Diagnoosi löytynyt - D-vitamiinin puutos

Verikokeiden tulokset oli muuten ok, mutta D-vitamiiniarvo oli alhainen. Normaali-arvot ovat kuulemma 45-150, mutta minun arvo jäi 43:een. Jotta lääkäri suositteli vahvoja D-vitamiini- ja kalkkitabletteja, jotka alkaa vaikuttaa seuraavan 2 kk:n kuluessa. Ja tammikuussa sitten uusi verikoe, jotta näkee onko arvo noussut.

Nettitohtorin mukaan kalassa on paljon D-vitamiinia, jotta heti kävin karri-silliä leivän päälle, ja mies teki tänään kalapullia iltaruoaksi. Jotta meillä alkaa D-vitamiinin nousukausi ;)

Ostin myös monivitamiini-valmisteen - tullee samalla muut vitamiinit, ja seleenit ja magnesiumit mukaan. En ole vitamiineja syönyt purkista sitten maaliskuun, kun olen laittanut niin paljon kasviksia ja vihanneksia. Mutta liekö vähemmän niitä vitamiineja maaperässä jossa vihannekset kasvaa - vai eikö kalaruoka 2 krt. viikossa riittämiin? Kun on ollut artikkeleita että liiallinen kalansyönti voi kasata raskasmetalleja elimistöön? Nykyajan tutkimukset joskus tuottaa enemmän päänvaivaa, kun pitää miettiä mikä on pienempi paha - kalan syönti vai syömättä jättäminen? Ehkä parasta jättää turha miettiminen vähemmälle, ja syödä kohtuullisesti ja monipuolisesti - ja napata vitamiinilisä päivittäin ;)

Mehevä maustekakku partiomajalle

Lauantaista sunnuntaihin olimme juniorin luokkatovereiden ja heidän perheiden kanssa Tikøb'in partiomajalla retkellä. Noin 15 luokan 27 lapsesta oli mukana, jotta ihan kivasti meitä oli mukana. Esikoisen luokan kanssa jokavuotinen viikonloppuretki on keväisin, jotta puolivuosittain tulee mukavia perheretkiä koulun parissa, joka vahvistaa sekä luokkahenkeä että vanhempien yhteistyötä.

Retki alkoi lauantaina kl 14, jolloin saavuimme majalle, ja tanskalaisen "hyggen" mukaan katettiin kakku- ja kahvipöytä. Ruokapuoli oli jaettu vanhempien kesken, me tuotiin suuri ja mehevä maustekakku (ohjeen kirjoitan viimeiseksi). Neljän maissa oli leiriolympialaiset, neljä tiimiä kilpaili keskenään, lajeina mm. pika-kroketti, tunnustelu-leikki (silmät sidottuna käsin kokeilemassa arvata mitä on kädessä), tarkkuusheitto ja "näyttele-arvaa"-leikki, jossa jokainen joukkuelainen vuorollaan ottaa lapun, jossa lukeva sana tulee näytellä muille joukkuelaisille, joiden tulee arvata sana. Juniorille tuli tosi vaikea sana: "pierutyyny", minun vaikein sana oli "mustekala" - nauraa kiherrettiin, hauskaa oli ja luovuus kukki!

Iltaruoka grillattiin, ja sitä nauttiessa tulikin jo pimeä, jonka jälkeen siirryttiin nuotiolle. Siellä paistettiin tikku-sämpylöitä, ja paahdettiin vaahtokarkkeja, sekä semmoisessa pallo-siivilässä tehtiin pop corneja - se oli veikeää se poppailu - hyvälle ne maistuivat! Lapset tykkäsivät metsässä pimeän tultua jousta taskulamppujen kanssa, ja kl. 22 oli iltasatujen aika - hiljaista tuli pian lasten nukkumasaliin. Esikoinen oli lapsista vanhin, ja sai olla valveille siten hieman kauemmin, hän istui nuotiolla hieman pidempään kanssamme.

Sunnuntaina aamupalan jälkeen yhdessä siivosimme majan, ja sen jälkeen oli syömättä jääneiden elintarvikkeiden ja muitten tarpeitten (vw-paperi ym.) huutokauppa - sekin on veikeä traditio. Suulas huutokaupanpitäjä laukoi sukkeluuden toisensa jälkeen, ja luokkakassaan kertyi kivasti ekstraa.

Mehevä maustekakku (1 pieni kakku / 12 muffinsia)

1 kananmuna
50 g voita
150 g fariinisokeria
1 omena
125 g vehnäjauhoja
1/2 tl. leivinjauhetta
1 rl. kanelia
1 tl. vaniljaa
1 dl maitoa
tomusokeria koristukseksi

- Voi ja sokeri vatkataan, lisää kananmuna
- Kuivat aineet siivilöidaän joukkoon, sekoitetaan
- Omena raastetaan karkeaksi, lisätään taikinaan maidon kera
- Paistetaan vuoassa 160 asteessa noin 35-45 min.
- Kakun jäähdyttyä koristellaan siiviöiden tomusokeria päälle

Diagnoosi haussa

Yhdeksän tunnin yöunet on nukuttu, mutta silti väsyttää. Viikonloppuna 12 tunnin unien jälkeen tuli nukkuttua vielä päiväunet päälle ... hmmm? Syysväsymystä vai mitä?

Kun unessakävelijänä elämistä on jatkunut viimeiset pari kuukautta, varasin ajan lääkärille, joka otti verikokeet ke:na. Niisä mitataan mm. hemoglobiini, D-vitamiini ja se kilpirauhasarvo. Ompahan ainakin lukittu raudan - ja vitamiininpuute, vastaukset saan ensi ke:na.

