Elokuvista

Ruotsalaisen Stig Larssonin krimi-trilogian kaksi ensimmäistä kirjaa on filmatisoitu, nr. 2 "Tyttö joka leikki tulella" viimeisimpänä. Pari vuotta sitten lueskelin nämä krimit ystäväni niitä suositeltua - En aivan heti päässyt juonen makuun, mutta sitkeys kannattaa: ensimmäisten 200 sivun jälkeen pääsin sisälle ensimmäiseen kirjaan, ja se siemaisi mukanaan jännityksen maailmaan. Saman ystävän kanssa olemme katsoneet Larsoonin filmatisoidut kaksi fimiä. Se ensimmäinen filmi, Mænd der hader kvinder, oli mielestäni parempi kuin kirja - varmaan koska kirja oli aluksi niin pitkäveteinen. Toinen filmi taasen toisinpäin ei vetänyt vertaa kirjalle - Jos en olisi kirjaa lukenut, olisi filmi varmaan vaikuttanut hieman sekalaiselta.

Kirjan ensin lukeminen, ja sen jälkeen filmin näkeminen on aina hieman jännää (niinkuin Taru sormusten herran-kanssa) - vastaako näyttelijät lukijan omaa kuvitelmaa roolihahmoista, pystyykö näyttelijä kuvailemaan roolihenkilön luonteenpiirteet ja tavat uskottavasti. Kirjaa lukiessa voi myös itse säädellä mielikuvia lukiessa - kun filmiä katsoo, näkee ohjaajan version ja välityksen kirjasta. Mielestäni Lisbeth Salanderin näyttelijä on hyvin onnistunut välittämään roolihahmon luonteenpiirteet ja käytöksen - hänen hieman autistinen tapansa käyttäytyä ihmissuhteissa. Ohjaaja välittää hyvin Salenderin fotograisen muistin ym. Mikael Blomkvist näyttelee myös uskottavasti roolihahmonsa - mielikuvani hänestä oli tosin enemmän raffinoitu ja nonchalantti, mutta näyttelijävalinta toisaalta välittää sen rennon ja huolettoman kuvan Blomkvistista. Filmi on väkivaltainen - useamman kerran pääsi pienoinen parkaisu, ja jokunen kohta jäi näkemättä kun suljin silmät - kirjaa lukiessa voi itse sensuroida paremmin hurjat kohtaukset. Mutta kokonaisuudessaan kakkosfilmi oli hyvä kuvaus naissankari Lisbeth Salanderin selviytymisestä.

Aivan toisenlainen filmi on Will Smith'in (2007) "Seven Pounds", jonka mies lainasi toissa viikonloppuna. Enempää paljastamatta juoni käsittelee anteeksiantoa - kuinka vaikeaa tai miltein mahdotonta on omalla voimalla antaa anteeksi itselleen. Ajatuksia herättävä elokuva, jonka mielellään katson uudelleen jonkun ajan kuluttua.