lauantai 31. lokakuuta 2009

Sotilaita aamupalaksi








Juniori valitti viime viikolla, että hänen suupielensä ovat kuivat ja arat. Katsottiin peilistä, ja suupielet punoittivat, ja olivat ahavoituneet. Esikoinen laukaisi tietävästi: "Eipä sitten muuta kuin sotilaita aamupalaksi koko ensi viikko - sitten se paranee, velipoika, niin lukee mummom vitamiinikirjassa!"

Esikoisella ahavoitui ja aukesi suupielet muutama vuosi sitten, jolloin luin äidin vitamiinioppaasta, että kyseessä voi olla B-vitamiinin puute, etenkin B-2 eli riboflaviinin. Oppaan mukaan riboflaviinia on paljon kananamunissa. Silloin teimme aamupalaksi sotilaita, ja esikoisen suupielet eheytyivät ja paranivat viikossa aivan kokonaan!

"Sotilaat" (engl. soldiers) koostuu löysäksi keitetystä kananmunasta, ja ohuista paahdetuista leipäsuikaleista, joita kastetaan siihen löysään keltuaiseen. Vuosia sitten ollessamme englantilaisen ystäviemme mökillä, saimme sotilaita aamupalaksi - joista tuli heti koko perheen "hitti". Tämän viikon aamut ovat alkaneet sotilaita syöden - ja juniorin ahavoituneet suupielet ovat päivien vieriressä eheytyneet ja parantuneet ennalleen;)

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Kynttilöitä ja Plattersin "Twilight time"




Sunnuntaisin tykkään tehdä nätin kattauksen iltaruoalla, nyt syksyllä myös sytyttää kynttilöitä, ja laittaa jotain kivaa musiikkia taustalle. Se luo kivan tunnelman, ja voimme tavallaan nauttia hetken verran enemmän yhdessäolosta ja huoahtaa ennen maanantaita ja arkea.

Viime aikoina olen laittanut Plattersin Ikivihreitä-cd:n kuulumaan. Liitän Plattersin musiikin lapsuuden kesiin, kun koko perheen voimilla oltiin vesillä, joko put-put-keskimoottorilaiva "Celestellä", taikka "Victoria" purjeveneellä. Plattersia kuunnellessa tulee semmoinen huoleton fiilis, joka samalla aikaa huokuu turvallisuutta ja ajattomuutta ... aivan kuin lapsuuden kesälomat!

Olenkin kertonut useampana sunnuntai-iltana tarinoita noilta kesälomilta: Kuinka Kolilla ollessamme putosi ensin pikkuveli paatista 3 m:n syvyyteen, sitten meidän spanieli - Iskä hyppäsi heti veteen ja sai velipojan kuiville, ja koirakin ongittiin kalliorannasta ylös. Taikka kuinka äidin ja velipojan kanssa purjehtiessa lensi sekä pizza että kokassa nuuhkaileva koira virtaan, kun osuttiinkin karille!

Oi niitä aikoja! Ja kuinka upeata että ihmisen muistot latautuu narratiivien ja kognition lisäksi aistien ja toimintojen kautta ... ja musiikin avulla voi ajautua lapsuuden tunnelmiin.

Taitaa olla hieman koti-ikävää... Onneksi on skype, jolla voi turista pidemmänkin aikaa, ja jopa saada video-yhteyden rakkaisiin siellä Suomessa tai rajojen ulkopuolella ;)

Häät & Happy Day




Lauantaina oltiin Miehen kanssa tuttavien häissä. Mies on aikoinaan opettanut sekä morsianta että sulhasta nuortenleireillä, ja sulhanen on mm. tehnyt miehen opetuksen kotisivut. Häät olivat Pohjois-Köpiksen ev.lut. Hellig Kors-kirkossa - kirkon ulkopuolella olevat lehmukset loistivat syksyn puna-keltaisissa väreissä, ja kirkko oli myös koristeltu samoin sävyin.

Morsian asteli isänsä saattamana akustisen kitaran säestyksellä sulhon luo - kitara loi välittömän ja intiimin tunnelman muuten niin suureen kirkkoon. Sulhasen isä on myös pappi, joten hän piti kauniin ja henkilökohtaisen vihkipuheen, ja ko. kirkon pappi suoritti vihkitoimituksen. Sen jälkeen parin läheinen ystävä siunasi ja rukoili parin puolesta.

