ... kohti taivasta
- en ole yksin -
Hän on läsnä ja vaeltaa vierellämme.
Luotan että Hän kantaa sekä nuoren että minun riittämättömyyteni.
Tänään oli nuorimmaisen luokan perheiden kanssa kevätretki. Kokoonnuimme läheisellä luontoalueella piknikille. Ohjelmassa on perinteiden mukaan pesäpalloa; vanhemmat vastaan lapset. Riemunkirmahduksia tuli sekä lasten että vanhempien suusta onnistuneista kotijuoksuista!
Pilvien lomasta kurkista aurinko, ja iltapäivällä saatiinkiin aurinkoa koko taivaan täytteeltä. Tee- ja kahvitellessa osa pelasi jalkapalloa. Hieman yli puolet luokasta oli mukana - se on ihan hyvä osallistumisprosentti.
Herttaisella Gurli-koiralla oli paljon taluttajia ja paijaajia!
Olimme koko perheen kanssa keskustassa lauantai-aamupäivällä - sillä keskustassa sijaitsee "Faraos Cigar" - kauppa, jossa myydään Warhammer-hahmoja, sekä maaleja, pensseleitä ym tarvikkeita.
Sadekuurojen välillä tuli aurinko esiin kirkkaana ja kesäisenä. Gråbrødre-torin varrella olevat rakennukset viehättävine kyltteineen ovat ihastuttaneet minua vuosien varrella. Keskustan vanhat rakennukset ovat kauniita monine yksityiskohtineen. Pyöreän tornin edessä oli luomu hotdogeja myyvä pieni koju, josta pojat saivat hiuku-palat seljanmarjamehujen kera.
Iltapäivällä vallitsi keskittynyt hiljaisuus poikien huoneessa - siellä luotiin ilmettä, värejä sekä varjoja peikko / ork / metsäkeiju-hahmoille.
Camilla Plum on kirjoittanut useita keittokirjoja, sekä tehnyt televisioon erilaisia leipomis-, säilömis- sekä puutarhaohjelmia. Vanhempieni ollessa täällä kävimme vierailemassa hänen Fuglebjerggaard-luomumaatilallaan. Nuorimmaisemme ystävä oli myös mukana - olimme viime kesänä poikien kanssa maatilalla, ja he ihastuivat maatilan eläimiin, etenkin koiravanhukseen, jonka kanssa he suurimman osan ajasta viettivätkin!
Sisäpiha on hyvin viehättävä. Kesäsin sisäpihalla on kahvila, jossa voi nautti yhtä sun toista suunpantavaa.
Kisumirri seurasi meitä kun kiersimme puutarhassa - sama kisu on usein vilahtanut tv:ohjelmien taustalla :)
Tulppaanit kukoistivat eri väreissä, muiden sipulikasvien keskellä.
Siellä täällä oli penkkejä ja pari tuoliryhmää, jossa sai istahtaa nauttimaan tuoksuista ja puutarhan silmänruoista.
Kymmenet omenapuut olivat täydessä kukassa.
Kukko ja kanat vaelsivat omalla alueellaan vapaasti, vuohella oli oma paikkansa.
Piipahdimme myös putiikissa, josta ostimme maustesekoituksia (Dukkah-maustetta olen käyttänyt papu- ja linssiruokiin).