Pohdin asiaa Suomessa asuvan ystäväni kanssa, joka on terveysalan ammattilainen, ja hän osasi laittaa väsymyksen hyvin perspektiiviin: B-vitamiinilisä voisi auttaa, ja hyvä on tutkituttaa rauta ym. arvot, mutta kyseessä voi olla myös myöhästynyt väsymysreaktio kaikkeen siihen opiskelu-stressiin. Se on varmaan todennäköinen syy tähän uneliaisuuteeni.

Mieheni tokaisi eilen, kun valittelin väsymystäni :"No kun tuollainen vauhti päällä on aamusta iltaan, niin on se ihan normaalia että väsyttää illalla - Mars nukkumaan vaan! ". Eiliselle olikin pitkä lista toimitettavia asioita: Vero-asiat kuntoon, niiden lisäksi puhemitse toimitettavat asiat, liinavaatepyykki, pyöräilyt kirjastoon jossa palautukset, kopioinnit ym., kauppaostokset reissulle, ja vielä illalla halusin sen ponchon virkata valmiiksi.

On parempi vaan nukkua kun nukuttaa, ja jättää iltapuuhat vähemmälle. Ja jos tarvetta, ennen iltaruokaa pienet nokoset... Jospa se siitä. Ja huomioida vielä tätä omaa ikää, kun lähestyy 40:ä - täytynee suoda itselle ja kropalle enemmän restituutio-aikaa, jotta energia voi uusiutua. Ihan pitkin päivääkin - hyväksyen että "ikiliikkujan"-päivät on menneisyyttä. Hyvä niin.

"Minun elämäni"

Esikoisen uusi äidinkielen opettaja antoi ensimmäisenä päivänä viidennen luokan oppilailleen tehtävän kirjoittaa esseen omasta elämästään. Oppilaat työskentelivät kaksi viikkoa esseen parissa, joka tuli kirjoittaa tietokoneelle: Siinä tuli olla etusivu, valokuvia, sisällysluettelo, väliotsikot ja sukupuu. Opettaja osasi motivoida oppilaat, heillä oli apunaan suuntaa antavia kysymyksiä, joihin vastatessa esseen rakentui tavallaan aivan itsestään:

- Minun perheeni

- Kun olin pieni ...

- Hetkiä joita en unohda

- Harrastukset, asiat ja arvot jotka ovat minulle tärkeitä

- Ammattini aikuisena: Kuinka siihen kouluttaudut, missä ja kuinka kauan

- Elämäni vuonna 2019

Kahden viikon kuluttua heidän tuli palauttaa tulostettu essee sekä muistitikku, että paperille tehdyt muistiinpanot.

Luettuaan oppilaiden esseet, johdatti opettaja oppilaat seuraavaan vaiheeseen: Puheen valmisteluun. Oppilaiden tuli seuraavan kahden viikon aikana valmistella 10 minuutin puhe, jossa he kertoivat pääkohdat esseestään. Muistisanojen avulla ja parityöskentelyn myötä jossa oppilaat harjoittelivat puheen pitämistä keskenään, mm. ottaen aikaa kännyköiden avulla, työstyi puhe omasta elämästä.

Mietin omia kouluaikojani: Meillä oli puheen valmistaminen ja pitäminen ajankohtaista vasta 7:llä luokalla, ja silloin puheen tuli olla 5 minuuttia pitkä. Mutta hyvähän suullisia taitoja on jo aiemmin harjoitella. Ja koko prosessi kehittyi omalla painollaan, ensin työstettiin esseetä, sitten sen sisällön välittämistä muille.

Tanskan koulusysteemissä painostetaan ryhmätyöskentelyä ja suullisia taitoja, useat kokeet ovat myös suullisia, jossa oppilas 10 min alustuksen jostain koealueen aiheesta, josta opettajien kysymysten ohjauksen alla keskustellaan. Mutta sekä nämä suulliset että kirjalliset kokeet, numeroiden ja todistusten anto alkaa vasta 8.lla luokalla. Sitä ennen oppilaat saavat suullista palautetta, ja vanhempia informeerataan joka lukukausittaisissa vanhampainilloissa ja koulu-koti-keskusteluissa.

Harjoittelimme puhetta esikoisen kanssa myös kotona, hän piti sen muutaman kerran meille, ja minä otin aikaa. Hän eläytyi kivasti puheeseensa, ja käsillä puhui myös välillä illustroiden joitakin asioita. Unohtumattomia hetkiä oli mm. kesäinen pikaveneellä ajo Saimaalla, tärkeimmät arvot ovat perhe ja ystävät, ja pojan ammatti-unelmat suuntautuu tällä hetkellä arkeologin uraa kohti.

Minun elämäni- esseiden ja -puheiden avulla tanskankielen opettaja sai paljon tietoa uusista oppilaistaan, heidän muistoistaan, perheistään ja unelmistaan - aika fiksu projekti heti lukuvuoden alkuun! Vanhempain illassa opettaja kertoi, että hän 7 v-:tta sitten aloitti koulussa kahdeksasluokkalaisille vapaaehtoisen "suullisen tentin-preppaus"-kurssin, joka on kuulemma hyvin suosittu. Kurssilla oppilaat saa harjoitella alustuksen pitämistä ja sitä suullista keskustelua, jotta saavat hieman rutiinia ennen oikeiden kokeiden aloittamista.

Luumuinen omena-herkku

Toissa iltana teki mieli jotain makoisaa teen kanssa. Kaapista löytyi kuivattuja luumuja, ja omenoiden ja mausteiden kanssa niistä tuli uunissa suussa sulava herkku. Söimme sen kreikkalaisen jogurtin kanssa, mutta myös vaniljajäätelö passaisi hyvin omenaherkun seuraksi.