Virsien sijaan vihkimisen musiikki koostui Gospel-lauluista, joita säestämässä oli rummut, kitara, basso ja keyboard - neljä uutta ja vanhaa gospel-laulua, jotka oli kirjoitettu ohjelmaan, jotta kaikki sai olla mukana laulamassa - oli todella ihana päätös vihkimiselle! Viimeinen laulu oli "Oh happy day...", oikein svingaava biisi, automaattisesti sitä yksi sun toinen alkoi taputtaa käsiä rytmin tahdissa. Laulun puolivälissä hääpari alkoi astella käytävää pitkin käsi kädessä vieraille hymyillen ulos ...

Me istuttiin aika perällä, ja oli nautinto hissukseen valua ulko-ovea kohti, rumpali innostui kunnon soolon soittamaan, sen jälkeen basisti ja kitaristi ... Miehen kanssa vitsailtiin, että hääjuhla siirtyykin kirkkoon, koska siellä tunnelma oli tosi iloa pulppuava ja siunattu ;)

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Hyvä päätös rankalle päivälle


Unohdin sulkea makuuhuoneen ikkunan viime yönä, ja ulkoa tullut kylmä ilma aiheutti imakan jomotuksen niskaan. Aamupäivällä se kehkeytyi päänsäryksi, onneksi oli 2 panodilia laukun pohjalla, joiden avulla jakson keskittyä - oli palaveri-päivä.

Kotona mies teki ruoan, minä pujahdin kuntosalille - jotta saisin sitä niska-jännitystä hieman laukeaamaan. Päänsärky jäikin sinne salille, ja kotona pikapusut miehelle, joka jo oli töihin lähdössä. Tein vielä Pilates-liikkeet - se on niin rentouttavaa, kun taustalla on rauhaisaa musiikkia, ja kun keskityn syvään hengittämiseen.

Esikoinen teki vadelma-jogurtti - smoothien iltateelle... nyt vaan lämmin suihku, ja sitten pitkät yöunet - makuuhuoneen ikkuna tiukasti suljettuna.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Aurinkoinen sunnuntai

Kirkkaansininen taivas ja poutapilvet houkuttelivat ulos aamupäivällä. Mies ei raaskinut jättää kitaraansa, vaan nautti jammailustaan, ja pojat vetivät sikeitä, mutta sain lenkkiseuraa ystävästäni ja hänen koirastaan. Käveltiin Itä-Köpiksen "Fælledparken"'issa, joka on vihreä keidas kaupungin keskellä. Puistossa oli paljon ulkoilijoita, jalkapallonpelaajista lapsiperheisiin.

Ystäväni koira on vuodenvanha pentu, jonka on alunperin kulkukoira Kreikasta. "Græskehunde.dk" kotisivuilta löytyy kaikenikäisiä ja näköisiä kulkukoiria, jotka on tuotu Tanskaan hoitokotiin, ja joita voi adoptoida. Hauva on hyvinvoiva ja sosiaalinen koira, joka on ollut ystäväni perheenjäsenenä tammikuusta saakka. Hän on hyvin leikkisä, ja lenkillä ollessa hän innostuu ohikulkevista juoksijoista.

Ystäväni kiristi koiran kulkunauhaa, kun pitkä juoksija lähestyi kovaa vauhtia notkon takaa. Juoksija vaikutti tutulta, ja sehän olikin fysioterapeutti-osteopaattini, joka huikkasi tervehdyksen pyyhkäistessään ohitsemme. Fælledparken on suosittu juoksijoiden keskuudessa - monet ajaa kauempaakin ja parkkeeraa auton puiston viereen, jossa treeneevat.

Keskellä suurta aukiota oli vanhempi mies, joka heitti bomerangeja. Bomerangeja oli monenmuotoista ja väristä, ja ne lensivät jokainen omalla tavallaan - lujaa vauhtia ja pitkälle! Kiersimme hänet kaukaa - ei pelkästään koiran leikkisyyden vuoksi, vaan koska ystäväni on muutaman kerran joutunut väistämään ko. miehen boomerangeja, ja kuulemma paikallinen poliisi on varoittanut miestä olemaan hieman varovaisempi harrastuksensa kanssa yleisessä puistossa. Olen kuullut, että bomerangin tulisi palata heittäjänsä käteen, mutta niin ei miehen bomerangit tehneet ...

