Ilta pimenee

Hämärä laskeutuu tänne jo seitsemän jälkeen. Maanantai iltana pyöräilin kaupungin halki kotiin, oli pimeää mutta lämmintä vielä +17 astetta. Nappasin kuvan keskustassa olevien järvien laidalta. Minua viehättää kaupungin valot, Muuraispuron luonnon keskellä ja virran varrella kasvaneena tuntuu vilkkuvat neonvalot, ja pohjois-Köpiksen basaareista ja kebab-paikoista tulevat mausteiden tuoksut eksoottisilta vieläkin.

Pyöräilin kotiin iltavuorosta Redestä. "X" ei ollut enää kriisikodissa. Hän ratkesi juomaan viikon kuivilla oltuaan. Voi sentään ... Hänelle olisi parasta päästä semmoiseen hoitokotiin, jossa sekä riippuvuus alkoholista sekä syömishäiriöt voisi ottaa kunnolla huomioon - mutta koska hänellä ei ole passia, ei henkilötunnusta ja hän on laittomasti maassa, ei Tanskan sosiaaliavut ja hoitotarjoukset häntä koske. Hän on tällä hetkellä sairaalassa, ja piakkoin hänet lähetetään takaisin kotimaahan. Toivottavasti perhe voi tukea häntä, ja auttaa häntä etsimään apua.

Viikonloppuna oli meidän vapaaehtoisten brunch-tapaaminen, jossa juteltiin pienryhmissä miten koemme työn. Yksi keskusteltavista kysymyksistä oli, kuinka taklaamme tilanteen, jossa jonkun naisen kohtalo koskettaa syvältä, esim. jos nainen ei tahdo pois prostituutiomiljööstä, taikka jos henkilö on uskoutunut ja kertonut julmia tapahtumia omasta elämästään. "Hyväksyä sen, että voi vaan auttaa niitä, jotka apua pyytää, ei ketään voi pakolla auttaa", "Tietää että on vain yksi pieni pala elämän suuressa palapelissä, luottaa että muiden palojen avulla syntyy kokonaisuus ja mahdollisesti eheämpi kuva", "Jättää asia ja kohtalo Taivaan Isän käteen, Hän kantaa omat ja muiden murheet ja kohtalot", "Jakaa koskettava kertomus toiden vapaaehtoisen kanssa, joten siihen saa etäisyyttä, ja tavallaan pois omasta systeemistä".
Kaikki hyviä ja rakentavia ajatuksia. Lisäksi ei voi olla tukena toisille, jos itse menee lukkoon ja kantaa maailman murheet omalla harteillaan - siksi onkin hienoa, että vapaaehtoisille on säännöllisesti koulutusta ja työnohjausta.

Nyt kodissa oli hiljaista, neljästä naisesta kaksi oli "Kohtauspaikassa" - siinä kahvilassa joka myös pyörii vapaaehtoisten avulla. Toiset kaksi oli kipeänä, toinen lepäsi huoneessaan, ja toistä käytettiin lääkärissä. Joka maanantai ja keskiviikko on vapaaehtoisvoimin pyörivä terveysklinikka auki, jossa on lääkäri ja sairaanhoitaja. Täällä naiset voi saada hoitoa ja lääkitystä ilman henkilötunnusta.
Niinpä minulla oli aikaa koota yksi keittiön pöytä (IKEAn mallia, jotta oli ruuvit ja kaikki muutkin osat tallessa ;). Laitoin ruokaa, ja juttelin hetken verran hänen kanssaan, joka kävi klinikalla: Hän sai lääkettä ja oli huojentunut - ei vakavaa influenssaa, vain pieni infektio joka kuumeen nostattanut.

Tässä kuussa minun iltavuorot Redessä on ollut vaan kl. 20 saakka, miehen työvuorojen vuoksi. Jotta näin menee tämä kuukausi, mutta pidemmän päälle ei ratkaisu toimi. Kun työt alkaa lokakuussa, voisin tämän mallin mukaan olla vaan kl 19-20 Redessä. Jotta seuraavan viikon maanantai on viimeinen iltavuoroni Redessä. Sen jälkeen olen mukana taustalla, semmoinen "rådgiver" vapaaehtoisille, että he voivat otta yhteyttä, jos joku asia painaa, esim. jonkun naisen kohtalo, ja voimme jutella vapaaehtoisen kanssa asiasta, tavallaan työnohjausta. Harmittaa hieman, illat kriisikeskuksessa on ollut avartavia ja opettavia, mutta hyvä että voin olla toisella tapaa mukana jatkossa.