lauantai 5. tammikuuta 2013

Kirjoista, kasveista ja kommunikaatiosta




Juuri nyt istun ja napostelen pipareita. Minun tulisi oikeastaan lukea. Ja syödä jotain muuta kuin pipareita. Mutta jos nyt syön nämä muutamat piparit, niin ne eivät enää mieltä ole painamassa... sillä lohipalat kypsyvät uunissa, joten kun ne ovat valmiita, niin vatsani saa kunnon ruokaa.

Suunnitelmanani oli että lukisin (tai ainakin valitisisin mistä aloittaa) muutamia kirjoja vuorovaikutuksesta ja kommunikaatiosta yhteen suunnitteilla olevaan työprojektiin. Mutta päivä on kuin varkain vilahtanut käsistäni - nuorimmaisen kanssa kenkäostoksilla, sitten oli housujen paikkausta ja hihojen lyhennystä, siivousta ja ruoanlaittoa - nyt kun ruoka on uunissa, niin en sitten millään osaa syventyä lukemiseen, sillä 10 min. kuluttua on jo katettava pöytä ... kaikenlaisia syitä löytyy halutessa, jos lorvikatari tai muunlainen motivaatiopula iskee?!




Hyvä uutinen on se että kasvini toimistossa kukoistavat! Ne olivat ilman vettä ja muuta huolenpitoa kokonaiset 2 viikkoa, mutta sitä ei huomaa.

Olen ehkä löytänyt itselleni sopivat kasvit - semmoiset vahapintaiset ja vettä hyvin säilyttävät kasvit. Tuo alimmaisen kuvan kasvi on jo 15 v. vanha. Se onkin selvinnyt pidempiäkin kuivakausia. Kerran siirsin sen rapppukäytävän leveälle ikkunalaudalle, jossa se oli kesäkuumassa aruingonpaisteessa 2 kuukautta ilman vedenpisaraa. Lehdet olivat aivan littanat ja kurttuisat, mutta ne imivät vettä sitä kerran saatuaan, ja 2 vrk. kuluttua kasvi oli aivan entisellään. Jokaiselle viherpeukalolle löytyy omanlainen kasvilaji, joka viihtyy ja kukoistaa juuri omistajan hoidossa.




Vuorovaikutus, sekä kirjoitettu että suullinen, on joskus aika haastavaa. Kuinka osaisin valita juuri ne sanat, jotka pukevat ajatukseni selkeästi haluamani  muotoon? Entä kuinka sitten se muotoilemani ajatus otetaan vastaan ... eli kuinka minun lauseeni ymärretään? Mitä valitsemani sanat merkitsevät vastaanottajalle - millaisia mielikuvia ne luovat hänelle?

S.T. Eliotin runo Neljä Kvartettia kuvaa tämänsuuntaista pulmaa vivahteikkaasti (en löytänyt suomenkielistä vastinetta jotta liitän osan alkuperäisestä runosta tähän)




Trying to use words, and every attempt
Is a wholly new start, and a different kind of failure
Because one has only learnt to get the better of words
For the thing one no longer has to say, or the way in which
One is no longer disposed to say it. And so each venture
Is a new beginning, a raid on the inarticulate
With shabby equipment always deteriorating
In the general mess of imprecision of feeling,
Undisciplined squads of emotion.

S.T. Elliot from ”The Four Quarters”































...Tässä aiheesta kirjoittaessa tunnen että mielenkiinto lukemiseen alkaa palata - iltaruoan jälkeen avaan varmasti ensimmäisen kirja - ehkä tämä 10. minuutin postaus tässä vaiheessa ei ollutkaan hullumpi idea?

Jos muistat lukeneesi jonkin mielekkään kirjan tai artikkelin vuorovaikutuksesta ja kommunikaatiosta, ja jos tahdot laittaa viestiä minulle, niin ilahdun kovasti kaikesta inspiraatiosta :)




Eilen töihin ajaessa sateinen maisema kirkastui ja aurinko tuli pilvien takaa esiin. Pysäytin auton ja otin valokuvan kauniista maisemasta - ihailin aikani peltoja ja metsänreunaa, huokailin raikasta ilmaa keuhkoihin, ja jatkoin matkaa.


Mukavaa ja leppoisaa viikonloppua toivotellen,

Nina


4 kommenttia:

  1. Ajatuksesi kommunikaatiosta on niin totta. Ehkä siinä sekin hankaluus on, että joskus on hankala kuulla omaa juttuaan toisten 'korvilla...' Hyvä muistutus kyllä, että pitäisi tietoisesti aina ajatella ennen kuin avaa suunsa. Mulla ei ole valitettavasti mitään ehdotuksia lukemisen suhteen. Oma kirjapino painottuu just nyt etiikkaan, Bultmann & co linjalle. Odottelen innolla sun havaintoja, kun ehdit lukemisiasi kommentoida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä ja inspiraatiota etiikkaan - se on kanssa mielenkiintoista ja aina relevanttia. Minä kirjoittelen kyllä jahka edistyn prosessissa - ahaa-elämyksiä odotellen :)

      Poista
  2. Olen opiskellut Marshall Rosenbergin NVC-tekniikkaa (non violent communication). Opeista on ollut minulle paljon hyötyä sekä työssä, että muussa elämässä. Oli mahtavaa oivaltaa miksi viesti ei mene perille ja mitä voin tehdä asialle. Kommunikaation uudelleenohjelmoiminen on yllättävän vaikeaa, sillä vanhat tavat ovat niin syvään juurtuneita. Peruskirja on Marshall B. Rosenberg: Myötäelämisen taito (A language of compassion), suosittelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri, varasin kirjastosta 3 Rosenbergin kirjaa (mm. suosittelemasi) sekä yhden CD:n - sitä ajattelin kuunnella töihin ajellessa! Olen hieman tutustunut aiemmin hänen nvc-tekniikkaan, sen pedagogiseen sovellukseen koulu- ja päiväkotimaailmaan (Kirahvikieli), mutta en ole aiemmin hänen alkuperäisiä teoksia lukenut - kiitos tosi paljon suosituksesta!

      Poista

On mukava kun kirjoitit kommentin / ajatuksen :-)