Seuraava mielenkiintoinen henkilö oli "Jimi Hendrinkisin" kaksoisolento - kunnes hän tuli tarpeeksi lähelle. Upea, musta sähäkkä hiuspehko ei ollutkaan komea afro, vaan rasta-fari-letit peittävä musta hattu. Olen hieman tutustunut rastafari-kulttuuriin tuttavani srk:sta välityksellä, joka oli tammikuun Etiopiassa vapaaehtoisena apuna rastafarien keskuudessa. Iltapäivällä srk:ssa kahvitauolla tuttavani mainitsi nähneeni aivan aidon rastafarin aamutuimaan. Kuvauksen perusteella tunnisti tunsi miehen, hän on kuulemma johtava hahmo Kööpenhaminan r-farien keskuudessa. Tuttava on demonstroinut r-farien tervehduksen, ja kertonut heidän mielenkiintoisesta subkulttuuristaan.

Vaikka puisto-kävelyjä ei voi verrata metsässä vaeltamiseen, jossa voi rentoutua eri tavalla, on puistoissa oma viehätyksensä - voipi seurata ihmisten toimintoja, törmätä tuttuun, taikka vaihtaa sanan taikka pari satunnaisen ohikulkijan kanssa.

Syyslomanpäätös Tivolissa

Flemming ja pojat ovat viettäneet syyslomaa tämän viikon. He ovat "säästäneet" Tivoli-reissun viikonlopuksi, jotta minäkin pääsin mukaan, ja että poikien ystävän vieraily myös sattui samaan saumaan.

Viime vuosina Tivoli on ollut avoinna syyslomaviikon. Teemana on Halloween, ja koko Tivoli on koristeltu kurpitsoilla. Meillä oli mukava iltapäivä ja ilta. Varsinkin pimeällä valojen loisteessa tuntuu että on kuin Liisa Ihmemaassa - lasten satumaa fiilis iskee ;)















tiistai 13. lokakuuta 2009

Elokuvista


Ruotsalaisen Stig Larssonin krimi-trilogian kaksi ensimmäistä kirjaa on filmatisoitu, nr. 2 "Tyttö joka leikki tulella" viimeisimpänä. Pari vuotta sitten lueskelin nämä krimit ystäväni niitä suositeltua - En aivan heti päässyt juonen makuun, mutta sitkeys kannattaa: ensimmäisten 200 sivun jälkeen pääsin sisälle ensimmäiseen kirjaan, ja se siemaisi mukanaan jännityksen maailmaan. Saman ystävän kanssa olemme katsoneet Larsoonin filmatisoidut kaksi fimiä. Se ensimmäinen filmi, Mænd der hader kvinder, oli mielestäni parempi kuin kirja - varmaan koska kirja oli aluksi niin pitkäveteinen. Toinen filmi taasen toisinpäin ei vetänyt vertaa kirjalle - Jos en olisi kirjaa lukenut, olisi filmi varmaan vaikuttanut hieman sekalaiselta.

Kirjan ensin lukeminen, ja sen jälkeen filmin näkeminen on aina hieman jännää (niinkuin Taru sormusten herran-kanssa) - vastaako näyttelijät lukijan omaa kuvitelmaa roolihahmoista, pystyykö näyttelijä kuvailemaan roolihenkilön luonteenpiirteet ja tavat uskottavasti. Kirjaa lukiessa voi myös itse säädellä mielikuvia lukiessa - kun filmiä katsoo, näkee ohjaajan version ja välityksen kirjasta. Mielestäni Lisbeth Salanderin näyttelijä on hyvin onnistunut välittämään roolihahmon luonteenpiirteet ja käytöksen - hänen hieman autistinen tapansa käyttäytyä ihmissuhteissa. Ohjaaja välittää hyvin Salenderin fotograisen muistin ym. Mikael Blomkvist näyttelee myös uskottavasti roolihahmonsa - mielikuvani hänestä oli tosin enemmän raffinoitu ja nonchalantti, mutta näyttelijävalinta toisaalta välittää sen rennon ja huolettoman kuvan Blomkvistista. Filmi on väkivaltainen - useamman kerran pääsi pienoinen parkaisu, ja jokunen kohta jäi näkemättä kun suljin silmät - kirjaa lukiessa voi itse sensuroida paremmin hurjat kohtaukset. Mutta kokonaisuudessaan kakkosfilmi oli hyvä kuvaus naissankari Lisbeth Salanderin selviytymisestä.