3 suurta omenaa, kuutioituna

12- 15 kuivattua luumua, jotka leikataan saksilla pieniksi paloiksi

1 tl. jauhettua kanelia

½ tl. jauhettua kardemummaa

1-2 rkl. hunajaa / sokeria

½-1 dl vettä

1. Laita omenat ja luumut voidellun kulhon / uunivuoan pohjalle, sekoita mausteet ja hunaja mukaan, ja lisää viimeiseksi vesi. Laita kansi tai folio kulhon päälle, jotta paistos voi muhia uunissa kuivumatta liikaa.
2. Paista uunissa 225 asteen lämmössä noin 20-25 min.
3. Nautiskele herkku hieman jäähtyneenä paksun jogurtin, creme fraichen tai vaniljajäätelön kera.

Jogurtin ja creme fraichin voi maustaa vaniljalla - minä sirottelin jauhottua vaniljatankoa kreikkalaisen jugurtin päälle - mums!

Nostalginen pyöräretki kahvila Indgolfsiin

Aurinko porotti taivaan täydeltä aamupäivällä, kun hyppäsin pyörän selkään, kohteena kahvila Ingolfs Etelä-Köpiksessä sijatsevalla Amagerin saarella. Olemme sopineet kahden opiskelijaystävän kanssa että pidämme yhteyttä, ja tapaamme vähintään puolivuosittain vaikka meistä jo kaksi on valmistunut. Mies ja pojat ajoivat skeitti-puistoon jo aamusta, joten minä otin kameran mukaan, ja pyöräilin hissukseen ottaen valokuvia muistorikkaista paikoista matkan varrella. Ensimmäiset 3 opiskeluvuotta sijaitsi YO:sto Amagerilla, joten pyöräilin sinne useaan otteeseen viikossa.

Opiskeluaikoina kelattiin pensumit uhdessä ja jaettiin tekstit keskenämme, joista teimme tiivistelmiä toisillemme. Kirjoitettiin ryhmätenttejä ja stempattiin ennen suullisia tenttejä, eka vuoden neuropsykologian ja ihmisbiologian luentoihin väriteltiin yömyöhään aivoja ja hermoratoja lipittäen kahvia ... ja joka tenttikauden loppumista juhlistettiin kahvilassa. Ingolfs oli suosikki, ja siksi tapaamme siellä tätä nykyä myös. Tänään aurinko porotti, + 24 C, joten istuttiin sisäpuutarhassa.

"Two down, one to go!" sanoin toinen ystäväni, tarkoittaen että meistä kaksi on valmistunut, ja nyt stempataan kolmatta: Hänellä on kahden äitiysloman vuoksi vielä parin vuoden opinnot edessä. "Yhteen hiileen puhallus"-jatkuu ;)

"Godthåbsvej"- Hyväntoivontie vie keskustan kautta Amagerille. Se johtaa pienen Frederiksbergin kunnan läpi, joka on tunnettu värikkäiden rakennusten viehättävistä fasaadeista ja talojen vehreistä sisäpuutarhoista.

Bussi-linja 2 ajaa keskustaan Godthåbsvejta pitkin. Kuvan sininen rakennus toimi aluksi minulle maamerkkinä: Sen ohi ajaessa tiesin, että olin lähellä keskustan järviä.

Kun metro rakennettin kaupunkiin, toimi sininen rakennus myös merkkinä metroaseman läheisyydestä. Kun Tanskan talven "raikas" tuuli puhalsi, jätin pyörän kotiin, ja ajoin YO:stolle bussilla ja metrolla.

Kivitalojen parvekkeita ja muita kivoja yksityiskohtia seuratessa on kiva matkustaa myös bussilla, vaikka pyörällä usein matka taittuukin nopeammin

Oli lastentarhan opena Frederiksbergin kunnassa 6 vuotta heti Tanskaan muutettuamme. Sen vuoksi tunnen puistot, leikkipaikat ja kadut melkein kuin omat taskuni. Godthåbsvejn varrella on pieniä butiikkeja: Juusto-, liha-, ja kukkakauppiaista kenkä-, vaate-, luomu- ja muihin erikoisliikkeisiin. Tanskaan on hiljattain alkanut tulla suuria marketteja joita Suomessa on tosi paljon. Silti pienet lähikaupat ovat vielä kaikkein yleisimpiä.

Keskustan pohjoispuolella olevat neljä suurta järveä luovat avaruutta ja tilaa. Järvien ympärillä on kävelytiet, jotka varsinkin aamuisin ja iltaisin on täynnä lenkkeilijöitä.

Kun YO:sto kolme vuotta sitten muutti kolmannen järven varrella sijaitsevaan entiseen kaupungin sairaalan rakennuksiin, tulimme silloin tällöin luentojen välillä syömään eväitä järven rannalle. Toinen suosittu paikka evästauolle oli Kasvitieteellinen puutarha - kunnes huomasin yhtenä keväänä, että puutarhan lammessa uiskenteli kultakalojen ja kilpikonnien lisäksi 1,5 metrin pituinen käärme!

Tämä kuva on otettu Langebrolta, joka yhdistää Amagerin saaren muuhun Kööpenhaminaan. Satama alueen vesi on puhdasta, ja sinne on rakennettu kaksi uimalaitosta. Olemme useampana kesänä poikien kanssa viettäneet hellepäiviä kuvan uimalaitoksella polskien. Ja kun olin töissä iltapäiväkerhossa, tulimme kesäisin harva se päivä lasten kanssa uimalaitokselle retkelle.

Kuvan keskellä taka-alalla on toinen uimalaitos, sekä hieman kauempana Nokian konttori. Satama- ja kanaalialueille on rakennettu paljon asuntoja sekä liike- ja konttorihuoneistoja viime vuosina.

