Kirjoista, kasveista ja kommunikaatiosta

Juuri nyt istun ja napostelen pipareita. Minun tulisi oikeastaan lukea. Ja syödä jotain muuta kuin pipareita. Mutta jos nyt syön nämä muutamat piparit, niin ne eivät enää mieltä ole painamassa... sillä lohipalat kypsyvät uunissa, joten kun ne ovat valmiita, niin vatsani saa kunnon ruokaa.

Suunnitelmanani oli että lukisin (tai ainakin valitisisin mistä aloittaa) muutamia kirjoja vuorovaikutuksesta ja kommunikaatiosta yhteen suunnitteilla olevaan työprojektiin. Mutta päivä on kuin varkain vilahtanut käsistäni - nuorimmaisen kanssa kenkäostoksilla, sitten oli housujen paikkausta ja hihojen lyhennystä, siivousta ja ruoanlaittoa - nyt kun ruoka on uunissa, niin en sitten millään osaa syventyä lukemiseen, sillä 10 min. kuluttua on jo katettava pöytä ... kaikenlaisia syitä löytyy halutessa, jos lorvikatari tai muunlainen motivaatiopula iskee?!

Hyvä uutinen on se että kasvini toimistossa kukoistavat! Ne olivat ilman vettä ja muuta huolenpitoa kokonaiset 2 viikkoa, mutta sitä ei huomaa.

Olen ehkä löytänyt itselleni sopivat kasvit - semmoiset vahapintaiset ja vettä hyvin säilyttävät kasvit. Tuo alimmaisen kuvan kasvi on jo 15 v. vanha. Se onkin selvinnyt pidempiäkin kuivakausia. Kerran siirsin sen rapppukäytävän leveälle ikkunalaudalle, jossa se oli kesäkuumassa aruingonpaisteessa 2 kuukautta ilman vedenpisaraa. Lehdet olivat aivan littanat ja kurttuisat, mutta ne imivät vettä sitä kerran saatuaan, ja 2 vrk. kuluttua kasvi oli aivan entisellään. Jokaiselle viherpeukalolle löytyy omanlainen kasvilaji, joka viihtyy ja kukoistaa juuri omistajan hoidossa.

Vuorovaikutus, sekä kirjoitettu että suullinen, on joskus aika haastavaa. Kuinka osaisin valita juuri ne sanat, jotka pukevat ajatukseni selkeästi haluamani  muotoon? Entä kuinka sitten se muotoilemani ajatus otetaan vastaan ... eli kuinka minun lauseeni ymärretään? Mitä valitsemani sanat merkitsevät vastaanottajalle - millaisia mielikuvia ne luovat hänelle?

S.T. Eliotin runo Neljä Kvartettia kuvaa tämänsuuntaista pulmaa vivahteikkaasti (en löytänyt suomenkielistä vastinetta jotta liitän osan alkuperäisestä runosta tähän)

Trying to use words, and every attempt

Is a wholly new start, and a different kind of failure

Because one has only learnt to get the better of words

For the thing one no longer has to say, or the way in which

One is no longer disposed to say it. And so each venture

Is a new beginning, a raid on the inarticulate

With shabby equipment always deteriorating

In the general mess of imprecision of feeling,

Undisciplined squads of emotion.

S.T. Elliot from ”The Four Quarters”

...Tässä aiheesta kirjoittaessa tunnen että mielenkiinto lukemiseen alkaa palata - iltaruoan jälkeen avaan varmasti ensimmäisen kirja - ehkä tämä 10. minuutin postaus tässä vaiheessa ei ollutkaan hullumpi idea?

Jos muistat lukeneesi jonkin mielekkään kirjan tai artikkelin vuorovaikutuksesta ja kommunikaatiosta, ja jos tahdot laittaa viestiä minulle, niin ilahdun kovasti kaikesta inspiraatiosta :)

Eilen töihin ajaessa sateinen maisema kirkastui ja aurinko tuli pilvien takaa esiin. Pysäytin auton ja otin valokuvan kauniista maisemasta - ihailin aikani peltoja ja metsänreunaa, huokailin raikasta ilmaa keuhkoihin, ja jatkoin matkaa.

Mukavaa ja leppoisaa viikonloppua toivotellen,

Nina