Aivan toisenlainen filmi on Will Smith'in (2007) "Seven Pounds", jonka mies lainasi toissa viikonloppuna. Enempää paljastamatta juoni käsittelee anteeksiantoa - kuinka vaikeaa tai miltein mahdotonta on omalla voimalla antaa anteeksi itselleen. Ajatuksia herättävä elokuva, jonka mielellään katson uudelleen jonkun ajan kuluttua.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Maukas vihanneslaatikko



Kaupan hyllyt on täynnä kotimaisia vihanneksia ja juureksia, nyt onkin otollinen aika kaikenlaisille laatikkoruoille. Inspiroiduin kokeilemaan serkku-tytön kaalilaatikko-reseptiä, jonka äiti kesällä laittoi. Ohjeen muistin suurin piirtein, ja laitoin mausteita maun mukaan - Hyvää tuli! Ensi kerralla teen tupla-annoksen, laatikko on makoisa lisuke lihalle, kalalle ja pavuille.

Vihannespaistos

1/2 pientä valkokaalia ohuina suikaleina
4 suurta porkkanaa raasteena
1 kesäkurpitsa raasteena
1 sipuli suikaleina
2 vs-kynttä suikaleina

2 kananmunaa
3 dl vihannesmaustelientä (Knorr ym. kuutio)

mausteita ja juustoa maun mukaan

  • Kuullota sipuli ja valkosipuli öljytilkassa.
  • Freesaa kaikki vihannekset ja juurekset pannulla sipuleiden joukossa.
  • Mausta vihannekset esim. paprikalla, kurkumaalla, garam masalalla, pippuri-sekoituksella, - hyppysellinen chiliä tekee kivan terästyksen.
  • Kaada kasvisseos voideltuun uunivuokaan.
  • Sekoita kananmunat vihannesmausteliemeen, ja kaada seos kasvisten päälle.
  • Raasta maukasta juustoa (emmental, primadonna, pecorino...) päälle.
  • Paista 200 asteessa n. 30-40 minuuttia.

Treffit uimahallissa



Syksyn upea väriloisto toivotti minut ja ystäväni tervetulleeksi Emdrupin uimahalliin. Vuodesta 2002 saakka olemme pari kertaa kuussa tavanneet uimahallissa, traditio joka alkoi kun työskentelimme samassa fritidshjemissä. Usein otetaan lapset mukaan,mutta eilen poikien serkkupoika oli meillä yötä, niin oltiin ystävän kanssa kahdestaan.

Emdrupin uimahalli on aiemmin ollut ulkoilma-uimala, joka kunnostettiin 4 vuotta sitten kokovuotiseksi uimahalliksi. Uimahallin tekee avaraksi ja viehättäväksi sen lasinen katto - selällä uidessa katse lepää pilvissä, voi seurata vuodenaikojen vaihtelua puiden lehtien väreistä - eilen näin parin muuttolintu-parven suunnistavan hienossa V-muodostelmassa.

Meillä on rento vauhti, uidaan vaihtelevasti 20 - 40 banea. Vedessä on helppo venytellä, ja kun pääsee rytmiin, uimisella on hieno rentouttava vaikutus - voi todella tuntea veden elementin ympäröivän koko kehon, olla läsnä voimakkaasti juuri tässä hetkessä. Selällä uiden on korvatkin veden pinnan alla, ja jos vielä sulkee silmät, on aivan kuin omassa maailmassa, kun kuulo- ja näköaisti on "turtana".

Miinuksena Emdrupista voi mainita "kuiva-saunan", jossa löylyn heittäminen on sallittua vain Sauna-gus'n aikana. Sauna-gus'n ohjaaja heittää löytyä, jossa on muutama tippa aromaterapeuttista öljyä (sitruuna / minttu). Ohjaaja viuhtoo isolla pyyhkeellä ilmaan, jotta lämpö jakaantuu tasaisesti kaikkialle. 10 min. jälkeen on juoma-tauko, jolloin tuuletetaan saunaa hieman, ja hän vaihtoo virvoittavan öljyn johonkin rauhoittavaan. Sauna-gus on kerran viikossa, joko aikaisin aamulla, tai myöhään iltapäivällä.

