Sain eilen työnohjauksen päätteksi kauniin ruusun muutaman laventelin kera työnohjaajaltani! Hänellä on tapana ottaa kukkia mukaan konttoria koristamaan - ja hän oli taittanut pienen, kauniin kimpun minulle myös! Kimppu koristi koulun konttorissa, en hennonut sitä jättää muutamaksi päiväksi yksin - ja otin sen kotiin. Ruusu oli avautunut yön aikana, se tuoksuu vienosti, laventelintuoksuun sekoittuen.
Odottamaton yllätys ja se, että toinen ihminen on ajatellut ja tehnyt jotakin ilahduttaaksesi sinua, merkitsee meille jokaiselle hyvin paljon! Pienet eleet; hymy, ovenavaus ja tervehtiminen, sekä käytännönapu arjen keskellä voi merkitä enemmän kuin arvaammekaan.
Työnohjaajani huomaavaisuus ilostutti ja lämmitti mieltäni kovasti - se oli pieni ilonpisara, joka työnohjaajani tipautti aamupäivääni, levitti laineillaan iloa minun kautta ympärilleni ja kanssaihmisilleni.
... Oi kun pienet eleemme, tekomme ja sanamme voisivat olla pieniä huomaavaisuudenpisaroita, levittäen välittämistä ja siunausta eteenpäin.
Kuinka ihanaa huomaavaisuutta!
VastaaPoistaTuli myös mieleeni toinen juttu liittyen ihmisten väliseen kanssakäymiseen (esim. työelämässä, mutta muutenkin). Kun vain jaksaisimme välttää turhaa kriittisyyttä ja arvostelua toisiamme kohtaan. Arvostelu on vain monesti helpompaa kuin ymmärtäminen. Mutta edes yrittäisi ymmärtää.. Positiivisuuden kautta asiat sujuvat paljon kepeämmin ja mukavammin!
Olen samaa mieltä kanssasi, Paula!
PoistaArvostelunkohteena olevan valtaa usein epävarmuuden tunne, jolloin tulee tarve puolustaa itseään. Arvostelevalla saattaa olla hyvä tarjoitus välittää rakentava kritiikki, joka voisi olla hyödyllinen näkökulma toiselle - mutta jos se välitetään arvostelemalla, ei vastaanottaja useinkaan "kuule" sisältöä, koska hän tuntee olonsa haavoittuvaksi ja loukatuksi.
Siinä se salaisuus varmaan piileekin - että osaamme olla arvostelematta, ja sen sijaan kanssakäyminen ja viestintämme olisi enemmän tunne-neutraalia tai selkeästi positiivisen kannustavaa!