Lasiseinät, mattaa tai kirkasta, on "in" sataman arkkitehtuurissa. Monet hotellit ovat kanaalien varrella, kuvassa pilkottaa mm. Merriot-hotelli.

Tässä näkymä Langebrolta vasemmalle. Kuvassa vasemmalla Den Sorte Diamant, Musta Timantti, joka on yhden YO:sto kirjaston laajennusosa. Siellä on kirjaston ja lukusalien lisäksi akustiikaltaan hyvä konserttisali ja näyttelytilat. Olli Mustonen on mm. konsertoinut siellä.

Sillan takaa pilkottaa uusi ooppera rakennus. Laivanvarustaja Mærsk McKinney Møller lahjoitti sen kaupungille.

Musta Timantti lähempänä. Siellä ollaan useat tentit kirjoitettu, sen kahvila on ihana: Saa tuoda omat eväät, siellä on opiskelija-ystävälliset kahvi-hinnat, ja keväällä, kesällä ja syksyllä voi istua myös ulkona ;)

Yleensä olen ollut pyörällä liikenteessä. Iskän kanssa ajeltiin kerran tänne autolla, ja saatiin pysäkointi-sakko! Kauas sillan kupeeseen, melkein kanaaliin, oli istutettu pieni parkki-lippu-automaatti, jota me ei huomattu: Mokoma sentään! No, nautimme hyvästä kahvista ja kauniista maisemasta, ja nyt sitten tiedämme, minne parkki-automaatti on piilotettu;)

Sillalla ollessani loppui kamerasta patteri, jotta ensi reissulta enemmän kuvia. (Ingolfin kuvat eivät ole omia näppäyksiäni, vaan latasin ne kahvilan kotisivuilta.)

Mökki-kansaa

Kävin joka kuukausittaisessa "huollossa" kiropraktikolla. Kiropraktikkoni kertoi innosta puhkuen Suomea käsittelevästä tv-ohjelmasta. Ohjelmassa kaksi "elämäntyyli-eksperttiä" (livsstils-eksperter) lennätetään huppu päässä johonkin maahan, jossa heidät johdatetaan ennalta valittuun asuntoon. Asunnossa ekspertit saavat ottaa hupun pois, ja katsella asuntoa sisältäpäin. Heidän tehtävänään on arvata, missä Euroopan maassa he ovat, ja perustella valintansa.

Kuten arvata saatat, ekspertit oli lennätetty Suomeen, hieman Hesan ulkopuolella olevaan taajama-alueella sijaitsevaan omakotitaloon. Kiropraktikko kertoi kauniista honkahirsistä, joista talo oli rakennettu, samoin siitä upeasta luonnosta, joka taloa ympäröi.

Eksperteille esitetään kysymyksiä ko. maasta, sen asukkaista ja heidän tavoistaan. Eksperteille oli viime ohjelmassa sanottu, että he ovat "mökki-kansan" maassa, ja heidän tuli arvata, kuinka monellä 10:stä suomalaisesta on oma kesämökki?

- "Kuinka se voi olla, että joka 4.llä suomalaisella on kesämökki? Vaikka asuu omakotitalossa, on silti kesämökki? - Hmmm ... Se voi olla mahdollista vaan, koska Suomessa on niin paljon tilaa!" ihmetteli kiropraktikkoni.
Sanoin, että kesämökillä on meille suomalaisille rentouttava vaikutus - kun menet mökille, niin saat etäisyyttä arkeen, siellä on omat jutut, joita teet ( esim. marjastus, sienestys, saunominen, kalastus, nuotio, grillaus, rippumatossa löhöily ja päiväunet).

Hän jatkoi: "Ja voit sanoa tutuille: Valitettavasti en voi tänä viikonloppuna tulla, koska ollaan mökillä! Joo, ja voit sulkea kännykän, sanoen että mökki on kattavuusaluen ulkopuolella... - Joo, kyllä mä nyt ymmärrän... Hieno homma!" nyökkäili kiropraktikkoni.
Hymyilin, ja sanoin että niinkin voi asiaa katsoa. Kiropraktikolla oli kiireinen aamu, ajat 20. min. myöhässä, jotta varmaan pieni stressinpoikanen mielen pohjalla kyräili.

Kerroin että moni mökki on saaressa, ja joillakin jopa oma saari; siitähän kiropraktikko innostui unelmoimaan. Tahti hiljeni, ja ennen käsittelyn loppua hän sanoi, että jos Suomi ei olisi niin kaukana, tai jos hänellä olisi oma suihkari, kyllä hän ehdottomasti hankkisi kesämökin Suomesta.

Suomi on kaunis maa ja sen luonto on upea. Ja kun juuret ja sukulaiset on Suomessa, mikäs sen armaampaa. Kesällä miehen kanssa unelmoitiin, että kun lapset ovat isoja, voisimme viettää 6 vkoa Suomessa kesäisin, missäs muualla kun tulevalla unelmien "kesämökillä"!

"Melkein yhtä hyvää kuin..."

Poikien herkkuruokaa on makaronilaatikko. Tarkemmin sanottuna, mummon tai tädin tekemä makaronilaatikko. Kesälomat Suomessa onkin oikein herkuttelua, ja tänne palatessa minä jatkan kokki-koulua: Harjoittelen sen makaronilaatikon tekoa!