Uinnin ja saunan jälkeen istumme joko sisällä taikka ulkona, ja turisten juomme ystävän mukaan tuoman kahvin, ja napostelemme minun tekemät eväsleivät.
Uimahalli-treffit kannattaa: Kun tietää että ystävä tulee mukaan, niin on helpompi vääntäytyä ylös viikonloppu-aamuna - ja uinnin jälkeen onkin virkeä ja hyvä olo aloittaa viikonloppu!

lauantai 10. lokakuuta 2009

Kulttuuri-yö


Jokavuotinen kulttuurien-yö -tapahtuma oli eilen illalla. Iltapäivällä katselin netistä mitkä tapahtumat voisivat poikia houkuttaa, ja olihan siellä vaikka mitä: Biologian- ja geologian laitoksilla sai kokeilla mikroskooppeja eläviin näytteisiin, Danmarks Radio /TV avasi ovet ja sai tutustua studioihin ja seurata suoran tv-lähetyksen kuvausta, eläintarhassa erkoisohjelmaa, museot, kirjastot, virastot ym. julkiset rakennukset olivat keskiyöhön auki.

Mutta minä hieman myöhään tutkin ja mainostin kultturi-yötä pojille. Pojat olivat jo muutama päivä sitten sopineet LAN-illan (local area network: Pojat yhdistää tietokoneet keskenään ja voivat siten pelata samaa peliä yhdessä) ... Kun tulin töistä kotiin puoli neljän maissa, olivat pojat jo asettamassa koneita yhteen, ja pian luokkakaverin vanhemmat tulivat vielä yhden kannettavan kanssa. Jotta minun motivoivat puheet Kulttuuri-yöstä ei paljon heidän korviaan lotkauttanut. Mies on tän viikonlopun töissä - jotta minun kulttuuri-iltani sujui traditionaalisssa merkeissä aivan kotosalla.

Aikakausilehden mukana on tullut DVD-filmi "Then she found me" (2007) , jota en vielä ole katsonut - siinä kivat näyttelijät, mm. Colin Firth ja Helen Hunt. Jotta ajattelin katsoa sen nyt kultturi-yö kunniaksi. Sitä ennen selailin yrittikirjaa, etsien jotain immuniteettia vahvistavaa liikkeelä olevaa flunssaa vastaan, ja selailin lehteä sohvalla.

Seuraava havainto on, että herään kännykän soittoääneen - kello on 22:30 ja mies soittaa ja kysyy onko minulla "kultturelli olo" - että sainko edes juniorin mukaan kulttuuri-yöhön? Kiitin miestä herätyksestä: Sohvalla nukkuminen voi aiheuttaa kinkkisen niskan-jumituksen. Toivotin pojille hyvää yötä ja kaivauduin oman peiton alle.

Kulttuuri-yön anti minulle on siis yrtti-kirjan inspiraatio "lämpöpommin" kokeiluun:

Lämpöpommi

Sekoita mukilliseen kuumaa hunajavettä noin 1/4 tl inkivääriä ja saman verran kanelia ja jauhettua mustapippuria. Ei heikkovatsaisille!

Ensi vuonna, paremman ennakko-suunnittelun ja motivointityön ansiosta, voi minullakin olla hieman enemmän "kultturillisempi olo" seuraavana aamuna ;)

torstai 8. lokakuuta 2009

Ystävälle

Ystävä, huomaatko, kuinka olemme rikkaita.
Meillä on ullakot täynnä kalliita muistoja.

Meillä on kellarissa aarteita kasoittain:
tuhannet elävät sanat sinulta kerran sain.

Meillä on simpukoissa kätkössä helmiä.
Yhdessä löydämme lahjat arkemme keskellä.

Meillä on hiljaisuutta, tuulien kuiskina,
meri ja koivu ja linnut, hämärän valoa.

- - -

Muistatko, kun uskalsimme lähteä matkalle?
Tunteneet emme tietä,
poluja perille.

Muistatko, kun innostuimme
tutkimaan ihmeitä,
jäniksen jälkiä, jäätä, perhosen siipiä?


