Heinäkuisen pilvipäivän piristykseksi lähdimme kesälomalla "tutkimusmatkalle" Länsi-Köpiksen Halmtorville. Halmtorvet, suomeksi Olkitori, sijaitsi 1800-luvulla juuri Kööpenhaminan kaupungin ulkopuolella. Kuten nimestä saattaa päätellä, torilla myytiin ja ostettiin olkia ja heinää. Kaupungin ympärillä oli silloin kiviset muurit, ja Halmtorvet sijaitsi kaupungin läntisen portin ulkopuolella.
Kartta Halmtorvet & Øksnehallen (Lähde: eco-net.dk) |
Nykyään tori sijaitsee kivenheiton päässä Raatihuoneaukiosta ja rautatieasemasta, aivan keskustan lähellä. Reilut 10 v. sitten kaupunki entisöi Länsi-Kööpenhaminan rakennuksia, mm. vanhan Øksehallen tiilirakennukset. Øksnehallen (suom. Härkähalli) on rakennettu v. 1901. Øksnehallen toimi 1900-luvun alussa nautakarjan myynti - ja teurastuspaikkana. Länsi-Kööpenhaminan entisöinnin yhteydessä Øksnehallen-rakennukset rauhoitettiin, ja ne toimivat nykyisin kultturi- ja näyttelytiloina.
Øksnehallen piiriin kuuluva rakennus |
Kaupungin Taide- ja Musiikkikoulu sijaitsee juuri Øksnehallen viereisissä tiilirakennuksissa. Näiden vihreiden ovien taakse kätkeytyy maalaus- ja piirustusstudioita sekä musiikinsoittoon sopivia huoneita, joissa monet koululaiset käyvät musiikki-, piirustus-, maalaus-, valokuvaus mm. tunneilla.
Tämän oven takaa kuuluu rummunsoittoa arki-iltapäivisin |
Pirteänpunaiset ruotsalaiset Dalahäst-hevoset toivat mieleen Tommin ja Annikan leikkihuoneen lapsuuden Peppi Pitkätossu-elokuvasta!
Tämä nostalginen tarjotin houkutteli myös kauniilla väreillään!
Peltiset kahvirasiat, keltainen kahvipannu ja oranssinen leivänleikkuulauta
veivät meidät suoraan 70-luvun keittiöön.
Minun kirppislöydöt: Retro-pusero ja kesätakki |
70-luvun tunnelmissa silmiini pisti ABBA-tyylinen sifonkinen retro-paita, joka roikkui yhdessä vaatetangossa - aikani sitä ihasteltua huomasin että koko passaisikin minulle oikein hyvin. Kuvan sininen takki on myös kirpputorilta!
Tutkimusmatkamme päättyi yhteen Halmtorvin varrella olevista kahviloista, jossa nautimme herkullisen lounaslautasen. Lautanen koostui 4 erilaista "Smørrebrødin päällystystä":
- Paistettu kampela siihen kuuluvalla remoulade-kastikkeella (remoulade on tehty majoneesista, kurkuista, suolakurkuista, porkkanasta ja kapriksista)
- Savustettu suolalohi avokado-pyreellä
- Kana-parsa-salaatti
- Ohut grillattu sisäfilepihvi
Tämä lounaslautanen piti meidät hyvin kylläisinä iltaan saakka
- iltaruoaksi söimme raikasta ja kylmää vesimelonia ;-)
p.s. Lomaalta paluu on sujunut aika mutkattomasti - aikaa on riittänyt paneutua kirjoitustehtäviin, sekä on ollut mukava tavata työtovereita. Lounastauolla olemme voineet usein syödä ulkosalla kanttiinin yhteydessä olevassa pienessä puutarhassa. Puutarhaan on keittiön henkilökunta aikoinaan istuttanut erilaisia yrttejä, jotka ovat vuosien myötä hieman villiintyneet. Eräs viherpeukalo löysikin sieltä tiistaina erään basilikan lajin, joka tuoksui ja maistui oikein raikkaalle!
Tuollaiset värikkäät peltirasiat jotenkin vetoavat. Tykkäisin jos osaisin pitää sellaisen järjestyksen, että esim. kuivaruoka-aineet säilyisivät noin hienoissa purkeissa. Olisi nätimpää kuin erilaisten pussukoiden ja nyyttien kokoelma keittiössä ;) En kuitenkaan ole ollenkaan niin järjestelmällinen. Ne muutamat hienoudet, mitä minulla on lojuvat käyttämättömänä jossain kaappien perukoilla ja keittiön pussukkakokoelma sen kuin kasvaa :D
VastaaPoistaHei Paula,
PoistaMinäkin tyydyn vain ihailemaan peltirasioita - niille tulisi juuri olla näkyvillä koristaen keittiötä - joten käytännöllisyys voittaa minunkin keittiössäni ;-) Pussukat mahtuvat pienempään tilaan, ja siemenet ja muut säilyy parhaiten valolta piilossa. Tosin poikkeus vahvistaa säännön - minulla on 2 semmoista Unikko-peltirasiaa, toinen teelle ja toinen tuikuille, jotka seisovat avohyllyllä iloisena väripilkkuna ja muistuttavat lapsuuden keittiöstä :D
Suloisia nuo Taalainmaanhepat!!
VastaaPoistaElokuullesi lempeitä tuulia toivoen!!
Eivätkö olekin, Tinttarus!
PoistaJa kiitos sinulle kun löysit minulta hukassa olleen sanan - sen Taalainmaan! Minulla silloin tällöin on nuo sanat haussa - joskus se sana muistuu mieleen vain toisella kielellä - ja sanakirja ei sattunut olemaan lähistöllä, niin tyydyin kirjoittamaan täkäläisellä murteella :-)
Sinulle myös pehmeän kuulaita syyskesän iltoja toivottelen - elokuun illallan pimetessä on seesteistä katsella viimeisten auringonsäteiden katoamista metsäntaa - olemme onnekkaita saadessamme nauttia vuodenaikojen vaihtelusta!