Sain jälleen kerran ohjeen äidiltä, ja tädin vihjeen myös, että kun korvaa osan maidosta kermalla, niin hyvää tulee. Ja taisi nyt viimeisin makaronilaatikko osua aika lähelle, koska poikien arvio oli "Kyllä se aika hyvää nyt oli, melkein kuin mummon tekemää!" Se oli jo hieno palaute ;)

Tällä kertaa oli lihana naudan jauhelihaa, jos siihen seuraavalla kerralla laittaisi hieman sitä possunlihaa joukkoon, voisi tulle hieman pehmeämpi maku - pitänee soittaa äidille ja tarkistaa resepti vielä kerran ...

Ilta pimenee

Hämärä laskeutuu tänne jo seitsemän jälkeen. Maanantai iltana pyöräilin kaupungin halki kotiin, oli pimeää mutta lämmintä vielä +17 astetta. Nappasin kuvan keskustassa olevien järvien laidalta. Minua viehättää kaupungin valot, Muuraispuron luonnon keskellä ja virran varrella kasvaneena tuntuu vilkkuvat neonvalot, ja pohjois-Köpiksen basaareista ja kebab-paikoista tulevat mausteiden tuoksut eksoottisilta vieläkin.

Pyöräilin kotiin iltavuorosta Redestä. "X" ei ollut enää kriisikodissa. Hän ratkesi juomaan viikon kuivilla oltuaan. Voi sentään ... Hänelle olisi parasta päästä semmoiseen hoitokotiin, jossa sekä riippuvuus alkoholista sekä syömishäiriöt voisi ottaa kunnolla huomioon - mutta koska hänellä ei ole passia, ei henkilötunnusta ja hän on laittomasti maassa, ei Tanskan sosiaaliavut ja hoitotarjoukset häntä koske. Hän on tällä hetkellä sairaalassa, ja piakkoin hänet lähetetään takaisin kotimaahan. Toivottavasti perhe voi tukea häntä, ja auttaa häntä etsimään apua.

Viikonloppuna oli meidän vapaaehtoisten brunch-tapaaminen, jossa juteltiin pienryhmissä miten koemme työn. Yksi keskusteltavista kysymyksistä oli, kuinka taklaamme tilanteen, jossa jonkun naisen kohtalo koskettaa syvältä, esim. jos nainen ei tahdo pois prostituutiomiljööstä, taikka jos henkilö on uskoutunut ja kertonut julmia tapahtumia omasta elämästään. "Hyväksyä sen, että voi vaan auttaa niitä, jotka apua pyytää, ei ketään voi pakolla auttaa", "Tietää että on vain yksi pieni pala elämän suuressa palapelissä, luottaa että muiden palojen avulla syntyy kokonaisuus ja mahdollisesti eheämpi kuva", "Jättää asia ja kohtalo Taivaan Isän käteen, Hän kantaa omat ja muiden murheet ja kohtalot", "Jakaa koskettava kertomus toiden vapaaehtoisen kanssa, joten siihen saa etäisyyttä, ja tavallaan pois omasta systeemistä".
Kaikki hyviä ja rakentavia ajatuksia. Lisäksi ei voi olla tukena toisille, jos itse menee lukkoon ja kantaa maailman murheet omalla harteillaan - siksi onkin hienoa, että vapaaehtoisille on säännöllisesti koulutusta ja työnohjausta.

Nyt kodissa oli hiljaista, neljästä naisesta kaksi oli "Kohtauspaikassa" - siinä kahvilassa joka myös pyörii vapaaehtoisten avulla. Toiset kaksi oli kipeänä, toinen lepäsi huoneessaan, ja toistä käytettiin lääkärissä. Joka maanantai ja keskiviikko on vapaaehtoisvoimin pyörivä terveysklinikka auki, jossa on lääkäri ja sairaanhoitaja. Täällä naiset voi saada hoitoa ja lääkitystä ilman henkilötunnusta.
Niinpä minulla oli aikaa koota yksi keittiön pöytä (IKEAn mallia, jotta oli ruuvit ja kaikki muutkin osat tallessa ;). Laitoin ruokaa, ja juttelin hetken verran hänen kanssaan, joka kävi klinikalla: Hän sai lääkettä ja oli huojentunut - ei vakavaa influenssaa, vain pieni infektio joka kuumeen nostattanut.

Tässä kuussa minun iltavuorot Redessä on ollut vaan kl. 20 saakka, miehen työvuorojen vuoksi. Jotta näin menee tämä kuukausi, mutta pidemmän päälle ei ratkaisu toimi. Kun työt alkaa lokakuussa, voisin tämän mallin mukaan olla vaan kl 19-20 Redessä. Jotta seuraavan viikon maanantai on viimeinen iltavuoroni Redessä. Sen jälkeen olen mukana taustalla, semmoinen "rådgiver" vapaaehtoisille, että he voivat otta yhteyttä, jos joku asia painaa, esim. jonkun naisen kohtalo, ja voimme jutella vapaaehtoisen kanssa asiasta, tavallaan työnohjausta. Harmittaa hieman, illat kriisikeskuksessa on ollut avartavia ja opettavia, mutta hyvä että voin olla toisella tapaa mukana jatkossa.

Aamuhetki kullan kallis

Poutainen ja aurinkoinen aamu houkutteli lenkille, ystäväni liittyi seuraan, ja siinä kävellessä vaihdettiin viikonlopun kuulumiset. Karhunvatukat ja seljanmarjat ovat kypsymässä, katkaisin muutaman oksan mukaan, tuomaan hieman vihreää metsää tänne sisälle.

Olen viikonloppuna mietiskellyt, että kuinkahan sitä tottuu siihen täysipäivä-työelämään. Kaipa siinä muodostuu semmoinen rytmi, ja löytyy oma paikkansa liikunnalle, kävelylenkeille ym. Ja jossain vaiheessa voi harkita vaikka pyöräilyä töihin (16 km suuntaansa), vaikka keväämmällä kun muut päivittäiset asiat sujuu jo toivottavasti rutiinilla.