Muistatko, kun rohkenimme
itsemme unohtaa,
annoimme sateiden tulla,
tuulien puhaltaa?

Muistatko? Lähdetään vielä.
Kuuletko kutsun sen?
Vielä on tallella jossain
salaisuus lapsuuden.

- Anna-Mari Kaskinen -

lauantai 3. lokakuuta 2009

Oprah'n visiitti Tanskassa


Talk-show emäntä Oprah Winfrey oli muutaman päivän visiitillä Kööpenhaminassa viime viikolla, promoveeraamassa Chicagoa OL-isäntämaaksi Michelle & Barak Obaman kanssa.

Oprah vieraili muutamien tavan-tanskalaisten kodeissa ja teki haastatteluja talk-showta varten. Ko. shown teema tulee olemaan "Maailman onnellisin kansa". Eräiden tutkimusten mukaan tanskalaiset olisivat maailman onnellisin kansa. Tutkimuksia on monenlaisia, esim. kuinka silmien väri ja kengän numero korreloi - jotta kaikenlaisten tutkimusten tuloksia tulee kriittisesti lähestyä, eikä "niellä mitään kunnolla purematta". Ohessa linkki "60-minutes" ohjelmaan ko. tutkimuksesta ja tanskalaisista

http://www.youtube.com/watch?v=shepBx2ogJo

http://www.lilliput-information.com/engvelg.html

No, Opran kuvaukset tavan-kansalaisten elämästä oli mielenkiintoisia: Kun erilaiset kulttuurit kohtaavat, syntyy usein hedelmällisiä havaintoja. Opraan oli tehnyt vaikutuksen tasa-arvo miesten ja naisten välillä, se että miehet osallistuu kotitöihin ja lastenhoitoon, että naisille on mahdollista yhdistää perhe-elämä ja ura, ja että aviomiehen metsästys ei ole naisten nr. 1 elämäntavoite, vaan että saamme tyydytystä ja sisältöä elämään myös työn - ja ystävien välityksellä. Minun kosketukseni amerikkaiseen kulttuuriin on vain kolme vuotta CTS:ssä - semi-amerikkalaisessa koulussa Belgiassa, en ole kokenut millaista esim. uran ja perheen yhdistäminen USAssa olisi.

Tuttavani valmistui juuri anesteologian erikoislääkäriksi - lääkiksen jälkeen 5 vuoden palkallinen työ-harjoittelu eri sairaaloissa ja 3 v:n phd:n kirjoitus, iässä 38 vihdoin valmis, ja ensimmäinen työpaikka. Hän on 8-v:n pojan yksinhuoltaja. Hänen kanssaan juteltiin, kuinka skandinaviassa on todellakin mahdollista "luoda uraa" naisena ja perheenäitinä: Kunnallinen päivähoito toimii, saa opintotukea ja legaatteja sekä opiskelumaksut on alhaiset. Terveydenhuolto, neuvolat ja synnytys ei kaada budjettia, koska vielä ei ole käyttäjämaksuja lääkäriin tai sairaalan palveluihin. Palkallinen työharjoittelu varmistaa kaikille tasavertaisen tien valmistumiseen. Hän vertasi nimenomaan USAn olihin, jossa opiskelu on kallista, ja lääkiksen opiskelijat tekevät hurjan pitkiä vuoroja luodakseen tietä hyviin harjoittelupaikkoihin, jotka varmistaa phd-legaatit ym. Siellä on hankalampi yhdistää äitiyttä ja lääkiksessä-opiskelua.

Usein otamme itsestäänselvyytenä skandinaaviassa olevan tasa-arvon, ja hyvinvointi-valtioiden edut: Koulutus, terveydenhoito ja erilaiset sosiaaliset palvelut. Vaikka hyvinvointia leikataan ja erilaiset palvelumaksut astuu voimaan, on hyvä muistaa, että meillä silti on asiat aika hyvin - jollain tapaa pyrimme varmistamaan että kaikilla on mahdollisuus jonkinlaiseen hyvinvointiin.

