Kakkuja ja yllätyskestejä

Esikoisen synttärikakkupohjasta tulikin kaksi kakkua: 

Vadelma-suklaa hänen juhlapäivänään ja mustikka-vadelma-kakku tänään.

Meidän kakku-nälkämme oli jo tyydytetty, mutta ratkaisu löytyi ...

Ystäväperhe kaipasi taukoa kellariurakan keskelle, joten pistäydyimme heillä iltapäiväteen aikaan 

- ja otimme kakun mukaan :-)

Pidän kovasti juuri näistä kupeista, joten ystäväni oli juuri sen vuoksi kattanut ne teelle!

Kupeista tulee mieleen lapsuuden hetket mummolassa - mummo leipoi karjalanpiirakoita, koko pöytä oli jauhojen peitossa, ja tämäntyyliseen kupposeen mummo kaatoi kahvia itselleen.

Ystävälläni on silmää sisustukseen - hän arvostaa kierrätystä sekä vanhoja esineitä ja huonekaluja - mielestäni hänen luonaan on todella kaunista!

 Pitkät verhot, joihin on silkkilangalla kirjoiltu lehtiä, 

ovat kauniit joka vuodenaikana, sekä sateella että auringonpaisteella ... 

niiden läpi taittuu valo todella pehmeästi tupaan.

Katselimme kartalta Jyllanninpuolelta mukavia retkikohteita, saimme kivoja vinkkejä paikoista, jossa on luontoa, historiaa - jotain sekä aikuisille että lapsille.

Puutarhassa tuoksui kukkiva jasmiini  ja aurinko paistoi sadepilvien välistä.

Mukavan iltapäivän päätteeksi runo ystävyydestä:

"Älä tule pyhäpuvussa

niin kuin tehdään toisten suvussa.

Avojaloin saavuthan

yli pellon kukkivan,

tallustele ojanlaitaa

tuulen helliessä paitaa.

Laita sivuun hymy suloinen,

jos on mieli alakuloinen.

Älä ikävääsi peitä.

Älä kätke kyyneleitä.

Olen läsnä, olen tässä,

vierelläsi ikävässä.

Tule niin kuin tulit ennenkin,

tule arkipäivän askelin.

Tule tähän tuttuun taloon,

jossa kaikki tuodaan valoon,

mietiskellään aamun koittoon,

noustaan satakielen soittoon."

- Anna-Mari Kaskinen -