Nyt passaa nauttia rennosta olosta vielä seuraavat 3 viikkoa - ponchon virkkaus edistyy, keittiön kaapit järjestyy, ja on tullut leivottua sämpylöitä useaan otteeseen ;)

Skeitti-puistossa

Lämmin syksy jatkuu, loppuviikosta nousi lämpömittari + 20 asteeseen: "Eikös voitas mennä rullailemaan...?" kysyy esikoinen harva se päivä. Rullaluistelu skeitti-puistossa on se uusin innostus, ja niin ollaan vuoroteltu poikien kavereiden vanhempien kanssa, kuka vie ja kuka hakee pojat. Kesällä oltiin koko perheen voimalla, nyt tiedetään että paikka on "turvallinen", siellä on iltapäiväkerhoja ym. viikolla, jotta aikuisia on aina paikalla. Niin poika saa olla siellä pari tuntia ystäviensä kanssa rullaamassa. Pojat tekee pienet eväät mukaan, heillä on kännykät mukana, ja saavat sekä liikuntaa että ulkoilmaa.

Jotkut ottaa skeitti-laudan mukaan, toisilla on potkulauta. Puistossa on myös BMX-pyöriä - tilaa on, ja erilaisia ramppeja, joilla voi ajaa ja tehdä kaikenlaisia temppuja. Ollaan nähty, kuinka eräs rullaluistelija teki ruuvi-voltin, ja BMX-pyöräilijä hypyn aikana kieräytti pyörän 360-astetta pitäen tangosta kiinni! Esikoisen rullaluistimien sivulla ja pohjassa on kolot, jotka mahdollistaa "sliden" eli "liukumisen". Siellä täällä on semmoisia 2 m:n pituisia matalia metallikiskoja, joiden päällä voi liukuen ajaa. Onneksi poika on varovainen ja hissukseen harjoittelee sekä liukumista että rampilta luistelua.

Luvattu lämmintä ja aurinkoista tulevalle viikolle, optimaalinen sää rullaluisteluun!

Somaly Mam

Luin Somaly Mam'in elämäkerran, joka on rankka ja puhutteleva kuvaus hänen lapsuudestaan Kamputseassa, hänen karuista nuoruusvuosistaan (hänet myytiin prostituutioon) sekä ennen kaikkea kuinka hän pääsi vapaaksi, ja työskentelee nyt perustamissaan lasten- ja nuortenkodeissa Kamputseassa.
Hän kuvaa realistisesti, kuinka epävakaa lasten ja nuorten tilanne Kamputseassa, Thaimaassa ja naapurimaissa on, ja kuinka tilastollisesti joka 40. lapsi / nuori risikeeraa joutua ihmiskaupan uhriksi.

Vaikka hänen kuvauksensa on karu, syttyy toivo kuitenkin mitä pidemmälle hänen kirjaansa lukee: Hänen pioneerityönsä myötä on tämä ongelma saanut huomiota, sekä Kamputseassa että ulkomailla, monet lapset ja nuoret on saatu vapautettua, hänen nuortenkodeissaan tytöt saa kampaajan, ompelijan ym. koulutuksen, jonka avulla he voivat saada toimeentulon. Ensimmäisiä taitoja tytöille on mm. korujen teon opettaminen, kuvassa olevat rannekorut on tyttöjen tekemiä, ja niitä ostamalla voi rahoittaa Somaly Mamin organisaatiota.

Kotisivut hänen organisaatiolleen on http://www.somaly.org/

Kiinassa toimii myös vastaava kristillinen organisaatio, jonka perustaja on srk:mme naispastorin sisar. Hän oli joulun alla käymässä, ja kertoi kuinka hänen turvakotinsa tytöt eheytyvät ja pikku hiljaa myös voivat aloittaa suuntautumisen koulutukseen (ompelu, kampaaja mm.)

Eden Ministristryn kotisivut löytyy osoitteesta http://www.edenchina.org/Eden/Welcome.html

Hän opettaa tytöille myös korujen tekoa, ja Eden-ministrien koruja, korviksia ja ketjua, on myynnissä myös meidän srk:ssa - Se onkin kiva lahja-idea ... joka menee kivasti postissa eikä paina paljon - kenellekkähän seuraavaksi tupsahtaa koru tai korvikset synttärilahjaksi? Korua on myös mukava pitää, tietäen että se tukee tyttöjen tulevaisuutta.

Aamulenkki Mosen ympäri

Silloin tällöin kävelen 1 km:n päässä olevan Utterslev Mosen ympäri aamulla, heti kun olen saattanut pojat kouluun. Joskus saan ystäväni kaveriksi. Utterslev Mose koostuu kolmesta järvestä, jotka osittain ovat päässeet hieman suostumaan. Järvet ovat "suojattua aluetta", koska useamman lajin lintu-eläimet viihtyy ja pesii siellä.

Kun pojat oli pieniä, oltiin usein Mosen rannalla olevilla leikkipaikoilla: "Laiva-leikkipaikalla" ja "Hämähäkki-leikkipaikalla". Laiva-leikkipaikka koostuu puusta veistetyistä kalapatsaista sekä puusta ja köysistä sekä korkeasta mastosta tehdystä "laivasta". Hämähäkki-leikkipaikka on uudempi, jossa puusta tehty suuri kotilo ja hämähäkki muodostaa raamit liukumälle ja muulle mukavalle kiipeily-telineelle. Useamman kerran on eväät syöty Mosen rannalla olevilla retkipöydillä, pelattu palloa ym. Jopa kääpiöhamsterimme Tiku on haudattu Mosen rannalla olevaan pöheikköön. Tänä kesänä ollaan juniorin kanssa ajettu kaikkien kolmen järven ympäri pyörällä, ja itse kävelen joko yhden (3 km) tai kahden (5 km) järven ympäri silloin tällöin.