Lakimuutoksen tuulet puhaltaa



Maanataina Redessä kuulin hyviä uutisia johtajalta, joka on sosiaalisen työn uranuurtaja prostituutioiduille Tanskassa. Hän aloitti työn narkomaanien keskuudessa 40 vuotta sitten, ja muutaman vuoden kuluessa narkomani-prostituoitujen asema ja hätä valtasi hänen ajatuksensa ja sydämensä. Hän on aloittanut työn aivan tyhjästä, hakenut varoja väliaikaisiin projekteihin, ja keskittänyt huomioita poliitikkojen keskuudessa prostituutioiden ongelmiin, naisen asemaan ja viimeiset pari vuosikymmentä ihmiskauppaan.

Kysyin häneltä, mikä häntä on kannustanut vuosien varrella, kuinka hän on jaksanut puurtaa ja anoa vuosi vuoden jälkeen varoja eri lautakunnilta ja sponsoreilta? "En voi hyväksyä sitä, että naisen asema yhteiskunnassa ja maailmassa voi olla niin alhainen - kuinka kanssasisaria voidaan kohdella niin julmasti" oli hänen vastauksensa.

Kommentoin kuinka hienoa on että kolmas kerros kunnostetaan - sen tarkoituksena on toimia ensikotina niille naisille jotka ihmiskaupan myötä ovat tulleet Tanskaan, ja jotka saavat turvapaikan tänne, ja aloittavat kielen opiskelun ja intergoitumisen maahan ym.
Eräs Reden naisista on ollut kriisikodissa nyt 8 kk:tta, hän puhuu hieman jo kieltä, ja aloittaa harjoittelun päiväkodissa ensi viikolla. Mm. hän saa oman huoneen kolmannesta kerroksesta, kun se valmistuu.

Johtaja tekee paljon valistustyötä prostituutiosta ja ihmiskaupasta. Hän on viimeiset 7 vuotta pitänyt joko luennon tai workshopin sosiaalidemokraattien vuosipäivillä, hän ottaa aktiivisesti yhteyttä moniin järjestöihin, lautakuntiin, kouluihin ym. ja näin on poistamassa "tabuja" jotka ihmiset yleensä liittää prostituutioon. Hän on myös median välityksellä voinut vaikuttaa tavan tanskalaisten elämään, sekä televisio-uutisten, ajankohtaisohjelmien, dokumenttien että lehtien välityksellä. Samalla aikaa hän on kriisikeskuksessa töissä, tietää jokaisen naisen tarinan, ja toivottaa uudet vapaaehtoiset tervetulleiksi.

"Sosiaalidemokraatit tekee lakiesitystä, jossa prostituutio tehdään rangaistavaksi - joten myös niitä henkilöitä, jotka ostavat palveluita, voidaan rangaista lain avulla!" hän kertoi. "Ja kun vasemmiston valtapuolue ehdottaa jotakin, saa ehdotus tukea keskustalta, sosialistilta ja muilta lähipuolueilta - Jos tämä onnistuu, se on todella suuri askel naisten aseman eteen!"
Mielessäni ajattelin, että hänen valistustyönsä on kantamassa hedelmää... yhden ihmisen periaate ja toiminta ko. periaatteen eteen on levinnyt ja voi saada aikaa aikaan konkreettisen muutoksen!
Mitkä asenteet, periaatteet ja arvot ovat minulle tärkeitä ja näkyvät minun toiminnassani ja elämässäni? Entä sinun?

Ennen lähtöäni laitoimme johtajan ja parin naisen kanssa suurensuuren maailmankartan hänen konttorinsa seinälle. "Ihana saada kartta vihdoin paikalleen - tämä on meidän maailmamme!" sanoi hän hymyillen. Jokainen meistä katseli, mistäpäin olemme kotoisin, ja meitä oli melkein jokaiselta mantereelta.

Seuraava projekti, jota johtaja työstää, on "Joutsen"-ryhmän aloitus ulkomaisille naisille. "Joutsen"-ryhmä alkoi 3 vuotta sitten, kun tanskalainen eks-prostituoitu otti yhteyttä johtajaan, ja kysyi, onko olemassa tukiryhmaä, jossa hän voisi jakaa kokemuksiaan muiden samassa tilanteissa olevien naisten kanssa -"Flasch back-muistot ja hajut prostituutio miljööstä vainoaa, itsetunto on miinuksen puolella, mitä voi kertoa työpaikalla viimeisistä neljästä vuodesta jolloin tyoskenteli bordellissa mm.?" Johtaja vastasi että tukiryhmää ei ole, mutta nytpä me aloitamme sen. Ja niin alkoi joutsen-ryhmä, jossa 4-6 eks-prostituutioitua ja psykologi kokoontuu kaksi kertaa kuussa vuoden ajan, jakaen kokemuksia ja saaden tukea toinen toisiltaan.
Nyt ollan aloittamassa vastaavaa ryhmää, joka toimii englanniksi, ja jossa kriisikeskuksen naiset voivat jatkaa eheytymisprosessia.

