Esikoisen uusi äidinkielen opettaja antoi ensimmäisenä päivänä viidennen luokan oppilailleen tehtävän kirjoittaa esseen omasta elämästään. Oppilaat työskentelivät kaksi viikkoa esseen parissa, joka tuli kirjoittaa tietokoneelle: Siinä tuli olla etusivu, valokuvia, sisällysluettelo, väliotsikot ja sukupuu. Opettaja osasi motivoida oppilaat, heillä oli apunaan suuntaa antavia kysymyksiä, joihin vastatessa esseen rakentui tavallaan aivan itsestään:
- Minun perheeni
- Kun olin pieni ...
- Hetkiä joita en unohda
- Harrastukset, asiat ja arvot jotka ovat minulle tärkeitä
- Ammattini aikuisena: Kuinka siihen kouluttaudut, missä ja kuinka kauan
- Elämäni vuonna 2019
Kahden viikon kuluttua heidän tuli palauttaa tulostettu essee sekä muistitikku, että paperille tehdyt muistiinpanot.
Luettuaan oppilaiden esseet, johdatti opettaja oppilaat seuraavaan vaiheeseen: Puheen valmisteluun. Oppilaiden tuli seuraavan kahden viikon aikana valmistella 10 minuutin puhe, jossa he kertoivat pääkohdat esseestään. Muistisanojen avulla ja parityöskentelyn myötä jossa oppilaat harjoittelivat puheen pitämistä keskenään, mm. ottaen aikaa kännyköiden avulla, työstyi puhe omasta elämästä.
Mietin omia kouluaikojani: Meillä oli puheen valmistaminen ja pitäminen ajankohtaista vasta 7:llä luokalla, ja silloin puheen tuli olla 5 minuuttia pitkä. Mutta hyvähän suullisia taitoja on jo aiemmin harjoitella. Ja koko prosessi kehittyi omalla painollaan, ensin työstettiin esseetä, sitten sen sisällön välittämistä muille.
Tanskan koulusysteemissä painostetaan ryhmätyöskentelyä ja suullisia taitoja, useat kokeet ovat myös suullisia, jossa oppilas 10 min alustuksen jostain koealueen aiheesta, josta opettajien kysymysten ohjauksen alla keskustellaan. Mutta sekä nämä suulliset että kirjalliset kokeet, numeroiden ja todistusten anto alkaa vasta 8.lla luokalla. Sitä ennen oppilaat saavat suullista palautetta, ja vanhempia informeerataan joka lukukausittaisissa vanhampainilloissa ja koulu-koti-keskusteluissa.
Harjoittelimme puhetta esikoisen kanssa myös kotona, hän piti sen muutaman kerran meille, ja minä otin aikaa. Hän eläytyi kivasti puheeseensa, ja käsillä puhui myös välillä illustroiden joitakin asioita. Unohtumattomia hetkiä oli mm. kesäinen pikaveneellä ajo Saimaalla, tärkeimmät arvot ovat perhe ja ystävät, ja pojan ammatti-unelmat suuntautuu tällä hetkellä arkeologin uraa kohti.
Minun elämäni- esseiden ja -puheiden avulla tanskankielen opettaja sai paljon tietoa uusista oppilaistaan, heidän muistoistaan, perheistään ja unelmistaan - aika fiksu projekti heti lukuvuoden alkuun! Vanhempain illassa opettaja kertoi, että hän 7 v-:tta sitten aloitti koulussa kahdeksasluokkalaisille vapaaehtoisen "suullisen tentin-preppaus"-kurssin, joka on kuulemma hyvin suosittu. Kurssilla oppilaat saa harjoitella alustuksen pitämistä ja sitä suullista keskustelua, jotta saavat hieman rutiinia ennen oikeiden kokeiden aloittamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
On mukava kun kirjoitit kommentin / ajatuksen :-)