Eilen aamulla käveltiin ystävän kanssa 5 km lenkki, ja nappasin kuvan järvellä uivasta joutsenesta. Ilma oli kivan seesteinen, lämmin, ja kevyt tuuli puhalsi joka vilvoitti mukavasti.

Ja jos iskee ikävä Suomeen, niin onneksi ei ole kuin kivenheitto järven rannalle: Sinne kipaisen kävellen tai pyörällä, ja sitten pikasoitto rakkaille sinne Suomeen ;)

Taateli palleroita & kohtaamisia

Ystäväni muutti provinssiin kaksi vuotta sitten. Spontaanit tapaamiset ovat nyt mennyttä aikaa, mutta tapaamme 3-4 krt. vuodessa syntymäpäivien merkeissä. Tänään oli ystäväni syntymäpäivä, ja vein hänelle viisi varjoliljaa äitini puutarhasta. (Toin liljat Suomesta, ja ne neljä oli jo hieman nuukahtaneita, mutta ne keväällä kuulemma nousee uudelleen, kun ne nyt heti istuttaa.)

Olemme tutustuneet näiden syntymäpäivien, adventti- ja pääsiäistapaamisten myötä myös ystäväni perheeseen ja ystäviin. Kun saavuimme, tuli ystäväni ystävä tervehtimään sormi pystyssä sanoen:"No no, missäpä olitte kesäkuussa, kaipasimme teitä, mukava nähdä!" Ja niin iltapäivä kului rattoisasti turisten ja kuulumisia vaihdellen. Ystäväni on lapsensa reuma-sairauden puhkeamisen jälkeen muuttanut koko perheen ruokavaliota, poistaen gluteenin, valkoisen sokerin ja maidon, joka on vaikuttanut positiivisesti pojat olotilaan: Kivut ovat vähentyneet, ja poika liikkuu paljon aiempaa enemmän, kun juoksu, hyppiminen ja muu ei koske. Niimpä sämpylät, kakut ja muut herkut olivat maidottomia, gluteenittomia ja sokerittomia. Varsinkin taateli-palleroiset olivat niin herkullisia, että laitanpa ohjeen tähän:

Taateli-pallerot

6 dl manteleita
6 dl taateleita (silleen aika mehukkaita, ei ihan kuivan rutisia)
1 tl. kanelia
1/2 tl. jauhettua vaniljaa
1/4 tl. jauhettua neilikkaa
1/4 tl. jauhettua kardemummaa
1 luomu appelsiinin raastettu kuori ja puristettu mehu
puhdasta kaakaojauhoa (sitä ihan mustaa siis)

Laita kaikki foodprosessoriin lukuunottamatta appelsiinin mehua, -kuorta ja kaakaojauhetta. Aja kaikki ainekset sillä prosessorilla tasaiseksi massaksi. Ota massa kulhoon, ja sekoita siihen appelsiinin mehu - ja kuori. Pyöritä massasta pieniä palleroita, ja kasta ja pyöritä ne kaakaojauheessa.


Kotiin ajellessa juteltiin miehen kanssa, kuinka vuodet ovat kuluneet nopsaan: Ystäväni tytär ja meidän esikoinen olivat saman perhepäivähoitajan luona pienenä, ja siitä saakka olemme pitäneet yhteyttä. Paljon on tapahtunut, ja vaikka nyt tapaamme vain 3-4 krt. vuodessa, se ei tunnu missään, vaan jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Ja kuinka kiva on myös ollut saada uusia tuttavia, tavallaan touhukas ja sosiaalinen ystäväni on "magneetin" tavalla luonut pienen verkoston, joka kokoontuu hänen luonaan.

Ulkona sataa vettä, jotta iltalenkki jää huomiseen. Löysin nättiä mohair-lankaa lanka-kangas-kaapista, ja aloitin semmoisen ponchon virkkauksen. Pian istahdankin sohvalle, ja rentoudun virkaten, tv:stä tulee sopivasti tunnin kuluttua kunnon vanha englantilainen Barnaby-krimi, jonka kuiva huumori on poikaa sateisena lauantai-iltana.

Syysjuhla koulussa

Syyskuun alkamista juhlistaa vuosittainen syysjuhla, jonka Brønshøjn koulun oppilaat järjestävät. Jokainen luokka järjestää jonkinlaisen kojun/tapahtuman/toiminnan, jossa pientä maksua vastaan esim. saa uuden kampauksen/hiusvärin (neon-sininen on tämän syksyn muotiväri;), pientä purtavaa, taikka voi esim. tähtädä vesi-ilmapallolla elävään kohteeseen. Casperin luokalla oli (2. lk.) lelu-koju, jossa he möivät hyväkuntoisia, käytettyjä lelujaan. Martinin luokka (5. lk.) teki "terveellisen herkku-kojun", jossa möivät hedelmiä sekä smootheja, jotka sekoittivat tuoreista hedelmistä ja marjoista sekä kreikkalaisesta jogurtista - mums - se oli todella herkullista! Martinin luokka teki myös "Jännitys luolan", jossa pimeässä luokkahuoneessa mentiin tunnustelemalla eteenpäin, kohtasi erilaisia materiaaleja, ääniä ja hajuja, sekä sai viimeiseksi jauhoja ja ripauksen kylmää vettä päälle!