Kriisikodissa oli kaksi uutta naista, ja kaksi oli päässyt turvallisesti kotimaahan. Kävimme naisten kanssa läpi kotiin lahjoitettuja vaatteita, joista he löysivät parit pitkät housut ja lämpimiä puseroita. Toinen naisista laittoin herkullista kanakeittoa. Hän puhui vaan oman maan kieltä, jota kukaan muu ei puhunut, ja hieman italiaa ... jotta puhuimme suurimmaksi osin elein ja ilmein, sekä käsillä viuhtoen ja huitoen! Mutta läheisyys ja toisesta välittäminen välittyy onneksi ilman kieltäkin, joten ilta oli mukava ja koti-ikävästä huolimatta nainen tunsi olonsa melko hyväksi.

Ensivaikutelmia uudesta työpaikasta


Konttorini pöydällä oli tervetulias-kukkakimppu torstai aamuna ;) Päivä alkoi yhteisellä aamupalalla, jossa uudet työntekijät toivotettiin tervetulleiksi. Paljon tervehdyksiä, uusia kasvoja ja nimiä, sekä käytännön asioden järjestelyä kuten avaimet, puhelin, tunnusluvut tietokonesysteemiin ym.

Torstait ovat yleensä kokous - ja työnohjauspäiviä, joten se päivä menee jatkossakin kokonaan kunnantalolla. Opinkin helposti ekana päivänä reitin konttorista eri kokoushuoneisiin, vessaan ja kanttiiniin - siinäpä ne tärkeimmät ;)

Eilen kävimme tutustumisajelulla kunnassa. Se koulu ja ne päiväkodit jotka kuuluu alueeseeni, ovat aivan kunnan toisella puolella, 20 km päässä, jotta hyvä että minulla on auto käytössä. Toinen vaihtoehto on ottaa pyörä mukaan junaan - tätä kokeilen maanantaina, kun tutustun kouluun.

Iltapäivä meni laittaen arkistokaappia syysteemiin, ja sain hieman tuntumaa koulupuolen alueen työhommiin. Pahviset arkistointikotelot loppui kesken, mutta niitä on luvassa lisää maanantaina. Pehmeä lasku töihin esittelyn ja tutustumisen merkeissä jatkuu vielä viikon verran, joten varmaan kerkeän systemoida päiväkoti- ja erikoisopetuksen jutut myös.

Mukava ensivaikutelma muodostui kahden päivän aikana. Työtoverit vaikuttaa välittömiltä, ja heillä on tapana syödä lounas yhdessä kanttiinissa, sekä kurkata silloin tällöin toistensa konttoreihin - "tulet vaan, ja kysyt mitä vaan kun on tarvis, aina on aikaa 5 minuuttia".

Aamutuimaan

On aivan hiljaista, vaan sienäkellon tikitys kuuluu. Mies ja juniori nukkuu, esikoinen on yötä ystävän luona - minulla hiljainen aamuhetki ;)

Hemmottelen heiman vilustunutta itseäni minttuteellä, johon laitoin vihreää teetä jonka velipoika toi Japanista, sekä tuoreen mintun oksan ystävän puutarhasta. Hedelmät ja hunajainen jogurtti voipi kanssa terästää oloa.

Olen lukenut Matteuksen evankeliumia, mies luennoi torstai-iltaisin siitä. Olen poikien kanssa kotona jotta en pääse mukaan opetukseen, mutta pari hänen kurssilaistaan sekä äänittää opetuksen joka kerta, että ovat tehneet kotisivut, joilta voipi netin kauttaa kuunnella opetusta. Hieno homma, ja niin minäkin voin kotoa käsin olla mukana. Laitan tähän linkin kotisivuille, jos tekee mielesi kuunnella tanskankieltä podcastin välityksellä:

http://www.bibelmedbille.dk/Bibel_med_Bille/Teaching_in_english/Teaching_in_english.html