Elämäni kirjastot

Lähikirjastossa näppäsin kuvan istuessani pehmeässä nojatuolissa

Ruokatunnilla tekstiviesti ilmoitti, että varaamani kirja on saapunut kirjastoon. Minulla oli iltapäivällä fysioterapia, jonka jäljeen päätin piipahtaa kirjastossa - kutkutti päästä lukemaan kirjaa "Remontti päällä - aivoista, nuorista ja pedagogisesta käytännöstä" (Under ombygning - om hjernen, teenagere og pædagogisk praksis, Lisbeth Iglum Rønhovde, 2011).

Kirjasto on aina ollut minulle mieluisa paikka. Lapsuuden kesälomilla lainasin kirjastosta kassikaupalla kirjoja - oli niin mukava mennä etsimään uusia romskuja.
Opiskeluaikoina vietin suuren osan aikaa kirjastoissa - hain tenttikirjat ja nautin myös lukusaleissa opiskelusta.
Jyväskylän YO:n lämmintiilinen kirjasto on muistoissa - se oli päärakennuksen sekä musiikkilaitoksen välissä.

Sekä Jyväkylän että Kuopion kaupunginkirjastot tuli tutuksi - mukaan lukien useat sivukirjastot (tenttikirjoja haettiin sieltä sun täältä).

Belgiassa Raamattukoulun kirjasto oli vanhassa linnassa, jossa oli todella kivan keskiaikainen tunnelma. Asuntola oli kirjaston yläkerrassa, joten saatoin juosta kirjastoon aivan villasukkasilla ilman kenkiä, ja käpertyä joko sohvan nurkkaan lukemaan, taikka opiskella kirjoituspöytien ääressä.

Valokuva netistä

Allaolevassa videossa näkyy kirjastoa hieman myös sisältäpäinkin:

Kööpenhaminassa vanha AmagerinYO:ston kirjasto oli tyypillinen 70-80 lukuinen oranssi-kelta-sininen sali, jossa oli sekäryhmäopiskeluun sohvaryhmiä että "koloja" keskittyneeseen kirjoitushommaan. Kirjaston keskellä oli sisäpuutarha, jonka pensaiden varjossa luimme tentteihin touko-kesäkuussa.

Psykologianlaitoksen kirjasto sijaitsi Linnegadella aivan keskustassa - se oli hyvin vanha kerrostalo, jossa kirjasto muodostui pienistä huoneista, ja muutamasta opiskelunurkasta. Kirjastonhoitaja oli hyvin ystävällinen, ja kirjojen tilaus sujui vaivattomasti paperiblanketteja täyttäen.

Valokuva netistä

Kun psykologianlaitos siirtyi humanistisesta tiedekunnasta valtiotieteelliseen, muutti kirjasto myöskin vanhan kaupunginsairaalan läheisyyteen. Amagerin kirjastostoon oli pitkä matka, joten luin sekä tenttiryhmän kanssa että itsekseen keskustan kanaaleiden varrella sijaitsevassa Mustassa Timantissa (Den Sorte Diamant) että lääketieteellisessä kirjastossa keskustan järvien lähellä (valokuvat netistä).

Mustan Timantin vanha kirjasto huokuui nahkapäällysteisten vanhojen kirjojen arvokkuutta ja tammipöytien tuoksua. Salissa oli aivan hiljaista - puhuminen oli täysin kiellettyä.

Mustan Timantin uusi lukusali oli täysi vastakohta - moderni, valoisa ja avoin tila, jossa pieni kuiskiminen oli sallittua. Kirjastossa oli luksuskahvila (siis kallis), mutta siellä sai myös mutustaa omia eväspaketteja.

Lääketieteellinen kirjastossa tykkäsin lukea kellarikerroksessa, jossa oli ikkunaseinät vehreään puutarhaan. Lukutiloja oli paljon - sekä mahdollisuuksia istua pienissä ryhmissä sekä aulassa että ekassa kerroksessa.

Miehellä ja minulla on haaveena joskus saada pieni kirjastohuone - siihen unelmien kotiin, jossa on tilaa, tilaa ja tilaa! Seinät olisi vuorattu kirjoilla, huonekaluina vanhanaikainen kirjoituspöytä, kaksi hyvää nahkaista nojatuolia ja pieni pyöreä pöytä, johon voisi asettaa teekupposet.

Toistaiseksi nautin kaupungin kirjastoista - käyn muutaman kerran viikossa miedän mukavassa lähikirjastossa. Haen tilattuja kirjoja ja palautan samalla luetut - usein istahdan hetkeksi selailemaan käsilläolevaa opusta, taikka lukaisen aikakausilehden, sillä ...

... kirjastossa aika pysähtyy ja mieli lepää.