Koulu alkoi pojilla vasta kl. 14 tänään. He valmistelivat kojujaan kl. 17 saakka, jolloin vanhemmat ja sisarukset saapuivat. Kl. 18 oli myös musiikkia: Esikoululaiset ja ekaluokkalaiset esiintyivät laulaen, ja muutama oppilasbändi soitti myös. Tapahtuma on suosittu vanhempien keskuudessa, on mukava kierrellä rauhassa kojusta kojuun, juoda kuppi kahvia hyvän kotileivotun kakun kera, ja jutella muiden vanhempien, oppilaiden ja luokan opettajien kanssa. Tapahtuma luo hyvät puitteet luonnolliselle yhdessäololle, joka ei koske oppilaiden koulumenestystä tm., vaan jossa luokan yhteinen koju-projekti on keskeinen. Oppilaat puhaltaa yhteen hiileen, vuorottelevat kojun pitämisessä, jotta voivat välillä kierrellä ja katsella muiden kojuja myös.

Sää oli aurinkoinen ensimmäiset kaksi tuntia, seitsämän aikaan tuli kova sadekuuro, jolloin osa kojuista siirrettiin sisälle viimeiseksi tunniksi. Kun tultiin kotiin kahdeksan aikaan, oli aivan syksyinen tunnelma: Kostea ilma ja hämärä, katuvalotkin oli jo sytytetty. Nyt teetä ja muutama kynttilä palamaan!

Kuntokalenteri

Muutama vuosi sitten sain tädiltäni "kuntokalenterin", pienen taitettavan A5-paperin, johon pystyi merkitsemään viikottaisen kuntoliikunnan puolen vuoden ajan. Tein jouluna itselleni suuremman version kuntokalenterista, joka on ollut keittiön seinällä muistuttamassa niskaharjoituksista, uinti -ja kuntosalireissuista. Kalenterilla on ollut myös motivoiva vaikutus: On kiva merkitä kuntoilut siihen, sekä myös seurata, tuleeko ne 2-3 krt./vko täyteen, jotka on itsehoitoa siihen yliliikkuvaan niskaan.

En saanut tehtyä uutta kalenteria heti elokuun alussa, ja liekö kalenterin puute, vaiko oma lepäilyn tarve, mutta kaikkiaan elokuussa on tullut käytyä vain 2 krt. uimassa, ja kerran salilla! Jotta nyt kuun vaihteessa heti uusi kuntokalenteri seinälle, muistuttamaan että kroppa ja nikamat tarttee voitelua, ja myös ajatukset säännöllistä tuuletusta tuolla ulkoilmassa . . . jospa se kuntoilu nyt tästä lähtee luistamaan!

Uusi alku Redessä

Aloitin iltavuoron lukemalla kriisikodin "loki-kirjaa": Hän, jonka kotiin paluu oli epävarmaa viimeksi, sai tietää viikon kuluttua, että hänen perheensä on turvassa, ja pääsi siten myös palaamaan kotiin!

Otin mukaan erilaisia kartonkeja, ja kolme leimasinta sekä akvarelli-puuvärit, jotta tilaisuuden tullen voisimme tehdä kortteja naisten kanssa. Nyt kodissa oli viisi naista. Eräs nuori Itä-Eurooppalainen nainen tarvitsi erikoista huolenpitoa, joten kortinteko jäi odottamaan seuraavaa kertaa. Tyttö on ollut kodissa vasta 3 päivää, hän on pahasti riippuvainen alkoholista, ja sen vuoksi nyt kuivilla oleminen tuotti aivan fyysisiä oireita. Yleensä kotiin ei voi tulla, jos on huume- tai päihdeongelmia, mutta nyt oli kodin johtaja tehnyt poikkeuksen. Hän on tavannut tytön muutama vuosi aiemmin, ja tuntee hänet ja hänen taustansa: Sopimuksena on, että tyttö, jota kutsun "X:ksi", ei käytä alkoholia, käy vointinsa parannettua kielikoulussa ja lopettaa prostituution kokonaan.

Aika nuorena oli X jo ajautunut prostituutio-miljööseen, jossa oli ensin toiminut tanssityttönä useassa maassa, sekä Euroopassa että kauempana, ja pian myös escort-tyttönä. Kestääkseen ammattinsa, oli hän alkanut juomaan ronskimmin. Tanskassa hän joutui väkivallan kohteeksi, ja pakeni bordellista. X oli ottanut yhteyttä poliisiin, jotka toivat hänet Redeen.

X saa mietoa lääkitystä, joka rauhoittaa häntä, ja auttaa kestämään fyysisiä vieroitusoireita. Juttelimme niitä näitä, ja X kertoi yksityiskohtaisemmin tarinaansa, ja toivettaan aloittaa uudelleen, kääntää uusi puhdas sivu elämästä. Hänen motivaationsa on suuri, hän tietää että nylyinen elämäntyyli on rankkaa. Mutta hän on kiitollinen siitä että hän on vielä elossa - hän toivoo saavansa oleskeluluvan Tanskaan, jossa voisi hiljalleen oppia kielen, saada koulutuksen ja aloittaa alusta. Paluu kotimaahan juuri nyt merkitsisi paluuta alkoholi- ja prostituutio miljööseen, kotimaassa ei ole vielä samantyyppistä turvakotia perustettu. X puhuu useaa kieltä, ja Tanskan kielen myötä hänellä on hyvät edellytyksen saada työtä, taikka hakeutua koulutukseen. Mutta hetki kerrallaan eteenpäin ... rohkaisin häntä, nyt on jo kolmas päivä kuivilla päättymässä, ja seuraavana päivänä kontaktihenkilön kanssa lisäsuunnitelmia, lääkärin apua ym.

Toivon että tapaan X:n kahden viikon kuluttua, lapsuuden iltarukouksen sanoin häntä siunaten: "Tule Jeesus lapses luo, armos siunaukses suo. Tue pientä horjuvaa, johda tietä oikeaa."